... että Väreiden pakkastarjous on voimassa tänään puoleen yöhön saakka! Juuri kurkkasin ja kokoa 1 on yksi kappale ja kokoa 3 kaksi kappaletta jäljellä...
perjantai 31. tammikuuta 2014
lauantai 25. tammikuuta 2014
Kiertueelle!
Muistatteko elokuisen Käsityökorttelin Helsingin Kampissa?
Menestyksestä innoittuneena jalkaudummekin tänä vuonna oikein kiertueelle! Mie olen mukana ainakin kahdella paikkakunnalla.
Viimeksi Anu Pylsy ihanainen lainasi miulle telttaa. Nyt tarvitsen oman, mutta koska tuollainen 300 €:n telttakin on miun kukkarolle iso sijoitus, olen vedättänyt sen ostamista. Kerrankin se oli hyvä juttu, sillä hinta olikin pikkuisen vielä hilautunut alaspäin. Onneksi tuli mieleen alkaa nyt tätä juttua kirjoittaa, sillä äsken olin kirjoittamassa, että teltta pitäisi ostaa. Nyt voin kirjoittaa, että ostin teltan. Hurjan näköinen laskuri siellä sivuilla uhoaa, että hinta pompsahtaa parin päivän päästä. Aika näyttää, osoittautuuko tässä kohtaa säästäminen viisaksi vai tuhoisaksi, sillä tuollaista 500 euron PRO-telttaa en mitenkään pysty ostamaan, nämä miun telttamyynnit kun rajoittuvat ihan 1-2 kertaan vuodessa...
Käsityökorttelihan on myös virtuaalinen ja siellä Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmän jäsenet mainostavat ja myyvät tuotteitaan keskitetysti. Sinne kannattaa ehdottomasti liittyä jäseneksi, siten pysyy parhaiten kärryillä myös näiden jalkautuvien Käsityökorttelien suhteen. Noin muuten Suomen Käsityöyrittäjien toiminnoissa pääsee navigoimaan parhaiten tämän sivun kautta.
Käsityökorttelien lisäksi aion jalkautua myös Lappeenrannassa 14.-15.6. järjestettävien Karjalaisten kesäjuhlien Karjalaiselle torille. Hiukan jännittää, miten tori tulee löytämään yleisönsä, sillä se järjestetään Kimpisen koululla ja meitä myyjiä on mm. luokissa. Karjalainen tori on ollut miulle sellainen ainoa myyntitapahtuma, jossa myös taloudellisesti kannattaa olla mukana, toivottavasti se olisi sitä myös tänä vuonna. Ainakaan matka ei ole pitkä. Toivottavasti sana kantautuu myös paikallisten korviin, sillä tori on avoin kaikille asiakkaille. Nähdäänkö sielläkin?
Logon lainasin täältä.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Yleisön pyynnöstä - Vestuja ja Tastuja
Ystäväni, Kansallispukuraadin puheenjohtaja Inga Pihlhjerta laittoi Facebookin kansallispukuryhmään tämän kuvaterveisen Folklandiaristeilyltä:
Ylläni oleva hame herätti kysymyksen, että "A mikäs hamonen se rouvalla on päällä?" Yleisön pyynnöstä esittelen sen nyt täällä.
Taisi olla vuosi 2005, kun Elma-messujen yhteydessä oli Innoelma-kilpailu. En enää muista, miten tehtävänanto kuului, mutta siihen kilpailuun me Kansallispukukolmoset: Tuula Pärnänen, Tarja Alava ja mie kehittelimme Tastu- ja Vestu-mallistot.
TASTU ja VESTU
Eleganssia ja toimivaa käyttömukavuutta kansanomaisessa hengessä.
TASTU ja VESTU täydentävät toisiaan. Tuotteet valmistamme käsityönä ilolla ja taidolla. Tuotteet ovat uniikkeja, vain joistakin malleista tehdään pieniä sarjoja. Asiakkaan väri- ja mallitoiveet voidaan helposti ottaa huomioon, joten voimme valmistaa juuri Sinulle sopivan TASTU- tai VESTU-tuotteen.
TASTU
Käyttövaatteita, joiden kaavoituksessa on käytetty kansallispukujen kaavoja. Kankaina ostokankaat sekä käsinkudotut kankaat.
VESTU
Käsinkudottuja, eri tavoin työstettyjä villakankaisia tuotteita kansanomaista vetopoimutekniikkaa hyödyntäen.
Osassa VESTU-tuotteita on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja.
