Jo aiemmin selvisi, että hän on maalannut minusta viimevuotisella tuuletuksella ottamiensa kuvien pohjalta taulun. Itseasiassa hänellä on kokonainen sarja näitä tuuletuksilta maalattuja teoksia. Eräs toinen taulu, jossa esiinnyn tyttärineni, ei miellyttänyt minua ollenkaan. Osa tauluista on pointillismisia (tai miten se pistemaalaus pitäisi taivuttaa?), osa ei. Pahoittelen, etten osaa näitä termejä. Mie ymmärrän taiteesta vain sen, että jos se tuottaa miulle tunteita, se on hyvää miulle.
Taiteilijan nimi on Valeri Bogdanov, hän on syntynyt Svetogorskissa, eli ihan tuossa 10 km päässä, 13.4.1959 - sattuu muuten olemaan sama syntymäpäivä kuin miun miehellä, tosin vähän eri vuonna...
No, erinäisten kuvioiden kautta kävi niin, että Valeri soitti miulle, tapasimme Lidlin pihalla ja nyt tämä komeilee olohuoneessamme.
Pahoittelen kuvan heijastuksia, siitä oli aika mahdotonta ottaa hyvää kuvaa miun vehkeillä ja taidoilla. Se huutaa kehyksiä. Täytynee lähteä alan liikkeeseen, sillä en yhtään osaa päättää, millaiset kehykset se tarvitsee. Olen taulusta vähän hämmentynyt. Muut näkemäni Valerin maalaukset ovat melko klassisia, jopa konservatiivisia, romanttisia. No, onhan tämäkin jotenkin. Valeri ei tunne minua, mutta hän on jotenkin osannut poimia tuohon tauluun yksityiskohtia, jotka peilaavat nimenomaan minua. Oikeastihan tuossa taustallani oli muita ihmisiä ja ehkä jotain puita. Olen hämmentynyt myös siksi, että miusta on vähän hassua pitää seinällä omaa kuvaa. Valeri on kuulemma maalannut uuden taulun kuopuksestamme. Oikeastaan toivon, että se on ruma, sillä ei miulla ole varaa näitä ostella.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Minusta tämä on hieno. Mutta onhan se tietyllä tavalla hämmentävää, sillä maalari tunkeutuu jotenkin paljon lähemmäksi kuin vaikka valokuvaaja...jos hän ei tunne sinua, niin hienosti on liittänyt yksityiskohtia maalauksiin. Maalauls on jotenkin paljon intiimimpi kuin valokuva, ja jos omalle kohdalle sattuisi niin enpä tiedä olisinko imarreltu vai vaivaantunut. Erikoinen tapaus, hieno maalaus. Ja nuo aurinkolasit vielä!
VastaaPoistaHieno se miustakin on! Vaivaantunut en ymmärtänyt vielä olla, mutta ymmärrän pointtisi ja nyt olen sitäkin :D
PoistaMie tykkään tästä maalauksesta, jossa on hyvin toteutunut kansallispuku ja nykyaika., mahtava teos.
VastaaPoistaMukavaa, että tykkäät! Niin miekin!
PoistaHyvän kuvan sä olet siitä onnistunut kuvaamaan, näyttääihan siltä kuin oikeastikin. Tosi vaikea ajatella tuollemitään kehyksiä. Pitäisi sopia taulun tyyliin, mutta silti jättää taululle itselleen tilaa ja pitäisi vielä sopia teidän kodin tyyliin ja siihen ympäröivään hyllysysteemiin! Taulunkehysten miettiminen on yhtä vaikeaa kuin valaisimien.
VastaaPoistaNimenomaan. Ihan kamalan vaikeaa. Ehkä katselen sitä tuollaisenaan - eihän sitä ole vielä edes maksettu - ihan rauhassa, jos se vaikka kertoisi millaiset kehykset tarvitsee :D
PoistaNuo aurinkolasit kansallispuvun kanssa on aika rock! Siinähän se on kiteytettynä tuo sinun ansiokas työsi: kansallisaarteiden tuominen pölyisistä vitriineistään osaksi elävää elämää. Hyvä, Soja! PS. Sysmä-Luhanka? :-D
VastaaPoistaJuu, Sysmä ja Luhanka :)
PoistaKiitos! Aurinkolasit kansallispuvun kanssa eivät kuulu niihin juttuihin, joita haluan kamalasti markkinoida, mutta käytän surutta itse, sillä vaihtoehto on päänsärky... Vaikka tyylikkäältähän se näyttää :D
Kuva on hyvä, mielenkiintoinen ja kiehtova. Katsele tyytyväisenä vaan, niinhän entisaikain kuninkaallisetkin asettelivat kuviaan seinille. Ole Kansallispukukuningatar <3
VastaaPoistaOoh, missä miun valtaistuin? <3
PoistaIkäänkuin pitsin läpi kuvattu, moderni, nykynainen. Tai vanha aika. Tosi mielenkiintoinen esitys. Paljon ajatuksia herättävä. Ei tarvitse olla nolo. Siun läpihän on menossa vanhan tuominen tulevaisuuteen. Se tässä jotenkin. En osaa selittää......
VastaaPoistaHuh! Tuli kylmät väreet tuosta ajatuksesta, että miun "läpi on menossa vanhan tuominen tulevaisuuteen". Menin vähän sanattomaksi. Ehkä. Vau.
Poista