Lomaa odotellessa...

...tuppaa joskus olemaan vähän kiiru. Blogi on ollut kahvitauolla viikon, mutta täällä ruudun toisella puolen on kyllä ahkeroitu :) Taitaa olla niin, että mitä vähemmän on hommia, sen enemmän ehtii kirjoitella.

Juhannusaattona tein "taikoja": keräsin kartanovolvon kontin täyteen pyöreitä rantakiviä kaverien mökiltä. En laittanut niitä tyynyn alle, vaan ne yöpyivät siellä Volvon kontissa. Aamulla näin vieressä oman mieheni. Erittäin onnistunut taika siis :D Kivet ovat menossa tuohon pihalle, taloa reunustamaan. Ja mies on taas paikkakunnalla kevään reissuviikkojen jälkeen! Sen sijaan lapset eivät, veimme heidät mummille ja jidille (=isoisä karjalaksi) Keski-Suomeen epämääräiseksi ajaksi.

Ahkerointi jatkuu, jotta lomakin alkaisi. Pikaiset kuvaterkut kuitenkin, ennenkuin heittelen kamat autoon ja lähden Puumalan Sahanlahteen pitämään työnäytöstä. Vedän vetopoimuhameen siellä tänään klo 13-18. Tervetuloa katsomaan sitä, näyttelyitä ja kaunista Sahanlahtea!

Seiskarin essukankaat on pesty (=kutistettu). Eikö ole ihanan raikasta kangasta? Toinen essukangas lähti maanantaina asiakkaalle, toinen odottaa syksyä.

Tämä on huntujen kevät (kesä) hyvässä ja pahassa! Pitää joskus laskea, miten monta huntua sidoin kevään aikana. Viimeisin on tämä Jääsken huntu, se on ihan uusi ja tein sen kokonaan, siis päärmäsin, tein sykerölaitteen ja sidoin. Tämä kuva on takaa...

...ja tämä edestä. Ja taustalla näkyy kovin - hmm - työteliään näköinen paja :) Tuossa puupään ympärillä on muuten seuraavaa sykerölaitetta varten muotoutumassa pajun oksa!

En ole suuremmin sotkeutunut muinaispukuihin, koska ne ovat ihan oma alueensa. Hyvälle asiakkaalle suostuin kuitenkin tekemään päätöslautanauhat vaipan reunoihin. Tässä on alareunan lautanauhaa. (En siis ole kutonut tuota vaippaa, vain nämä viimeistelyt.)

Ja tässä olen alkanut pyörittää noita hapsuja. Siinä taitaa olla enemmän hommaa kuin lautanauhassa.
Yläreunaan tulee myös päätöslautanauha, mutta siellä hapsut tulevat kankaan päälle. Ehkä muistan ottaa siitäkin kuvia. Tämä siis tehdään niin, että lautanauhaloimi viritetään pöydän reunaan ja nauhan kuteena käytetään kankaan loimilankojen päitä.

Posti toi paketin Wetterhoffin värjäämöstä. Tässä nyt pötköttelevät ne hartaudella sidotut Mouhijärven flammulangat. Laatikossa on myös hamekankaan siniset langat ja värjäyserää täydentämässä vielä Fårö-lankoja.

Näiden availu on jännempää kuin joulupakettien :D
Yhden rapsin auki eilen ja ainakin se on erittäin hyvin onnistunut!

Ansaittu kahvitauko

Virkkukoukkuset tuovat iloa!
Neulatyynyssä lukee: Projektit on vähä vaiheessa, mut muuten on kaikki hallinnassa.
Mukin kävin eilen ostamassa, kun kaipasin piristystä.

Kesäjuhlahumua ja Suuri Julkistus

Karjalaiset kesäjuhlat Turussa viikonloppuna olivat hienot! Tosin näin vain Karjalaisen torin ja Kuolemajärven julkistuksen... Olimme siis Karjalaisella torilla myymässä ja pitämässä kansallispukuapteekkia, siis opastamassa pukujen huollossa, käytössä ynnä muussa. Kansaa oli liikkeellä runsaanlaisesti ja tällä kertaa myös ostavaa kansaa, mikä on aina hyvin ilahduttavaa, kun pakkaa pari päivää, ajaa lähes 1000 kilometriä ja sitten purkaa pari päivää tavaroita ;) Tori oli sisätiloissa (jes!), vilkkaalla, sopivalla paikalla (jes!), toripaikka oli mukavan tilava (jes!) ja homma toimi kiitettävästi! Lämmin kiitos kaikille osastollamme vierailleille!

