Yrittäjän päivä se on tänäänkin

Lauantaina 5.9. vietettiin jälleen yrittäjän päivää. Mie vietin sen ystäväni seurassa, kävimme viemässä kuorman tavaraa Kiteelle, kannoimme takakontillisen ullakolle pohkeet vinkuen, etsimme muutaman geokätkön ja paransimme maailman.

Olen kirjoittanut kolmena edellisenä yrittäjän päivänä päiväkirjamaista raporttia ihan konkreettisesti tämän yrittäjän päivästä. En tiedä, onko teistä hauskaa sitä lukea, mutta miusta on hauska kirjoittaa sitä, vaikka se viekin siitä päivästä älyttömästi aikaa. Kirjoitan raportin tänään:

7.00 puhelin alkaa soittaa herätystä - Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston Häävalssia. Täppään torkkua ja torkun, sillä väsyttää älyttömästi. Lauantai-ilta meni sunnuntaiaamuun ja univelkaa on parin tunnin verran. Kun kello soi uudelleen, päätän nousta. Järjestelen päässäni päivän työt: Tykkimyssyn kirjontaa, FolkJam-tunnin harjoittelua, kansallispukukurssin aloituksen suunnittelua...

7.24 nousen viimein ylös, käyn pesulla, teen aamupalan, käyn varmistamassa, että esikoinen on herännyt ja istahdan koneen ääreen aamupaloineni. Sähköpostissa on puolet roskaa ja mainoksia. Vastaan niihin, joihin on aiheellista vastata. Verkkokaupasta on tullut tilaus, kirjoitan ja lähetän laskun tilaajalle. Yksi tarjouspyyntö on tullut, laitan yhdelle tavarantoimittajalle kysymyksen hinnoista sitä varten. Eräs asiakas haluaa tehdä erään päällysvaatteen, johon ei ole olemassa ohjeita, ja edistän hänen asiaansa vastaamalla yhteen ja kirjoittamalla toisen sähköpostin. Homma tulee melko varmasti onnistumaan. 

8.13 olen hoidellut aamun sähköpostit ja kirjoittanut tätä tähän saakka. Avaan Facebookin. Kommentoin pariin Kansallispuku-ryhmän viestiketjuun ja kurkkaan nopsasti, mitä kavereille kuuluu. Juttelen Fb:n messengerissä Susannan kanssa vastaanottokeskuksen tilanteesta, sillä aioimme viedä yhdessä sinne vaatteita. Hukkuvat kuulemma lahjoitustavaraan, joten jään odottamaan noiden lajittelemieni kanssa vielä, heitän Susannan kuormaan vain pari miesten takkia.

Kun firmasivun tykkääjien määrä ylitti 1000, ilmoitukset ovat tulleet erillään, eivätkä henkilökohtaisen sivuni ilmoitusten seassa. Se on kiva juttu. Kuvakisa on saanut mukavasti huomiota. Laitan vielä loppukirimainoksen, sillä huomenna on viimeinen äänestyspäivä.

Kuopuksen koululla on kymmenen päivän digipelipaasto, joka alkaa tänään. Osallistumme siihen koko perheenä, mikä ei ilahduttanut varsinkaan esikoista, jonka elämä on enemmän tai vähemmän hänen puhelimessaan. Digipelipaasto nimittäin kattaa kaikenlaisen ruutujen tuijottelun. Se tekee meille kaikille tosi hyvää. Mie tykkään tosi paljon ylläpitää Facebookin Kansallispuku-ryhmää. Siellä on aivan huikeita tyyppejä, hieno yhteishenki ja keskustelu on avointa, toisia kunnioittavaa ja kannustavaa. Silti huomaan aina välillä väsyväni ja silloin, kun ensimmäinen mieleeni tuleva vastaus on ikävän sävyinen, tiedän, että on aika pitää taukoa. Onneksi siellä on nyt niin mahtavaa porukkaa, että miun puuttuminen ei aiheuta mitään ongelmaa, sitä ei ehkä edes huomaa :D Digipelipaasto tulee siis sopivaan saumaan, mie pystyn sen avulla antamaan myös itselleni luvan olla vähän huililla.

8.35 Susanna kertoo olevansa menossa tänään viemään tavaraa vastaanottokeskukseen. Poukkoilen lähettämään miehelle kuvia, että mitkä hänen takeistaan joutavatkaan.

Käyn katsomassa verkkopankissa tilanteen ja palautan eräälle asiakkaalle tuplasti maksetun laskun summan.

8.55 haluan irti koneesta hetkeksi. On aika herättää kuopus, jolla on kymppiaamu. Sitten menen sohvalle kirjomaan Rantalakeuden tykkimyssyn silkkiä. Se on ihanaa!

Rantalakeuden tykkimyssyn kirjontaa.

10.10 on nälkä. Käyn laittamassa kahvin tippumaan ja leivät paahtimeen. Haen alakerrasta pakkasesta mansikoita sulamaan ja heittelen samalla pyykit pesukoneesta kuivuriin ja pesukoneeseen uuden satsin. Tajusin, että kaksi dokkaa lankaa ei tule riittämään tuon myssyn kirjontaan, sitä täytyy tilata lisää. Samasta paikasta täytyy tilata myös paitakangasta kurssilaiselle. Pohdin, tilaanko kaiken vasta torstaina - muita töitä riittää kyllä, jos lanka loppuu kesken. Päädyn tekemään niin, mutta lasken myös, kuinka paljon kurssilainen tarvitsee sitä paitakangasta: 1,2 m.

