Mutta sitten! Tulipa muutamia hyvin radikaaleja mielipiteitä. Sellaisia, joita hyvinkin kuulee kansallispuvuista mitään ymmärtämättömän suusta, ehkä lähinnä provokaatiomielessä. Mutta että meillä mielikuva- ja ihan tuotemarkkinointia kansallispukujen parissa tekee muutama ihminen, joiden mielestä koko kansallispukuneuvoston 30 vuotta tekemä sitkeä työ kansanomaisten työtapojen ja materiaalien elvyttämiseksi ja kansallispukujen palauttamiseksi esikuviaan vastaavaksi pitäisi vetäistä vessasta alas. Tuoda tilalle muutamia kymmeniä eri alueiden pukuja (koska ihmiset eivät kuulemma osaa valita 400 puvusta!), joiden tuotanto kaupallistetaan. Kankaita pitäisi keventää, malleja kaventaa ja -- hetkinen hetkinen, mitenkäs tämä kuullostaa niin tutulta? Ai joo, tämähän tehtiin jo, pian 100 vuotta sitten!
Nyt pomppaan ja palaan hetkeksi tuohon kansallispukuneuvostoon. Tiedän, että vähän monen mielipide on se, että kansallispukuneuvosto on luonut tiukat säädökset ja lait pistojen pituudelle ja vaikka mille. Neuvoston alkuaikoina "tiukempi" suhtautuminen olikin varmasti tarpeellista ja näin tehtiin. Sitten, kun linja oli saatu selväksi, tieto lisääntyi ja suhtautuminen kansallispukuun muuttui, neuvostokin eli ajassa, muuttui ja vapautui. Olen tehnyt erittäin läheistä yhteistyötä neuvoston työntekijöiden kanssa aina välillä ja tiedän millainen taakka se oli, kun 20 vuotta puhuu jonkin asian puolesta ja edelleen heitetään silmille rättinä se, mitä on sanonut 30 vuotta sitten! Ja missä nämä mielipiteet muhivat? Kaikkien muiden mielissä! Niiden, jotka päättivät 80-luvun alussa tietävänsä kaiken kansallispuvuista ja edelleen toitottavat sitä kaikenvoittavana totuutena vedoten siihen, että näin neuvostosta sanottiin. Neuvostosta ei myöskään voinut sanoa ulospäin ihan mitä tahansa. Esimerkkinä se, kun kansallispukujenkin hameet 60-luvulla olivat kovin minimittaisia. Sitten neuvosto puhui sen puolesta, että niiden pitäisi olla pidempiä ja kävikin niin, että hameen helmat tehtiin maata viistäviksi. Sitten onkin taas 20 vuotta yritetty saada niitä nousemaan siihen puoleen väliin. Ja sekin on suositus. Tuskinpa kansannainen 1700-luvulla mittasi, kuinka monta senttiä lattiasta helmaan on matkaa...
No se siitä välipompusta, pahoittelen tätä sekavuutta, mutta tämä todellakin kuohuttaa mieltä :/
Palatakseni tähän kansallispuvun tulevaisuuteen ja näkymiin, ihmettelen erään osallistujan kommenttia siitä, että kaupallistamalla saadaan kansallispuku säilytettyä. Kun se siis hänen mukaansa nykytilaisena häviää ihan kohta pois kokonaan. En mitenkään pysty ymmärtämään, miten kaupallistaminen ja tuotteistaminen sen pelastaa. Tai siis, kaupallistettuhan kansallispuku on nytkin. Inhoan myös ihan kamalan paljon ajatusta, että kansallispuku on jotenkin jonkun omaisuutta, yksi ja ainoa mahdollinen ja sitten kilpaillaan, kuka sen olomuodon päättää. Yritin kauniisti esittää, että kaikenlainen varioiminen, keventäminen, muunteleminen ja tuotteistaminen on ihan hyvä asia, mutta se ei saa sulkea pois esikuvien mukaisesti tehtyä kansallispukua tai niitä 400 vaihtoehtoa! Koko ajan tarkistettujen, esikuvan mukaisten pukujen rinnalla on saanut puoliteollisia kansallispukuja, jotka ovat kevyempiä ja yksinkertaistettuja. Samoin jo vuosia on saanut leikitellä materiaaleilla, kaavoilla ja tekniikoilla. Kaikelle sille on tilaa! Miksi ihmeessä jotain 125 vuotta ollutta pitää hävittää näiden tieltä? Tämän radikaalien mielipiteiden omaajan mukaan kukaan ei voi tulla toimeen kansallispukujen valmistuksella (krhm... paitsi jos "tyytyy vaatimattomaan elämään", kuten hän asian ilmaisi). Tulin myös siihen tulokseen, että hän ihan oikeasti ei varmaankaan tiedä kansallispukujen todellisesta nykytilasta yhtään mitään.