Kiilaferret kuuluvat näihin Tastuihin ja Väreet Vestuihin. Noita varsinaisia kilpailuun tehtyjä tuotteita ei kai
kukaan meistä ole muutamia enempää tehnyt, mutta kiilaferrejä kyllä jonkin verran. Kansallispuvut kuitenkin taisivat työllistää meitä enemmän ja nykyisin Tuula ja Tarja ovat "oikeissa töissä" ihan muulla alalla. Tastuja ja Vestuja ei ole mitenkään haudattu ja Väre on esimerkki siitä, mitä vuosien hauduttelu saattaa putkauttaa.
Ensimmäisessä kuvassa miulla on vyöllä tasku. Sekin herätti siellä Facebookissa kysymyksiä. Se on kansanpuvun hengessä tehty irtotasku, kangas on lyhennettyjen farkkujen lahkeiden jämäpala ja koristeeksi on värillisillä langoilla ommeltu cd-levy. Kansanpukujen taskuihin on pääasiassa hyödynnetty kauniita jämätilkkuja ja joissain, joskus on koristeena peili, sitä tuo cd-levy tuossa leikkii. Tällaiset taskut ovat aika kivoja silloin, kun vaatteissa ei ole taskuja ja pitää saada puhelin ja pankkikortti kulkemaan mukana. Kansallispuvun kanssa tuon taskun voi piilottaa essun tai hameen alle, jälkimmäisessä tapauksessa halkion kohdalle, niin siitä voi sitten sujauttaa käden taskuun. Mie usein farkkujen kanssa sidon taskun nauhastaan kahteen viereiseen vyölenksuun sen sijaan, että laittaisin vyötärön ympärille, niin se ei sitten haittaa vessakäyntiäkään.
Ai niin, ne muutamat jäljellä olevat Väreet ovat pakkastarjouksessa tammikuun loppuun! Katso lisää tästä linkistä.
Ylläni oleva hame herätti kysymyksen, että "A mikäs hamonen se rouvalla on päällä?" Yleisön pyynnöstä esittelen sen nyt täällä.
Taisi olla vuosi 2005, kun Elma-messujen yhteydessä oli Innoelma-kilpailu. En enää muista, miten tehtävänanto kuului, mutta siihen kilpailuun me Kansallispukukolmoset: Tuula Pärnänen, Tarja Alava ja mie kehittelimme Tastu- ja Vestu-mallistot.
Tastu-sarjan liivi, jonka kaava on Jokiläänin kansallispuvusta lainattu. Kangas on "miun päästä". Hitoksee minuu naurattaa nämä pönötyskuvat, mutta katsokaa, miten hoikkeli mie olin :D
TASTU ja VESTU
Eleganssia ja toimivaa käyttömukavuutta kansanomaisessa hengessä.
TASTU ja VESTU täydentävät toisiaan. Tuotteet valmistamme käsityönä ilolla ja taidolla. Tuotteet ovat uniikkeja, vain joistakin malleista tehdään pieniä sarjoja. Asiakkaan väri- ja mallitoiveet voidaan helposti ottaa huomioon, joten voimme valmistaa juuri Sinulle sopivan TASTU- tai VESTU-tuotteen.
TASTU
Käyttövaatteita, joiden kaavoituksessa on käytetty kansallispukujen kaavoja. Kankaina ostokankaat sekä käsinkudotut kankaat.
VESTU
Käsinkudottuja, eri tavoin työstettyjä villakankaisia tuotteita kansanomaista vetopoimutekniikkaa hyödyntäen.
Osassa VESTU-tuotteita on hyödynnetty kierrätysmateriaaleja.
 |
| Tastu-sarjan liivi painokankaasta, olisikohan tässä ollut Sysmän ja Luhangan liivin kaava käytössä... Tarja Alava on tehnyt tämän ja on tuossa kuvassa. |
Tuulalla ja Tarjalla oli myös upeita Vestu-sarjan viittoja, mutta miulla ei valitettavasti ole niistä kuvia. Täällä on yksi.