Vilkaisen sähköpostia, pyydän yhtä osoitetta, kurkkaan Facebookiin, jaan Kansallispuku-ryhmään yhden kurssijutun kamun seinältä, mutta se ei olekaan julkinen, joten kysyn kamulta, haluaako hän sen julkiseksi ja ryhmään.

10.33 kahvi on juotu, leivät syöty. Harjoittelen seuraavaksi FolkJam-tunnista sottiisit ja aion palata heti sen jälkeen sohvalle kirjomaan. Kirjoessani kuuntelen äänikirjaa ja aika menee näiden parissa kuin iltamissa :D

13.03 havahdun ihan hirmuiseen nälkään. Normaalisti syön lounaan viimeistään puoli kahdeltatoista, nyt olin unohtunut kirjomaan. Laitan kesäkeiton pakkasesta mikroon ja harjoittelen sillä aikaa FolkJamin valsseja.

13.24 Syödessä tsekkaan sähköpostit. Tarjousta varten kysymääni asiaan tavarantoimittajalta on tullut vastaus. Päätän jättää tarjouksen kirjoittamisen loppuviikkoon, sillä nyt on kurssien alkamisen takia ihan riittävästi konehommia. Käyn kurkkaamassa kurssien ilmoittautuneiden tilanteen. Olen huolissani FolkJam-ryhmästä, listalla on vain 9 ilmoittautunutta. Sinne ei ole tullut lisää, sen sijaan Kansallispuku-ryhmään on ja se on nyt täynnä. Olen tyytyväinen, sillä tein siitä tänä vuonna jatkoryhmän ihan oman vaihteluni vuoksi ja vähän siksikin, että ne, joilla on puvut kesken, mahtuvat jatkamaan niitä. En ollut ollenkaan varma, tuleeko sinne tarpeeksi väkeä. Tuli ja siitä tuli hyvä mieli.

Olen laiminlyönyt Suomen käsityöyrittäjiä tässä kiireissäni. Käyn lukemassa foorumiltamme kuulumiset ja ilahdun siitä, että porukka on perustamassa keräyshommelia Punaisen ristin katastrofirahaston hyväksi. Olen ilolla mukana ja tästä tulee tietoa sitten myöhemmin. Se tarkoittaa sitä, että te pääsette lahjoittamaan ja me hoitelemme rahan perille katastrofirahastoon ottamatta mitään siitä välistä. 
Selaan muut keskustelut läpi ja kommentoin pariin.

Puhelin soi. Eräs kansalaisopiston opettaja kaipailee kansallispukukankaiden tilkkuja taiteen perusopetukseen materiaaliksi. Mahtavaa, että kaipailee. Niitä vain kaipailee muutama muukin ja ne ovat nyt kuumaa kamaa. Neuvon, että paras sauma saattaisi olla se, että löytäisi edullisen, käytetyn puvun kirppikseltä tms. ja pilkkoisi sen. Kertokaa toki, jos tiedätte, mistä moisen aarteen voisi löytää.

Tutkailen vielä vähän yhtä Suomen käsityöyrittäjien foorumilla esiin tullutta asiaa.

13.46 Ulkona alkaa sataa kaatamalla. Kuopus pääsee koulusta ihan kohta... No, onneksi ei ole kilometriä pidempi matka. Palaan sohvalle kirjomaan.

15.00 Kuopus tuli vähän aikaa sitten koulusta, melko kuivana. Hän teki itselleen ja miulle mikrossa uunibanaania välipalaksi, nam! Hän keitti miulle myös kahvia ja nyt istahdin sitä juomaan tähän koneelle. Käyn lukemassa Susannan blogin ja nyt on aika kysellä kuopukselta enkun sanoja. Crisps, pizza, salad, chocolade, lemonade, ice tea... tässä tulee nälkä :D
Kipsutan sateessa postilaatikolle, sillä uusi Taito-lehti on ilmestynyt tänään, mutta laatikko on tyhjä! Kääk! Tiedän, että lehdessä on Susannan kirjoittama juttu paikallisesta koiratarvikeyrittäjästä, tietysti Susannan kolumni ja pari kansallispukuihin liittyvää juttua: miun kirjoittama tuuletuspiknikeistä ja Ilun tutkassa kansallispukujen sovellutuksia. Ilu on myös käsityöyrittäjä sen lisäksi, että on upea muusikko. Suosittelen niin Ilun lankoja kuin hänen levyjäänkin :) Kun ei kerran ole lehteä, niin jatkan kirjontaa. Esikoinenkin tulee koulusta ja kuuntelen molempien "raportit" päivän kulusta ja suunnitelmista. Tytöt alkavat pelata "Arvaa kuka olen?" peliä vieressäni, joten äänikirja saa väistyä. Sen jälkeen leikin vielä kirjonnan sivussa kuopuksen kanssa sanapeliä, jossa pitää aina aloittaa uusi sana sillä kirjaimella, johon toisen sanoma sana päättyy.

16.05 mies tulee kotiin kaupan kautta ja alkaa tehdä ruokaa. Laitan tiskit koneeseen. Ei postia vieläkään! Päätän lopettaa työt tältä päivältä ja hoidella vähän pyykkirumbaa ja sen sellaista ennen kuopuksen kitaratuntia. Sen ajan käytän kuntoiluun. 

Päivä on ollut aika tavallinen, joskin "häiriötekijöitä" on ollut vähemmän kuin yleensä. Sähköposteja, puheluita, yhteydenottoja Facebookin kautta ja muuta oheisrumbaa on yleensä enemmän kuin varsinaista työtä. Oikein hyvä päivä siis! Toivottavasti siullakin.