Kuolemajärven kansallispuku julkistettiin lauantaina käsityönäyttelyn avajaisissa. Oli merkillinen tunne katsoa sitä pukua nyt toisen ihmisen päällä ja vähän kauempaa. On se kaunis! Noin ylipäänsä kansallispukujen valmistuksessa tarvitaan paljon tarkkuutta, aikaa, kärsivällisyyttä, valoa ja hyvät silmät. Kuolemajärven rekkopaidassa näitä tarvitaan potenssiin 3. Turussa työväenopistossa alkaa taas syksyllä kansallispukukurssi ja siellä voi valmistaa itselleen myös Kuolemajärven puvun. Suhtaudun tähän vähän jännityksellä, koska tiedän, että sitä rekkoa ei ihan jokainen pysty valmistamaan. En halua pelotella ketään olemaan yrittämättä. Usein juuri se, joka ajattelee tekevänsä jotain ihan tuosta vaan, eikä näe työn haastavuutta, kompastuu, kun taas se, joka suhtautuu työhön kunnioituksella ja tiedostaa epäonnistumisen riskin, saattaakin tehdä ensiluokkaista työtä! On hyvä kuitenkin tietää, että tässä on toinenkin tie, josta selviää rahalla: rekon voi teettää. Kuten voi koko paidan tai koko puvun.
Toivon sydämestäni, että Kuolemajärven puku ei hautaudu. Toivon, että sitä markkinoidaan hyvien, iloisten kuvien avulla. Sellaisten, joista näkee puvun muuntuvuuden ja kauniit yksityiskohdat sekä sen pirteän terhakkuuden, jonka "hepsankeikka" hurstuthame tuo. Toivon, että mikä taho pukua sitten alkaakin myydä, huolehtii siitä, että puvun tarvikkeita on saatavilla ja lankojen ja tarvikkeiden kadotessa markkinoilta etsii ja kokeilee uudet tilalle.
Kansallispukukonsultti Taina Kangas auttaa kostulia mallille. Kansallispukuraadin puheenjohtaja ja tässä pukutarkistuksessa asiantuntijana toiminut Leena Stenberg kertoo tarkistuksesta.
Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, otin ne zoomilla aika kaukaa ja taisi käsikin vähän täristä ;) Tässä vielä muutama aiemmin otettu kuva, joissa kuvaajana Riikka Lempiäinen:
Mallipuvussa on valkeat sukat. MIulla oli tässä punaiset, kun en valkeita omista ;)
Vahingossa sattui niin, että tämän "hempeän" essun nuo kasveilla vaaleanpunaiseksi värjätyt nauhat ovat ihan saman väriset, kuin yksi kostulin kirjontalangoista!
Lisäys: Tuota mallipuvun tekemistä kirjoittelin blogiin silloin, kun se oli vielä täällä.
On se kaunis! Ei ihme, että kaikki puvun nähneet ovat sitä suuresti ihailleet. Hame on todella viehkeä. Onko nuorella mallilla käsivarrellaan se nästyyki? Ihan en nyt ymmärrä tuota "hempeää" essua, siihen varmaan tarttis lukea blogiasi. Onneksi olkoon, puvun ompelija!
VastaaPoistaLeena, noita essuja on siis kaksi erilaista ja "hempeä" on tuo hempeämmän värinen :) Ja juu, nästyyki on siinä käsivarrella. Kiitos kehuista!
VastaaPoistaLeena, ihanasti sanottu tuo 'nuori' malli. Malli kyllä ihastuu ikihyviksi.
VastaaPoistaMinusta tuo puku oli livenä aivan mahtava ja minun mieleeni enempi oli tuo hempeämpi essu, ehkä siksi, että ole kevään lapsia. Piiloon jäänyt hankkipaita oli tosi näpsäkkä, sellaisen voisi tehdä ihan muutenkin vaan pidettäväksi. Kokonaisuutena hieno.
Nästyyki on hauska, kun siinä olevat silkkilappuset ovat huolittelemattomia pieniä kankaanpaloja. Se on jotenkin niin hauska. Tulee hyvälle mielelle kun näkee.
Uskomattoman komea kokonaisuus!
VastaaPoistaKyllä olet Soja taitava rekonompelija, silmät meinaa mennä sikkuraan ihan vaan katsomisesta.
Puku on taas uudenlainen ja näyttävä kokonaisuus moninen ihanine osineen.
Nyt kaikki yhdessä toivotaan, että se saa paljon ystäviä ja näemme niitä monia kappaleita lähivuosien juhlissa.
Kiitos Inga!
VastaaPoistaVoi hitsi kun täältä on kuvat kadonneet joskus.
VastaaPoistaNo sanos muuta. Mie yritän niitä aina välillä ehtiä palautella, mutta se on niiiiiin hidasta ja on vähän muutakin...
Poista