Formulakausikin starttaa vihdoin sunnuntaina! Bahrainin kisahan peruttiin ja siksi kauden starttia on pitänyt odottaa näin kauan. Olen seurannut formuloita kiihtyvällä intohimolla ihan 90-luvun alkupuolelta saakka ja ystäväni jo tietävätkin, että ihan paras hetki meillä kyläilylle ei ole formulasunnuntaina :D
Sain eilen (viimein) Ruokolahden paidan valmiiksi! Paita on useimmiten isotöisin osa pukua ja siksi mielelläni aloitankin siitä. No, tässä puvussa tein sattuneista syistä hameen ensin. Sen mukavampaa :D Paita on kyllä vielä ompelun jäljiltä, se pitää vielä pestä, tärkätä ja silittää. Mutta sen teen vähän tuonnempana.
Katesaumaa paidassa.
Paidan yliset ja aliset yhdistävä sauma. Molemmat on ensin päärmätty ja sitten aivittu yhteen. Katesauma kävisi yhtä hyvin, mutta tämä on helpompi tehdä, kun käteen ei sulloudu niin paljoa kangasta.
Aloittelin viikonlopun junareissuilla hunnun päärmäystä ja sitä jäi vähän jäljelle. Ompelin senkin eilen loppuun. Seuraavaksi huntukin pitää pestä, tärkätä ja silittää ja sille pitää tehdä sykerölaite.
Hunnun päärme on n. 2,5 mm leveä. Kuva nurjalta.
Tässä päärme oikealta puolen. Tämä kuuluu katesauman ohella mielestäni kauneimpiin asioihin kansallispuvussa. Pieni ja huomaamaton, hienovarainen, mutta sujuvalla käsialalla tehtynä hyvin kaunis yksityiskohta!
Ruokolahden osalta käyn seuraavaksi liivin kimppuun. Proto on tehty ja sovitettu, nyt vaan sovittelemaan kaavoja kankaalle. Liivin teko on hauskaa, saumat ovat lyhyitä ja suurin työ on raavelin eli ommeltavan tukikankaan kiinnitys.
Lomittain tuon liivin ompelun kanssa kudon Mouhijärven esiliinakangasta. Loin loimen ja se odottaa tukille kiertämistä. Se on niitä juttuja, joissa on vähän pakko olla kaveri, joten mieskin pääsee osallistumaan!
Tiuhta
Mouhijärven essuloimi on aivinaa, ohjeen mukaan 20:tä, mutta koska sitä taas vähän huonosti saa, niin teen aivina 16:sta. Lankoja on 1604.
Tänä koneiden valta-aikana on minusta tosi hienoa tehdä käsin ja saada kaunista aikaiseksi. Vanha sanonta 'yksinkertainen on kaunista' pitää tässäkin paikkansa - tosi kauniita saumoja... Sinulla on urakkaa tuossa niisimisessä ja pirtaanpistelyssä, oma suurin urakkani oli 2440 lankaa aivina 16...mutta siitä tulee sit niiii-in kaunista..
VastaaPoistaKiva matkavinkki, jos tuliskin katsomaan vanhaa tätiä kesällä Puumalaan..
Sari, kankaan rakentaminen menee ihan rutiinilla, näissä kansallispukukankaissa on kuitenkin pääasiassa erittäin yksinkertaiset sidokset ja useimmiten niisitään suoraan neljälle varrelle. Niisiessä ja pirtaan pistellessä ehtii olla luova ja tuumailla kaikenlaisia uusia virityksiä ;D Oma "inhotuskohtani" ovat alkusolmut...
VastaaPoistaAlkusolmut vai no joo, onhan niissä tekemistä, että saa tasaiselle kireydelle.. vaikka sen tietää, että tämä rakennusvaihe on tärkein kutomisen onnistumisen kannalta, niin aina se vaan tuntuu, että kestää liian kauan. Olisinko malttamaton?? :)
VastaaPoistaKiitos noista huivin päärmeen kuvista, enköhän minä pian pääse samaan hommaan. Pistojen ei siis tarvitse olla ihan huomaamattomia.
VastaaPoistaOn noissa sinun loimissasi niisimistä, huh, huh.
Laitahan tuosta Puumalasta sitten lisää tietoa, kun on kerrottavaa. Olin muuten tuon Elsa Heporautahuoneen avajaisissa ja muutenkin kesällä Puumalan rannassa.
Leena, nimenomaan, pistot eivät SAA olla huomaamattomia. Jankutan aina ja ikuisesti sitä, että kansanomaisesti ommellessa jokainen (noh, lähes jokainen) pisto paitsi kiinnittää, myös näyttää kauniilta! Näkymätön ja kliiniseen, sileään pyrkivä ompelutapa liittyy tähän nykyiseen pukuompeluun ja sillehän on siinä paikkansa. Jo työvälineet ja ompelulangat ovat ihan eri kaliiperiä, joten työn jälkikin on. Sujuva, napakka käsiala tuo ompeleille luonnetta!
VastaaPoistaPuumalahommeleista tiedotan kyllä, heti kun jotain tiedotettavaa on :)
Ihaniaaa ♥♥
VastaaPoista