Mie tein Vestu-hameita kaksi erilaista, leikitellen poimutuksen leveydellä. Molemmat ovat kietaisuhameita. Hintaa noille kertyy aika hulppeasti noin yksittäin ja raidallisena tehtynä, mutta ehkä vielä joskus tuotteistan ne oikeasti myytävään kuntoon. Sitä odotellessa niitä voi tietysti tilata uniikkikappaleina sillä hulppealla hinnalla ;) Väreen tuotteistaminen on tärkeysjärjestyksessä ennen tätä.
 |
| Voisikohan paljoa väsähtäneemmältä malli näyttää :D |
 |
| Naama piilossa on palllljo parempi... |
Kiilaferret kuuluvat näihin Tastuihin ja Väreet Vestuihin. Noita varsinaisia kilpailuun tehtyjä tuotteita ei kai
kukaan meistä ole muutamia enempää tehnyt, mutta kiilaferrejä kyllä jonkin verran. Kansallispuvut kuitenkin taisivat työllistää meitä enemmän ja nykyisin Tuula ja Tarja ovat "oikeissa töissä" ihan muulla alalla. Tastuja ja Vestuja ei ole mitenkään haudattu ja Väre on esimerkki siitä, mitä vuosien hauduttelu saattaa putkauttaa.
Ensimmäisessä kuvassa miulla on vyöllä tasku. Sekin herätti siellä Facebookissa kysymyksiä. Se on kansanpuvun hengessä tehty irtotasku, kangas on lyhennettyjen farkkujen lahkeiden jämäpala ja koristeeksi on värillisillä langoilla ommeltu cd-levy. Kansanpukujen taskuihin on pääasiassa hyödynnetty kauniita jämätilkkuja ja joissain, joskus on koristeena peili, sitä tuo cd-levy tuossa leikkii. Tällaiset taskut ovat aika kivoja silloin, kun vaatteissa ei ole taskuja ja pitää saada puhelin ja pankkikortti kulkemaan mukana. Kansallispuvun kanssa tuon taskun voi piilottaa essun tai hameen alle, jälkimmäisessä tapauksessa halkion kohdalle, niin siitä voi sitten sujauttaa käden taskuun. Mie usein farkkujen kanssa sidon taskun nauhastaan kahteen viereiseen vyölenksuun sen sijaan, että laittaisin vyötärön ympärille, niin se ei sitten haittaa vessakäyntiäkään.
 |
| Kierrätysmateriaalista ja nauhanpätkistä koottu irtotasku. |
torstai 23. tammikuuta 2014
10 kysymystä
Susannan työhuoneen Susanna haastoi miut vastaamaan näihin kymmeneen kysymykseen.
1. Mikä on sisustustyylisi?
Jaa-a. Sekava? Kun teimme iiiiiison remontin, joka valmistui (joo joo, listoja puuttuu ja terassikin vielä odottaa viime silausta ja autokatoskin nousi vasta viime kesänä...) syksyllä 2006, olin kurkkuani myöten täynnä ahtautta, pursuilevia nurkkia, repeilleitä tapetteja ja rumia muovimattoja. Ensimmäistä kertaa oikeasti sisustimme, emmekä vain yrittäneet saada eri puolilta haalittuja huonekaluja sopimaan toisiinsa - huonolla menestyksellä. Runsauden jälkeen kaipasin tyhjiä pintoja ja siisteyttä. Kun esikoinen toi askartelun kotiin, toivoin voivani kätkeä sen kaappiin. Onneksi sain aika pian tuon kiintiön täytettyä ja sisustus on muotoutunut rennon kotoisaksi. Lasten piirrustukset ja askartelut ja kammottavat lempiesineet kuuluvat siihen. Lattioilla ja sohvalla lojuvat ryönäkasat eivät, mutta ovat arkipäivää. Ajattelin ensin, etten voi ottaa täältä kaaoksesta kuvia. Ja sitten ajattelin, että mitäs sitten. Tältä meillä näyttää, en ole siitä ylpeä, mutten juuri nyt jaksa tehdä sille mitään.
Pidän reippaista väreistä yhdistettynä hillitympään. Kirjasto-ruokahuone on kalustettu ruskeaksi petsatuilla huonekaluilla ja sen seinät ovat oranssinkirjavat. Olohuonetta hallitsee 7 metriä kulmasohvaa. Sen lisäksi siellä on vain tv-tasona toimivat Ikean laatikostot ja pari säilytysrahia. Ja Ikea-hyllyjä seinillä. Lompakkoni ei seurustele tyylitajuni kanssa ja lompakko määrää.
