Nuori mieli vanhassa kropassa...

Ei pitäisi vanhojen akkojen riekkua kuin tyttöset. Minua ei kyllä kovin usein pääse syyttämään äkkinäisistä tempauksista tai nuorekkaasta menosta ja täytynee pitäytyä siinä edelleen...

Kuvan pöllin täältä.

Ennen Folklandia-risteilylle lähtöä olin tullut luvanneeksi tytöille, että sunnuntaina mennään uimaan. Mentiinkin, vaikka väsytti ja paleli. Mie opettelin viime kesänä hyppäämään pää edeltä veteen, sitä en ollut tehnyt sitten varhaisteinivuosien. "Uudesta" taidosta innostuneena sitä pitää tietysti harjoittaa aina kun voi, eli silloin harvoin kun käyn uimassa. Viimeksi kesällä... No, esikoinen halusi hyppimään ja niin menimme. Hyppäsin pari kertaa ja kuten aina, läiskäytin reidet veteen, koska en ymmärrä suoristaa jalkoja. Ajattelin, että nytpä koitan, että menen ihan sukkana veteen. Nooo, liike-energia sopivasti menossa yli ja jalkojen suoristus, niin kuinkas ollakaan, selästä kuului ruts ja henki salpaantui. Se on kuulkaa melkoisen jännä fiilis tuo sukeltaminen henki salpautuneena. Ihan ilman apuja kuitenkin pääsin altaasta ylös ja päätimme siitä suoria jo kotiin päin. Kuulostelin selkää ja totesin, että kun jalat vielä toimivat, niin eiköhän se tästä.

Istuminen tuntuu pahalta ja pahentaa kipua. No istuenhan mie töitä teen. Koska en oikein tiennyt, pitääkö miun levätä vai jumpata ja että uskallanko mennä pitämään FolkJam-tuntia, kävin lääkärissä. Kamala, miten jännää! Normaalistihan käyn ihan terveyskeskuksessa, koska miulla ei ole varaa työterveyshuoltoon, vaikka se tuli mahdolliseksi jokin aika sitten yksinäisellekin yrittäjälle. No terveyskeskus on terveyskeskus. Hyvällä säkällä saa hyvää hoitoa, huonolla säkällä tilanne pahenee. Noin yleensä menen lääkäriin aika lailla viime hädässä tai jos tiedän jo, mikä vaivaa ja tarvitsen vain reseptin tms. Tajusin, että nyt voin mennä työterveyslääkärille, koska opetan opistossa ja tämä jos mikä liittyy siihen. Silti oli sellainen olo, että saankohan nyt soittaa sinne ja vaivaanko heitä turhaan ja ja ja... Rohkaistuin ja soitin. Sain ajan lääkärille. Hän kyseli rauhassa, seikkaperäisesti, ja kuunteli! Sitten hän tutkaili, tuuppasi kipupiikin, selitti rauhallisesti ohjeet (pitää liikkua mahdollisimman normaalisti ja mussuttaa kipulääkkeitä, että se onnistuisi ja mennä takaisin, jos ei ala helpottaa viikossa). Hän selitti ja piirsi kuvan, että miulla on revähtänyt pienet, tiukat nivelsiteet nikamien välistä (pahoittelen, jos oikaisin termit...) ja myös suuret selkälihakset. Ja vieläkään hän ei työntänyt minua ovesta ulos, vaan kyseli työstäni oikein pitkän kaavan mukaan :D Kummallinen kokemus!

No, täällä sinnitellään, selkä pökkelönä. Istuminenhan ei noin ylipäänsäkään ole selälle kovin hyväksi ja mie istun kaiket päivät. Mutta istuttava on, että ompeleminen onnistuu. Yritän muistaa puolen tunnin välein nousta ylös ja liikuksia vähän. Nyt kyllä hiukan tuntuu, etten pysty FolkJamia ihan täysillä vetämään, mutta siitä tulee sitten sellainen rauhallisempi tunti. Ehkä keskitytään vauhdin sijasta opettelemaan rauhassa uusia askelsarjoja. Sen näkee sitten keskiviikkona.

Raporttia Folklandialta saatte vielä hetken odottaa, nyt mie meen aivimaan Jääsken essua :)