Hassuja päiviä ja öitä

Perjantaina leikkasin Ruokolahden liivin ja kiinnittelin raavelit, siis tukikankaat, etukappaleille. Siihen vaiheeseen liivi sitten hetkeksi jäikin, pyöräytimme Mouhijärven essuloimen tukille ja rakentelen sitä. Mutta liivi on siis jo hyvässä mallissa ja sitä on kiva tehdä aina essun kudonnan lomassa, kun kaipaa vaihtelua!

Ompelin raavelin liivisarkaan kiinni tiivistyspistoilla.

Sunnuntaina kävimme Sahanlahdessa katselemassa kesähommia. Näyttää vahvasti siltä, että sinne tulisi ainakin Kansallispukukolmosten pukuja tukemaan Puumalan kalevalaisten Elsa Heporauta -huonetta. Suunnittelimme myös työnäytöksiä keskiviikoille, mutta katsotaanpa nyt, miten tämä kehittyy! Töitä on mukavasti ja kesälomaakin ajattelin kyllä pitää, joten ihan mahdottomia juoksenteluja en kesälle tahdo. Ja muitakin virityksiä on ilmassa.

Karjalaiset kesäjuhlat ovat 17.-19.6. Turussa ja siellä olisimme mielellämme olleet kansallispukuklinikkaa pitämässä, mutta heräsimme siihen turhan myöhään: kaikki paikat on jo varattu. Harmi.

Eilen oli hassu päivä. Kun täällä mökissä saa pääasiassa istua ihan rauhassa yksinään kaiket viikot, niin jostain syystä yhteydenotot kasautuvat aina samoille päiville. Näin kävi eilenkin. Ovi kävi ja puhelin soi aamusta iltapäivään. Oli sarafaanin ostajaa (jesh!), huollettavien huntujen tuojaa, neuvojen kysyjää... Tuollaisina päivinä ei saa kyllä juuri mitään töitä tehtyä, kun kaikkien kanssa tulee höpöteltyä mukavia pitkät pätkät, mutta tämä kuuluu työhön, ehdottomasti, ja on myös oikein mukavaa vaihtelua! On oikein hyvä, että nämä sattuvat samalle päivälle, niin ei mene sitten montaa työpäivää juoruillessa :)

Viime yönä katselin taas hyvin hämmentäviä unia. Useimmiten en näe unia tai muista niitä, mutta silloin kun uneksin, unen riekaleet saattavat roikkua mukanani useita päiviä ja tehdä olostani vähän surrealistisen. Viime yön uni alkoi jonain, josta en oikein enää saa kiinni, mutta kuten unet usein, tämäkin liukui uuteen tarinaan niin kuin vain unet voivat. Tässä muistamassani pätkässä olin Kansallispukukeskuksessa (joka ei ollut lainkaan sellainen, kuin Jyväskylässä sijaitseva kansallispukukeskus on). Olimme lähdössä sieltä kotiin, meitä oli ainakin äitini ja molemmat tyttäreni. Lähdin Tiia-Maijan kanssa vielä käymään vessassa ennen kotiin lähtöä. Talossa oli aulan seinustoilla kymmenkunta "vessaa", jotka kaikki olivat suuria ja valoisia, sisustettuja huoneita. Jonkun ovessa oli miehen kuva (siis näitä "miestenvessa"-opasteita), jossain nainen, jossain pariskunta (!!) ja jossain koko perhe! Menimme siihen "perhevessaan" ja sen oven sisäpuolelle ja seinälle oli ripustettu suurennokset valokuvista, joissa on minun perhettäni kansallispukuihin pukeutuneena! Onkohan nyt noussut neste vintille...

Perjantainen auringonpaiste houkutteli lintsaamaan töistä