1. Mikä on sisustustyylisi?
Jaa-a. Sekava? Kun teimme iiiiiison remontin, joka valmistui (joo joo, listoja puuttuu ja terassikin vielä odottaa viime silausta ja autokatoskin nousi vasta viime kesänä...) syksyllä 2006, olin kurkkuani myöten täynnä ahtautta, pursuilevia nurkkia, repeilleitä tapetteja ja rumia muovimattoja. Ensimmäistä kertaa oikeasti sisustimme, emmekä vain yrittäneet saada eri puolilta haalittuja huonekaluja sopimaan toisiinsa - huonolla menestyksellä. Runsauden jälkeen kaipasin tyhjiä pintoja ja siisteyttä. Kun esikoinen toi askartelun kotiin, toivoin voivani kätkeä sen kaappiin. Onneksi sain aika pian tuon kiintiön täytettyä ja sisustus on muotoutunut rennon kotoisaksi. Lasten piirrustukset ja askartelut ja kammottavat lempiesineet kuuluvat siihen. Lattioilla ja sohvalla lojuvat ryönäkasat eivät, mutta ovat arkipäivää. Ajattelin ensin, etten voi ottaa täältä kaaoksesta kuvia. Ja sitten ajattelin, että mitäs sitten. Tältä meillä näyttää, en ole siitä ylpeä, mutten juuri nyt jaksa tehdä sille mitään.
Kirjastohässäkkä on miun näköinen. Unelmissani tuo senkin päällinen olisi siisti ja siinä olisi vain joitain kivoja esineitä tai vaikka kaunis kulhoni, mutta todellisuus on toinen. Ruokapöydällä notkuu vakituisesti kolme läppäriä, kuopuksen askartelut ja yleensä myös unohtuneet astiat, sekä miun toimistopapereita, jotka lainehtivat pitkin ja poikin. Noita entiseen ulkoseinään tehtyjä aukkoja rakastan ja kiukuttelen muuten kaaoksen vallassa olevassa kämpässä, jos joku laittaa tuonne aukkoon jotain ylimääräistä. Jos muuten satuit bongaamaan 2 mariskoolia kuvista, kerron selitykseksi, että molemmat ovat lahjoja. Olen julkisesti kertonut inhoavani mariskooleja sen vuoksi, että jossain vaiheessa "jokaisessa arvonsa tuntevassa avotakkakodissa on oltava rivi mariskooleja". Ei ole lahjahevosen suuhun katsomista ja molemmat ovat löytäneet paikkansa.
Pidän reippaista väreistä yhdistettynä hillitympään. Kirjasto-ruokahuone on kalustettu ruskeaksi petsatuilla huonekaluilla ja sen seinät ovat oranssinkirjavat. Olohuonetta hallitsee 7 metriä kulmasohvaa. Sen lisäksi siellä on vain tv-tasona toimivat Ikean laatikostot ja pari säilytysrahia. Ja Ikea-hyllyjä seinillä. Lompakkoni ei seurustele tyylitajuni kanssa ja lompakko määrää.
Makuuhuone on konstailemattoman punainen. Bordellitunnelman karistamiseksi leveät katto- ja lattialistat ovat valkeat, samoin katto, "verholaudat", vaatekaapit, yövalot ja peilin kehykset. Keittiö on ahdas, epäkäytännöllinen p***läpi, jota on aina tarpeesta pikkuisen muutettu, muttei tehty viisaasti uusiksi ollenkaan. Kun lakkaamme köyhtymästä, remontoimme sen. Olohuonekin on haaveissani siisti, käytännössä lähinnä kuopuksen vaateröykkiöt ja vireillä olevat leikit ja askarteluhommat valtaavat sen. Imuri lojuu toiveikkaasti lattialla. Kuopuksella on toki omakin huone, se pitää aina olla siisti, ennenkuin pääsee kavereille... Jotenkin sotkut kantautuvat sitten huoneen ulkopuolelle. Ai joo, pokaalit hyllyllä eivät ihan vastaa sisustusmakuani, mutta ne ovat lasten osittain omistamien (aiemmin siis) ravihevosten pystejä, joten onhan niiden annettava olla.
Nyt minua jo naurattaa, sillä Susanna vastasi näihin kysymyksiin parilla lauseella, mie puheripulinen olen saanut jo kokonaisen postauksen verran tavaraa yhteen vastaukseen. Sitäpaitsi eihän noin pitkiä kuvatekstejä voi olla. Eihän?
2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
Riippuu, missä mielessä tätä ajattelee... Ajatuksellisesti kirjastoon. Taloudellisesti, hassua kyllä, meidän "poikien vessassa" on suhteessa talon kalleimmat kalusteet. "Poikien vessa" siitä on tullut siksi, että perheen ainoa "poika", siis mieheni käyttää sitä. En tiedä, miksi siinä on käynyt niin. Koska esikoisen huone on tuon vessan vieressä, hänkin on siirtynyt käyttämään sitä enemmän. Tyttöjen vessa on olkkarin ja meidän muiden makkareiden vieressä ja sen vuoksi me muut käytämme sitä enemmän. Siitä en ottanut kuvia, se on läjätty mahdollisimman halvoista tarpeista ja hitusen huitaisemalla.