Siitä päästäänkin sitten siihen Suureen ja Todelliseen ongelmaan, eli kansallispukujen näkyvyyteen! On ihan turha odottaa suuren yleisön tietävän, millaisia uudet ja tarkistetut kansallispuvut ovat, kun niitä ei missään näe! Monet jopa näkevät vaivaa etsiäkseen tietoa ja kuvia ja kysyvät vaikkapa minulta. Teen parhaani, mutta valitettavasti kaikista puvuista vaan ei ole olemassa kuvia tai jos on, ne eivät ole puvulle kovin eduksi. Toivottavasti tähän on tulossa muutosta ja pian! www.kansallispuvut.fi -sivusto on uusiutumassa. Sinne päivitetään ajantasaiset tiedot ja koko sivusto uudistuu ja raikastuu. Toivon todella, että pukujen myyjät käyttävät tilaisuuden hyväkseen ja kuvauttavat pukunsa uudelleen ja toimittavat kuvat sivustolle nähtäväksi! Syksyllä ilmestyy uusi kansallispukukirja, jota ovat ymmärtääkseni kirjoittaneet Leena Hokkanen ja Leena Holst. Bragelta on myös ilmestynyt kansallispukukirja hiljattain. Houkuttelin toimijoita myös tuonne Kansallispuku-foorumiin (http://p1.foorumi.info/kansallispuku/) ja toivottavasti siellä nyt alkaa vilkastua! Mainostin 5.8. pidettävää kansallispukujen tuuletuspiknikkiä (http://www.kansallispuku.com/fi/Ajankohtaista.html), joka sai innostuneen ja lämpimän vastaanoton. Saimme aikaan päätöksen yhteisestä materiaalipankista, jossa pukujen myyjät ovat tietoisia muiden myyjien pukujen tarvikkeista, jolloin mm. yhteistilaukset on helpompi järjestää. Myös meille valmistajille materiaalipankki on erittäin tärkeä, koska näemme helpommin, mitkä kaikki myyjät toimittavat tiettyä materiaalia ja soittokierros on helppo tehdä.
Huh. Tulipa vuodatettua. Jaksoitko lukea tänne asti?
Muoks: kävin laittamassa Kansallispukufoorumille äänestyksen tästä kansallispuvun tulevaisuus-aiheesta, käy äänestämässä ja perustelemassa: http://p1.foorumi.info/kansallispuku/viewtopic.php?p=243#243
Lähettelemme muutaman kollegan kanssa toisillemme aina välillä jotain pientä mukavaa alaan liittyvää ja jaamme löytömme. Nyt muuan kollega toi tullessaan nauhoja, joita hän on tuonut Intiasta sarafaaneja ajatellen! Kutakin nauhaa on sen verran, että sitä voi johonkin käyttääkin.
Toivottavasti tuo päivänne kantaa hedelmää tuon näkyvyyden ja saatavuuden osalta. Kansallsipuvun tai sen materiaalien hankkimen ja ennen sitä löytäminen en muodotunut tavallisen kuluttajan kannalta erinomaisen vaikeaksi. Tuskin puku koskaan olisikaan herätehankinta (paitsi kirpparilla!), mutta ei meinaa tullaa hankintaa laisinkaan, jos pitää moneen paikkaan soittaa ja kysellä. Ja sitten lopulta tarjotaan ei oota. Vaatii suurta sitkeyttä ja kansalaisurheutta tuo.
VastaaPoistaItse kun haaveilen puvun valmistamisesta, niin olisi huippua nähdä materiaalit tai jopa koko puku luonnossa, ennen ostopäätöksen tekoa. Ja puvun saajalla ei ole yhtä hyvää mielikuvitusta tässä materiaaliasiassa kiun minulla, joten hänkin varmaan mielellään materiaaleihin tutustuisi. Toki tiedän että kansallispukukeskukseslla on ainakin joskun ollut mallikankaita joistain mateiraaleista, mutta ei toki kaikista. Ja kaikki eivät asu täällä meillä päin.
Pidän täällä siis peukkuja!
Jaksoin lukea kirjoituksesi ja tämän jälkeen menin vielä pesemään silmälasini ja luin uudelleen. Vaikea minun on tuota tällaisena maallikkona kommentoida ja ottaa kantaa, mutta jo iltapäivällä jätin äänestämättä foorumissa, kun siellä ei kerta kaikkiaan ollut minulle vaihtoehtoa, perustelin toki kantaani, vaikkakin leikkimielellä, mutta silti tosissani.
VastaaPoistaTuolla teidän kokouksessa ei taidettu ottaa huomioon sitä, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat ainakin osittain valmistaa kansallispukunsa itse.
Tänään sain muuten tietää, että Mikkelin Kalevalaiset Naiset järjestävät Kenkäverossa Imatran esimerkin mukaan kansallispukupiknikin. Siihen lähden innolla mukaan.
