Pieni näyttely

Meillä on työväenopistolla sunnuntaina avoimien ovien päivä, joka pullistelee hauskaa ja hienoa ohjelmaa. Nyt totisesti toivon, että sinne saadaan myös porukkaa opistoon tutustumaan. Tätä on odotettu vuosikaudet, kun opisto on elänyt enemmän tai vähemmän poikkeustilaa niin kauan kuin mie olen talossa opettanut. Nyt alamme vihdoin päästä asettumaan Tainiotalolle ja kun alakoulun ruokalapalon seurauksena opiston käytävällä sijainnut ruokalakin on saatu viimein pois, talo jopa näyttää toimivalta työväenopistolta. 

Ronkkaus ja muita pieniä pistoja -kurssi
Imatran työväenopistolla 8. ja 15.3.2014.
Lisätiedot ja ilmoittautumiset osoitteesta www.ito.fi.

Kävin eilen rakentamassa pienen näyttelyn liittyen maaliskuussa pidettävään "Ronkkaus ja muita pieniä pistoja" -kurssiin. Kurssilla on 6 ilmoittautunutta ja alkaakseen sinne tarvitaan 9. Toivon kovasti, että tulijoita olisi tarpeeksi. Käytävällä on paljon muutakin nähtävää jo nyt: tilkkutöiden ja nypläyksen vitriininäyttelyt, kuvanveisto- ja maalausryhmien teoksia ja jotain saattaa vielä tulla ennen sunnuntaita. Käytävä on ihanan viihtyisän näköinen nyt ja toivon, että siitä tulee pysyvä olotila. Olen muuten käynyt yläasteen tuossa samassa koulussa ja saan takaumia mm. rehtorin huoneessa... Terkkuja vaan sen aikaisille koulukamuille ja anteeksi...

Markkinointi on vaikea asia, se on sitä yrityksille ja se on sitä etenkin opiston kaltaiselle toimijalle, joka minimiäkin pienemmällä budjetilla yrittää toimia tasapainoillen valtionosuuksien ja markkinavoimien välimaastossa. Koulumaailmassa opisto tulee viimeisenä, sillä sitä eivät suojaa lain sanelemat opetussuunnitelmat eikä sitä koeta kovin tärkeäksi. Laille emme voi emmekä halua tehdä mitään, mutta mielikuviin voimme vaikuttaa rutkasti. Kaikki kilpistyy rahaan. Ei ole rahaa markkinoida, ei tule rahaa, kun ei markkinoida. Kankeista kaavoista, joissa ei saa menestyä liian hyvin, ettei valtionosuus pienene, on vaikea ravistella irti ja murrosvaihe on vaikea. Yrittäjänä tiedän erittäin hyvin, että paras markkinointi on hyvin edullista, jopa ilmaista. Yhden henkilön yrityksessä on varsin selvää, kuka sen markkinoinnin hoitaa - tai on hoitamatta. Opistolla ei ole henkilöä, jonka tehtävä se olisi. Pyydän jo anteeksi valmiiksi kaikilta palkansaajilta, kun sanon tämän, sillä tiedän, että teissä on rutkasti poikkeuksia: palkansaajat eivät halua tehdä enempää kuin työsopimus määrää. Tai ehkä kyse ei ole halusta, ehkä se vain ei tule mieleen. Sen sijaan, että tarjotaan kurssia ja istutaan kotona odottamassa, tuleeko sinne opiskelijoita, voisi ihan itse tehdä mainosjulisteen ja käydä viemässä niitä kauppojen seinille ja kirjastoon ja muuhun sopivaan paikkaan, jossa juuri sille kurssille mahdollisesti tulevia ihmisiä liikkuu. Itse asiassa taidankin ehdottaa, että opistolla Joku laatii julistepohjan, johon opettaja voi lisätä oman kurssinsa tiedot ja jaella sitä. Opistolla on nettisivut ja Facebook-sivu, joille voi ehdottaa sisältöä ja olen vakaasti sitä mieltä, että se on tällä hetkellä tehokkainta ilmaista markkinointia. Väki vain täytyy saada sinne sivuille ja hehän eivät sinne tule, saati palaa, jos ei siellä ole mitään mielenkiintoista nähtävää.

Tulipa vuodatus. Olen ollut turhautunut ja erittäin turhautunut moneen otteeseen. Nyt olen erittäin toiveikkaalla mielellä, sillä hyvin paljon hyvää on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Ja olen täysin varma, että se kehitys jatkuu ja opistostamme tulee yhtenäinen ja viihtyisä oppimispaikka. Opetuksen laatuhan on jo hyvää.

Avoimien ovien ohjelmaan voi tutustua
Facebookin tapahtumasivulla.

P.S. Muistathan ystävänpäivätarjouksen edellisen postauksen alareunassa!