Kuolemajärven kansallispuku julkistettiin lauantaina käsityönäyttelyn avajaisissa. Oli merkillinen tunne katsoa sitä pukua nyt toisen ihmisen päällä ja vähän kauempaa. On se kaunis! Noin ylipäänsä kansallispukujen valmistuksessa tarvitaan paljon tarkkuutta, aikaa, kärsivällisyyttä, valoa ja hyvät silmät. Kuolemajärven rekkopaidassa näitä tarvitaan potenssiin 3. Turussa työväenopistossa alkaa taas syksyllä kansallispukukurssi ja siellä voi valmistaa itselleen myös Kuolemajärven puvun. Suhtaudun tähän vähän jännityksellä, koska tiedän, että sitä rekkoa ei ihan jokainen pysty valmistamaan. En halua pelotella ketään olemaan yrittämättä. Usein juuri se, joka ajattelee tekevänsä jotain ihan tuosta vaan, eikä näe työn haastavuutta, kompastuu, kun taas se, joka suhtautuu työhön kunnioituksella ja tiedostaa epäonnistumisen riskin, saattaakin tehdä ensiluokkaista työtä! On hyvä kuitenkin tietää, että tässä on toinenkin tie, josta selviää rahalla: rekon voi teettää. Kuten voi koko paidan tai koko puvun.

Toivon sydämestäni, että Kuolemajärven puku ei hautaudu. Toivon, että sitä markkinoidaan hyvien, iloisten kuvien avulla. Sellaisten, joista näkee puvun muuntuvuuden ja kauniit yksityiskohdat sekä sen pirteän terhakkuuden, jonka "hepsankeikka" hurstuthame tuo. Toivon, että mikä taho pukua sitten alkaakin myydä, huolehtii siitä, että puvun tarvikkeita on saatavilla ja lankojen ja tarvikkeiden kadotessa markkinoilta etsii ja kokeilee uudet tilalle.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas auttaa kostulia mallille. Kansallispukuraadin puheenjohtaja ja tässä pukutarkistuksessa asiantuntijana toiminut Leena Stenberg kertoo tarkistuksesta.

Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, otin ne zoomilla aika kaukaa ja taisi käsikin vähän täristä ;) Tässä vielä muutama aiemmin otettu kuva, joissa kuvaajana Riikka Lempiäinen:

Mallipuvussa on valkeat sukat. MIulla oli tässä punaiset, kun en valkeita omista ;)

Vahingossa sattui niin, että tämän "hempeän" essun nuo kasveilla vaaleanpunaiseksi värjätyt nauhat ovat ihan saman väriset, kuin yksi kostulin kirjontalangoista!

On se ihana, ei voi mitään <3

Lisäys: Tuota mallipuvun tekemistä kirjoittelin blogiin silloin, kun se oli vielä täällä.

Karjalaisille kesäjuhlille

Tänään on tiedossa pakkailua ja ajelua. Lauantain ja sunnuntain olen Tuulan kanssa Turussa Karjalaisilla kesäjuhlilla, karjalaisella torilla pitämässä kansallispukuapteekkia ja myymässä kaikkea, mitä laukkuihin mahtuu. Ainakin on kiilaferrejä, suoraferrejä, jokunen sarafaani, rätsinä ja nuttu, pellavaista ompelulankaa, hyviä neuloja käsinompeluun, tärkkiä, kansallispukukortteja, sappisaippuaa... Odotan vilkasta karjalaista kuhinaa :)

Kuolemajärven mallipuku on hyväksytty raadissa ja se julkistetaan tuolla kesäjuhlilla. Menen paikalle ihan mielenkiinnosta, katsomaan miltä puku näyttää nyt. Sitä kun tehdessä tuijottaa ihan läheltä, näkee langat ja pistot, yksityiskohdat ja toissijaisena kokonaisuuden. Vaatii vähän aikaa ja etäisyyttä, että osaa katsoa sitä enemmän ulkopuolisin silmin ja se kokemus on usein miellyttävä. Toivottavasti nytkin. Viime hetken kompastukset puvun hunnun kanssa ovat viedä minulta ilon koko puvusta. Yritän olla ajattelematta sitä nyt viikonlopun aikana.