Tiedoksi sitten vielä että Tallinnassa Karnaluksissa on saatavana yhtä komeita nauhoja, jos nuo intialaiset sattuvat loppumaan. Ostin sieltä sellaisia läpikudottuja vaatimattomampia nauhoja lasten feresejä varten, eivätkä paljoa maksaneet.
Kiitos, Leena! Foorumin äänestys on tarkoituksella kärjistetty, toivoin että saan siten sinne keskustelua ja ehkä väittelyäkin. Ja toivon todella, että äänestykseen tulee muitakin mielipiteitä.
VastaaPoistaKarnaluks onkin tuttu paikka, tosin en ole itse sinne vielä päässyt, mutta heillähän on myös nettisivut ja verkkokauppa. Tarkoitus on kyllä Karnaluksiin päästä livenäkin, mutta luulen juttujen perusteella, että tarvitsen siihen pari päivää... :D
Ihanaa, että Kalevalaiset ovat tarttuneet haasteeseen!
Luin juttusi eilen pariin kertaan ja vielä tänään kerran. Paljon asiaa, asenteita ja mielipiteitä. Mutta uskon, että kansallispuku kestää ja ansaitsee tällaisen tuuletuksen. Sehän olisi täysin tarpeeton, jollei siitä riittäisi puhetta.
VastaaPoistaEn tiedä, pitääkö tyytyä vaatimattomaan elämään, jos valmistaa kansallispukuja (materiaaleja, kokonaisia tai osia) henkensä pitimiksi. Täytyy kuitenkin tältä kommentoijalta kysyä, mitä hän tarkoittaa vaatimattomalla elämällä? Ilmeisesti vaatimatonta taloutta? Olen seurannut Soja sinun toimimistasi tällä saralla vasta pienen hetken, mutta minulle on muodostunut sellainen kuva, että sinun elämäsi on rikasta näiden pukujen parissa.
Minä haluaisin tuollaisen kansallispukujen tuuletuspäivän jokaiseen kolkkaan tässä maassa, miksei ulkomaillekin. Jostain on päässyt salakavalasti hiipimään sellainen negatiivinen vire kansallispukuja kohtaan ja se pitäisi poistaa, vaikka näillä tuuletuspäivillä. Kansallispuvut on hieno asia, meidän tulisi vain käyttää niitä enemmän ja näkyvämmin.
Sari, tosiaan, mie en ollenkaan koe eläväni vaatimatonta elämää, en työn puoleen, enkä etenkään muuten :) Enkä varsinkaan "tyydy"! Mie olen onnekseni tähän mennessä saanut hyvin pitkälti kaiken, mitä olen lujasti tahtonut ja muistan olla siitä onnellinen (useimmiten).
VastaaPoistaTuuletuspiknikkiähän nyt kovasti laajennetaan joka puolelle Suomea Kalevalaisten voimin ja *vaatimaton* haaveeni olis, että pian ihmisille on jo ihan automaatio kokoontua piknikille kansallis-, kansan- tai missä vaan puvussaan aina 5.8.! Sittenhän siitä pitää tehdä virallinen vapaa iltapäivä, jos sattuu viikolle, että työssäkäyvätkin pääsevät mukaan :D
Luin loppuun.
VastaaPoistaMonien ihmisten mielipiteet kansallispukujen käytön mukavuudesta ja vastaavasta perustuvat muuten niille 60-70 luvun "puoliteollisesti/teollisesti" valmistettuihin kansallispukuihin, joiden koko ja mitoitus oli mitä oli tai on ainakin nyt täysin väärä nykykantajalle. Ainakin oma perinteisin menetelmien itse osaavan opettajan avulla tehty puku on oikeasti mukava päällä - jopa 27 asteen helteessä viime kesänä. Taisipa olla vielä röijykin mukana ettei vaan palele ;-).
Eniten itse kyllä kaipaan tilaisuuksia käyttää pukua. Erityisesti tilaisuuksia, joissa en ole ainoa ja sen myötä eräänlainen "näyttelyeläin". Välillä huomio on mukavaa, mutta joskus olisi kiva sulautua myös porukkaan.
Katri, olen ihan samaa mieltä!
VastaaPoistaTuohon huutoon tilaisuuksista vastaa ainakin kansallispukujen tuuletuspiknik 5.8.! Tavoite on rento yhdessäolo ilman että kukaan on töissä tai joutuu kamalasti järjestämään. Kansallispukukäsitettä ei ole mitenkään rajattu, jokainen saa tulkita sen itse ja pukeutua kansallispukuun tai sarafaaniin tai farkkuihin tai johonkin sovellukseen tai kaikkien sekoitukseen tai jonkin muun kansan pukuun. Mitään näytöksiä ei ole, kenenkään ei tarvitse miettiä, sopiiko minun pukuni näytökseen, saati sitä, sopiiko jonkun toisen puku siihen. Ja ehkä vielä joskus kaikki pitävät itsestäänselvyytenä sitä, että aina 5.8. mennään kansallispuvuissa ihmisten ilmoille, piknikille tai muuten huitelemaan!