Jotenkin riehaannuimme tämän vessan kalusteita ostaessa ja tulimme hankkineeksi talon suhteessa kalleimmat kalusteet. Harmaa-valkoisen piristykseksi halusin vaalenpunaisen lattian, mutta siihen aikaan vaaleanpunaisia lattialaattoja ei kertakaikkiaan saanut. Siksi se on tuollainen epämääräisen possunpunainen. Sopii "kovin hyvin" poikain vessaan? Tuossa vessassa on myös kurasyöppö, jota ei voi käyttää, koska sen yläpuolella oskarinoksassa roikkuu vaatekaapillinen moottoripyöräilyvehkeitä...
3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Koska Susannan vastaus johdattaa ajatukseni siihen suuntaan, niin lasten tai miehen mahdollisen sairauden tms. hoitoon. Jos moisia kurjuuksia ei laskettaisi, niin mieheni ilostuttamiseen, sillä hän ansaitsee sen ja olen hänelle paljosta velkaa.
4. Mihin käytät paljon rahaa?
No ei miulla ole paljoa rahaa, joten en oikeastaan mihinkään. Eniten sitä menee elämiseen ja syömiseen. Sen lisäksi käyttänen suhteessa aika paljon hyväntekeväisyyteen ja jumppavaatteisiin - jotka kyllä ostan lähes aina tuntuvilla alennuksilla.
5. Mistä onnesta unelmoit?
Koska miulla on asiat hurjan hyvin, en paljosta unelmoi. Tai unelmoin siitä, että meidän elämämme jatkuu yhtä hyvänä, kuin se nyt on. No, täytyy tunnustaa, että unelmoin myös siitä, että hankkisin sen verran paremmin, että mieheni voisi nauttia omista rahoistaan, eikä kaikki menisi meidän elättämiseemme. Se on työn alla. Unelmoimisesta ei voi puhua siinä kohtaa, mutta tiukasti toivon, että eräs läheinen voittaa sairautensa lopullisesti.
6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Ehdottomasti se, että jollekin perheenjäsenelle tapahtuisi jotain pahaa, lopullista.
7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Sellaisissa, jotka koskevat myös muita ihmisiä: lupaamissani yhdistysten hommissa, aikataulujen pitämisessä, sääntöjen noudattamisessa, ärsyttävyyteen asti.
8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Hmm... Miut saa kyllä suututtaa ihan perusteellisesti, etten voisi antaa anteeksi. Miun on helppo antaa anteeksi typerät möläytykset, sillä syyllistyn niihin itsekin. Oleellista lienee se, että teko on tahaton ja tekijä osoittaa olevansa pahoillaan.
9. Mikä on naisen paras ominaisuus?
Taas mietin, miltä kannalta tähän vastaisin. Tämä on yllättävän vaikea kysymys. Tuntemillani naisilla on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta ne ovat eri naisilla erilaisia. Sitäpaitsi ihmisten ominaisuudet tukevat toisiaan, miten voi valita yhden? Ylipäänsä ihmisissä on hyvä ominaisuus se, että he seisovat tukevasti omilla jaloillaan ja tukevat tarvittaessa toisiaan. Sanon siis, että mikä kenenkin. Eipä niputeta!
10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
Ks. kohta 9. Ja lisäyksenä, että miun miehen paras ominaisuus on se, että hän pitää miut aisoissa :D
Tässä kuuluu tietysti haastaa joku. No haastetaan:
maanantai 20. tammikuuta 2014
Pakkastarjous!
Huom! Alennuksen saat kirjoittamalla PAKKANEN tilauslomakkeen lisätietoihin. Alennus näkyy ennakkolaskussa, jonka saat sähköpostiisi.
Tarjous on voimassa tammikuun loppuun saakka tai niin pitkään, kun Väreitä riittää.
Tuo järvi tuossa kuvassa on muuten sama, jonka jäällä luistelimme edellisessä postauksessa :) Kuva on Susannan ottama.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Rati riti ralla...
...tuli talvi, halla. Ei piileskellä peiton alla, vaan huidellaan taivasalla!
