Huntuja ja yhteistyötä

Olen usein ihmetellyt, miten asiat ryhmittäytyvät. Ihmettelen taas. Jotain tiettyä pukua tai kangasta kysellään parin kuukauden sisään useaan otteeseen ja sitten viiteen vuoteen ei ollenkaan. Sarafaaneja kysellään muutaman viikon aikana vaikka kuinka ja sitten vuoteen ei yhtään. Nyt tämän hetken se juttu on hunnut. Toivon, että tämä johtuu pitkäjänteisestä työstä huntujen käytön hyväksi, mutta epäilen, että se voi myös olla vain tällainen kasauma. No, huntuja tehdään ja huolletaan ja ilolla! Sunnuntaina pesin viisi huntua. Niistä kolme piti keittovalkaista, kun tahrat eivät muuten lähteneet. Vain yksi hunnuista on uusi, siitä sidoin Joutsenon hunnun. (Turun Kansantanssin Ystävillä on pukunäytös sunnuntaina 10.4., siellä on se huntukin, menkää sinne http://www.rytky.fi/!). Yhden hunnun poimutimme mieheni kanssa, se on Räisälän huntu ja on nyt kuivamassa poimutusvehkeessä ja odottamassa sidontaa. Kahdesta tulee Jääsken huntuja ja yhdestä Ruokolahti, ne ovat kuivuneet ja odottelevat sopivaa hetkeä sidonnalle. Lisäksi jonossa, vaiheessa tai tulossa on toinen Ruokolahden, kaksi Jääsken, yksi Räisälän ja yksi Käkisalmen huntu! Ainakin.

Mouhijärven essukankaan kudonta etenee. Toinen essukangas on valmis ja toista olen aloitellut. Ilmankostutin tekee tehtävänsä ja loimi kestää melko hyvin. Pölinä on mahdoton ja huomaan myös siitepölykauden alkaneen, nenä vuotaa. Hartiat ovat jumissa ja niska kipeä, mietin, onko se alkavaa flunssaa vai pelkkää rasitusta. Toivon jälkimmäistä. Helpotan hartioiden tuskaa kutomalla osan päivästä ja tekemällä loppupäivän muuta. Tänään se muu on kampaajallakäynti!

Huomiselta odotan paljon! Kansallispukukeskuksessa Jyväskylässä on yhteistyöseminaari, jota olen vinkunut jo kauan. Alan toimijat kokoontuvat vaihtamaan ilon- ja murheenaiheitaan ja toivon näiden ainakin osittain kohtaavan niin, että tuloksena ei olisi mahdoton vuori ei-oota, vaan tarvitsijat ja tarvikkeet kohtaisivat! Uskon ainakin itse voivani tarjota sellaisia tarvikkeita, joita jotkut pukujen myyjät kaipailevat. Aion esitellä heille mm. Etelä-Karjalan kulttuurirahaston apurahan turvin kehittämiäni paksuja sarkoja sekä kaluunanauhoja ja leveitä kukkakuvioisia nauhoja. Aamuherätys tulee olemaan karu, ohjelma Jyväskylässä alkaa jo kymmeneltä ja ajoaikaa pitää varata 3,5 tuntia. Taidan nopeutuksen vuoksi varata evästä autoon ja syödä matkalla. Täällä asumisessa on se(kin) kurja puoli, että vähän joka paikkaan on pitkä matka ja ainoa paikka, johon sujuvasti ja kohtuullisessa ajassa pääsee julkisilla on Helsinki. No, hyvä että edes sinne. Onneksi illat ovat jo pitkälle valoisia, Jyväskylä-Imatra -väli on väsyneenä, pimeällä maailman synkin pätkä ajaa. Siinä välillä ei ole muuta kuin Mikkeli ja Puumala. Ja hitosti metsää.