Harkkari S, joka miulla oli ennen joulua, halusi tulla "kesätöihin". Siis oikeastaan orjaksi, koska en maksa hänelle mitään ;D Hän kutoi yhden Seiskarin essukankaan ja loi eilen loimen vetopoimukangasta varten. Aiemmin kudoin vetopoimukankaat Wetterhoffin Iikka-langalla, mutta koska sekin on poistunut markkinoilta (joskin miulla on sitä vielä vähän jemmassa), niin on kokeiltava vaihtoehtoja. Tekstiiliteollisuuden Fårö on ilmeisin kokeiltava ja sitä miulla on sattumoisin kahta väriä sopivasti ylimääräisenä hyllyssä. S siis kutoo pari hameellista Fåröllä ja katsotaan, miten ne sarkautuvat ja poimuttuvat. Toisesta hameesta tulee kyllä harmaa ja se menee Vestuihin ("moderneja" vaatteita, joissa on hyödynnetty vetopoimutekniikkaa), koska en raaski tilata uutta lankaa, kun tuota harmaata kerran on. Toinen väri on luonnonmusta ja sehän on "oikea" väri vetopoimuhameeseen. Se riski tässä toki on, että eri väriset langat käyttäytyvät vähän eri tavoin.

Tällä viikolla olen istunut Leea-Marin kanssa hammaslääkärissä pariin kertaan, uimahallin kahviossa neljä iltapäivää (oivaa aikaa pienille käsinompeluille), vienyt Tiia-Maijan leirille ja näiden välissä ommellut kolmea rätsinää asiakkaille. Olen viikon verran työaikataulusta jäljessä, mutta onneksi yksi reilun viikon mittainen työ siirtyi syksyyn, pääsen siis ehkä aloittelemaan kesäloman suunnilleen aikataulussa. Noin muuten alkaa pikkuhiljaa käymään vähän rankaksi se, että miehellä on melkoisen pitkä keikkaputki päällä, mikä tarkoittaa sitä, että näemme vain viikonloppuisin - ja välillä emme silloinkaan, kuten nyt tänä viikonloppuna. Tytöt ikävöivät isäänsä ja luonnollisestikin kiukkuavat tunteensa miulle. On vähän rankkaa olla koko ajan vastuussa. Ja valitus loppuu tähän! Olen erittäin tietoinen, että on yksinhuoltajia, joille tämä on ihan jokapäiväistä. Sitäpaitsi meidän lapsilla on kahdet ihanat isovanhemmat, jotka hoitavat lapsia enemmän kuin mielellään, meidän lapset ovat terveitä ja miulla on mahdollisuus tehdä töitä kotona.

Aijoo, Tiia-Maijan palkinto-kesätukasta tuli tosi kaunis, siinä on vaaleita ja kuparinvärisiä raitoja:

Uimakoulua ja flammuja

Sidottuja flammuvyyhtejä

Olen sitonut muutaman päivän flammuja Mouhijärven hamekangasta varten. Mieheni teki pyynnöstäni tuollaisen telineen, joka vähän helpottaa sitomista. Flammuissa siis vyyhdistä sidotaan osa niin, että ne eivät värjäyksessä värjäydy ja näin saadaan täplikästä lankaa. Tekniikka on kansainvälisesti tunnettu ikat-nimellä. Täplikkäästä langasta kudotaan täplikästä lankaa asettelemalla täplät kuvion mukaisesti kohdakkain. Sidon flammut muovista leikatuilla suikaleilla, jotka puristan päistään nippusiteillä. Olen toki kokeillut monia muitakin tapoja, tätä käytän nyt. Joskus aiemmin sidoin sormet verillä flammuja ja kiristelin ja leikkelin nippusiteet käsin. Sitten mieheni kysyi, että mitä ihmettä varten et käytä sitä vehjettä... Mitä vehjettä? Nippusiteiden kiristämiseen ja katkaisemiseen on olemassa laite! Oppia ikä kaikki :D Tänään pakkaan langat lähtemään Wetterhoffille värjättäväksi.