Ihana talvi tuli sittenkin. Kuvani kalpenevat monien muiden blogien upeiden kuvien rinnalla, mutta haluan silti jakaa vähän sitä kauneutta, jota löysin eilen. Jotkut taikovat kameralla kauneudesta vieläkin huikeampaa, mie ehkä lähinnä latistan, mutta täyttäkää loput mielikuvituksella, meistä jokainen tietänee, miten kaunis Suomen talvi voi olla :)
Tänä viikonloppuna olen totisesti saanut valohoitoa ja rentoutunut. Toivottavasti siekin.
Ihana talvi tuli sittenkin. Kuvani kalpenevat monien muiden blogien upeiden kuvien rinnalla, mutta haluan silti jakaa vähän sitä kauneutta, jota löysin eilen. Jotkut taikovat kameralla kauneudesta vieläkin huikeampaa, mie ehkä lähinnä latistan, mutta täyttäkää loput mielikuvituksella, meistä jokainen tietänee, miten kaunis Suomen talvi voi olla :)
Bongasin jostain - varmaan Facebookista, mutten jaksa lähteä etsimään - pakkasella puhallettuja saippuakuplia. Pakkohan sitä oli kokeilla :D
Esikoinen keksi puhaltaa pihtien yhtymäkohdassa olevalla reiällä.
Pillillä onnistui paremmin ja puhaltelu on aika maanläheistä hommaa...
Tässä kuvassa ei ole kuplaa, on vain täydellisen kaunista lunta!
Eilen illalla kävimme miehen kanssa katsomassa StandUppia, Lauteilla-kiertueen Imatrankeikan, jossa Ilari Johansson, Robert Pettersson ja Riku Suokas naurattivat. Tällä kertaa Suokas oli ehdottomasti paras. Pettersson oli vähän pettymys, tykkään hänen tyylistään, mutta eilen ei oikein irronnut... Nauraa sai silti, vatta kipiänä :D
Eilen kävimme myös testaamassa vanhempaintoimikunnan (hehe...) talkoileman luistinkatoksen koulun pihalla. Tänään mies ja eräs toinen käyvät vielä peittämässä vanerilattian kumimatolla, sitten se onkin maalia vailla valmis. Maalauksen saavat lapset hoidella keväällä. Katos toimi hyvin. Jää on vielä kesken ja paikoin ohutta, mutta kyllä sillä luistinten kesäterän sai testattua. Ja esikoinen testasi uutukaisensa. Hyvin toimivat :)
Nyt onkin dilemma sitten, että toivoisiko lisää lunta vaiko ei. Yllä olevassa kuvassa hyvässä suojavärissä on esikoinen konttaamassa karanneen pallon perässä. Kun ei ole lunta, ei ole penkkoja pysäyttämässä palloa. Mutta mutta. Kun ei ole lunta, voi liitää luistimilla kilometritolkulla pitkin järven jäätä! Tänään kävin esikoisen kanssa luistelemassa Immolajärven (tai olisko virallisesti Immalajärvi) jäällä 5,4 km. Ihanaa!
Mie tein enkelin <3
Tänä viikonloppuna olen totisesti saanut valohoitoa ja rentoutunut. Toivottavasti siekin.
Folklandia 2014
Yritin laskea, kuinka monta kertaa olen ollut Folklandialla, mutta en ole varma. Minulla on kuvia vuodesta 2004 saakka, en tiedä, olenko ollut aiemmin. Luulen, että vuonna 2006 olin voimassa pahoin kotona, sillä kuopus tekeytyi sisuksissani. No, ehkä yhdeksän, ehkä kymmenen tai jotain sellaista.
Yhteistä Folklandia-risteilyille on ollut huikea tunnelma. Kaikki 3000 matkustajaa ja koko henkilökunta ovat kuin yhtä suurta perhettä, kukaan ei rähise eikä örvellä, kaikki pitävät huolta toisistaan, joka paikka soi ja tanssii. Monelta osin tänä vuonna oli sama meininki. Paitsi.
Viime vuoden Folklandian jälkeen Silja Europa (nykyisin Tallink Europa) vaihtoi reittiä Turku-Tukholma-väliltä Helsinki-Tallinna-välille. Samalla vaihtui henkilökunta. Folklandia oli järjestetty jo 18 kertaa Europalla, joten se järkevistä syistä se seurasi laivan mukana. Reittimuutoksessa on monta hyvää puolta: Monien on helpompi mennä Helsinkiin kuin Turkuun, merellä ollaan vain pari tuntia ja loppu satamassa, missä ei keinuta ja se huomattavasti helpottaa tanssimista. Matkan kohteella sinänsä ei ole merkitystä, sillä Folklandialta ei pääse maihin. Aiemmalla reitillä henkilökunta kilpaili siitä, kuka pääsee Folklandialle töihin. Eipä tainnut tämä henkilökunta kilpailla. Palvelun taso on romahtanut surkeaksi, henkilökunnalta ei edes tee mieli kysyä mitään. Vaikka mie olen mukana taustajärjestäjän leivissä, miun ei tarvitse olla suoraan yhteyksissä henkilökuntaan järjestelyjen merkeissä. Onneksi. En tiedä, miten yleiset järjestelyt sujuivat, mutta uskallan epäillä, että eivät niin jouhevasti kuin aiemmin. No, laivahan on taustajärjestäjille tuttu, että luultavasti selviäisivät loistavasti ilman laivan henkilökuntaakin. Vaan annetaanpa heille mahdollisuus. Ehkäpä, kun oppivat millainen risteily on kyseessä, tämäkin henkilökunta lämpenee meille ja löytää ilon. Tai jos ei, niin ehdottaisin tätä niin muodikasta työkiertoa: aina Folklandian ajaksi se vanha henkilökunta työkiertoon Europalle :D
Henkilökunnan lisäksi kaihersi myös muutama muu asia, jotka ovat laivayhtiön, ei henkilökunnan syy (luulen). Ne asiat ovat pieniä, mutta ne ovat niitä, jotka tekevät ihan kelvollisesta hyvää. Aiemmin mm. Seaside caffeesta ja Food Marketista sai hedelmiä, nyt ei saa. Samoin Food Marketin aamiais- ja ruokavalikoima oli mahtavan monipuolinen ja hyvä, nytpä ei. Ja jopa santsikuppi kahvia, jonka aamiaisella aiemmin sai, oli poistettu. Buffet Europassa syömässä käynyt kamu luonnehti, että "Joo ja kunnon ruuat takaisin seisovaanpöytään!". Ja kaikki hinnat ovat nousseet, luultavasti siksi, että normaaleilla risteilyillä matkustajat ovat laivassa vain pari tuntia ja heiltä on kiireesti saatava rahat pois. Mutta kun siellä keikkuu 23 tuntia, alkaa kukkaro kevetä turhan nopeasti.
Silti meillä oli hauskaa! Mie olen aina ollut Folklandialla Kansallispukuhommissa, aiemmin Kansallispukuneuvoston ja nyttemmin Kansallispukukeskuksen porukassa. Tällä kertaa meitä oli viisi ja työvuorot menivät mukavasti niin, että miulla oli vain 1,5 tuntia töitä ja lopun ajan sain viilettää kuten halusin. Eikä se työkään siellä nyt varsinaisesti työltä maistu. Porukka on ihanasti jo oppinut, että siellä me olemme, Kansallispukuapteekissa resepteinemme ja hoito-ohjeinemme. Vuoden teema on polkka ja se johti katseemme jalkoihin. Paneuduimme kansallispukujen sukkiin ja kenkiin ja se kirvoittikin mukavasti keskustelua, kysymyksiä ja ajatuksia. Viime vuoden tapaan apteekissa sai myös tehdä itselleen kansallispukuaiheisen pinssin.
Työhommien lisäksi ehdin nauttia monista konserteista ja nähdä ystäviä. Jotenkin hassusti kyllä tänä vuonna näin vähemmän tuttuja kuin yleensä, vaikka tiesin heidän laivalla olevan. Ehkä viiletin enemmän ja hengailin vähemmän. Myös rakas vakkarini keskiyön katrilli jäi tanssimatta. Ensinnäkin vakkariparini, jota näin aina katrillin ajan kerran vuodessa, ei joko ollut laivalla tai sitten en yhyttänyt häntä. Toiseksi Puhdin Balladi paskasta karmasta painoi päälle. Olimme kyllä T:n kanssa ihan kuviossa valmiina, mutta kun Savilammen Antti ei saanut katrillia käyntiin varttiin, olimme pakotetut poistumaan jonottamaan Teatteri Europaan. Se kannatti: Balladi paskasta karmasta oli hyvä. Se oli väkevä, alkuvoimainen ja rohkea. Se oli ajoittain myös niin rohkea tai poikkitaiteellinen tai mitä vaan, että ylitti miun käsityskykyni, mutta ne hetket olivat lyhyitä ja sain taas nopeasti juonesta kiinni. Valitettavasti päällimmäiseksi esityksestä jäi mieleen se, että joku henkilökuntaan kuuluva mies lompsi kesken esityksen koko lavan poikki. Jos se kuului esitykseen, en tajunnut sitä. Mie koin sen korkeimmaksi osoitukseksi sen henkilökunnan ylimielisestä asenteesta meitä kohtaan. Onneksi muutakin jäi mieleen ja kyllä suosittelen, jos kohdalle osuu - tai lähtemään kauempaakin katsomaan Puhtia. Ja innoitukseksi voit käydä katsomassa Sipiläs-musiikkivideon.