Sidontaa helpottavat teline ja nippusiteiden kiristäjä/katkaisija

Kuopuksemme, Leea-Mari, on uimakoulussa iltapäivisin. Se tietää kuskausta ja uimahallin kahviossa istuskelua. Tällä viikolla päärmäsin siellä istuskellessa Jääsken hunnun. Eräänä päivänä tein yhden miehen haikean onnelliseksi: hän katseli ompelemistani ja sanoi liikuttuneena, että hänelle tuli ihan lapsuus mieleen :)

Tiia-Maija sai hyvän todistuksen ja on tehnyt ahkerasti töitä sen eteen talven mittaan (lievästi pakotettuna). Palkitsemme hänet kesätukalla. Vien hänet tänään kampaajalle ja hän saa itse tilata mitä tahtoo (ja mitä kampaaja suostuu tekemään). Vähän jännittää, minkä näköisen neidin haen kampaajalta pois!

Näyttelyn avajaiset

Tänään oli Puumalassa Sahanlahdessa Nuttu nurin - onni oikein -näyttelyn, Heporauta-huone -näyttelyn ja Puumalan taideyhdistyksen näyttelyn yhteiset avajaiset. Sää suosi, näyttelytilassa vintillä oli melkoisen lämmin tunnelma. Mukava määrä vieraita oli saapunut avajaisiin. Kauppa ei käynyt, mutta joskus se vaan ei käy. Avajaisherkkuina saimme mehua ja Elsa-pullia, jotka oli tehty Elsa Heporaudan reseptillä!

Kansallispukukolmosten kaksi osapuolta, Tuula ja Tarja, harrastavat edelleen kansantanssia. Mie harrastin lapsuuteni ja nuoruuteni ja kävin kansantanssinopettajakoulutuksenkin, mutta harrastus jäi, enkä ole tullut aloittaneeksi uudelleen. No, Tuula ja Tarja tanssivat Kuopion tanhuujissa. He toivat mukanaan pari muutakin tanssivaa naista sieltä ja esittivät avajaisissa pari tanssia. Kaunista!



Tiia-Maija ja Leea-Mari pohtivat etukäteen, mitä laittavat päälle. He ovat tähän asti aina mielellään pukeutuneet kansallispukuihin tai sarafaaneihin. Tiia-Maija alkoi eilen naukua, että ei halua laittaa kansallispukua. Sanoin, että ei tarvitse laittaa - en todellakaan aio heitä pukuihin pakottaa. Molemmat sitten kuitenkin päättivät itse puvut laittaa. Puumalassa oli lämmin ja vähän hautova päivä ja tytöillä tietysti vauhti päällä, joten hikihän siinä tuli. Kitisemiseen tuumasin vaan, että itepähän valitsit. Toki heti "muodollisuuksien" jälkeen tytöt saivat riisua paitasilleen - ja niin tein minäkin! Saa nähdä, miten kauan tytöt vielä haluavat pukeutua kansallispukuhin. Miulle ei muistaakseni tullut koskaan sellaista ikää, että en olisi halunnut pukua päälleni laittaa. Olen hivenen huomiota rakastava ja kansallispuku päällä sitä on aina riittänyt...

Tiia-Maija nuupahti kuumuudessa.

Leea-Mari rakastaa tanssimista ja esiintymistä, eikä voinut vastustaa tanssijoiden jäljiltä vapautunutta estradia.

Ääneni palasi sopivasti niin, että vain vähän käheänä pystyin lausumaan tervetuliaissanat Kansallispukukolmosten puolesta. Maanantai-iltana alkoi korvatulehdus, jonka takia en nyt kuule oikealla korvalla juuri mitään. Näkö sentään toimii, tosin silmät ovat koko ajan tosi väsyneet. Eli käsikopelolla mennään :D