Puhdin jälkeen (n. 1.30) vetäydyin kauneusunille, joilta kello herätti miut kasilta. Aamupalalle (yök niitä kurjia sämpylöitä) ja äkkiä Ocean Clubille katsomaan upeita tanssisesityksiä.
Osallistumaankin pääsin, FolkJamiin, jonka yksi homman kehittäjistä ja levittäjistä, Petri Kauppinen, isännöi. Aijaijai, miten oli mukavata!
Kansallispukuapteekki - Folkdräktsapotek
Yhteistä Folklandia-risteilyille on ollut huikea tunnelma. Kaikki 3000 matkustajaa ja koko henkilökunta ovat kuin yhtä suurta perhettä, kukaan ei rähise eikä örvellä, kaikki pitävät huolta toisistaan, joka paikka soi ja tanssii. Monelta osin tänä vuonna oli sama meininki. Paitsi.
Viime vuoden Folklandian jälkeen Silja Europa (nykyisin Tallink Europa) vaihtoi reittiä Turku-Tukholma-väliltä Helsinki-Tallinna-välille. Samalla vaihtui henkilökunta. Folklandia oli järjestetty jo 18 kertaa Europalla, joten se järkevistä syistä se seurasi laivan mukana. Reittimuutoksessa on monta hyvää puolta: Monien on helpompi mennä Helsinkiin kuin Turkuun, merellä ollaan vain pari tuntia ja loppu satamassa, missä ei keinuta ja se huomattavasti helpottaa tanssimista. Matkan kohteella sinänsä ei ole merkitystä, sillä Folklandialta ei pääse maihin. Aiemmalla reitillä henkilökunta kilpaili siitä, kuka pääsee Folklandialle töihin. Eipä tainnut tämä henkilökunta kilpailla. Palvelun taso on romahtanut surkeaksi, henkilökunnalta ei edes tee mieli kysyä mitään. Vaikka mie olen mukana taustajärjestäjän leivissä, miun ei tarvitse olla suoraan yhteyksissä henkilökuntaan järjestelyjen merkeissä. Onneksi. En tiedä, miten yleiset järjestelyt sujuivat, mutta uskallan epäillä, että eivät niin jouhevasti kuin aiemmin. No, laivahan on taustajärjestäjille tuttu, että luultavasti selviäisivät loistavasti ilman laivan henkilökuntaakin. Vaan annetaanpa heille mahdollisuus. Ehkäpä, kun oppivat millainen risteily on kyseessä, tämäkin henkilökunta lämpenee meille ja löytää ilon. Tai jos ei, niin ehdottaisin tätä niin muodikasta työkiertoa: aina Folklandian ajaksi se vanha henkilökunta työkiertoon Europalle :D
Suur-Iin hameessa selin kansallispukukonsultti Taina Kangas
Silti meillä oli hauskaa! Mie olen aina ollut Folklandialla Kansallispukuhommissa, aiemmin Kansallispukuneuvoston ja nyttemmin Kansallispukukeskuksen porukassa. Tällä kertaa meitä oli viisi ja työvuorot menivät mukavasti niin, että miulla oli vain 1,5 tuntia töitä ja lopun ajan sain viilettää kuten halusin. Eikä se työkään siellä nyt varsinaisesti työltä maistu. Porukka on ihanasti jo oppinut, että siellä me olemme, Kansallispukuapteekissa resepteinemme ja hoito-ohjeinemme. Vuoden teema on polkka ja se johti katseemme jalkoihin. Paneuduimme kansallispukujen sukkiin ja kenkiin ja se kirvoittikin mukavasti keskustelua, kysymyksiä ja ajatuksia. Viime vuoden tapaan apteekissa sai myös tehdä itselleen kansallispukuaiheisen pinssin.
Työhommien lisäksi ehdin nauttia monista konserteista ja nähdä ystäviä. Jotenkin hassusti kyllä tänä vuonna näin vähemmän tuttuja kuin yleensä, vaikka tiesin heidän laivalla olevan. Ehkä viiletin enemmän ja hengailin vähemmän. Myös rakas vakkarini keskiyön katrilli jäi tanssimatta. Ensinnäkin vakkariparini, jota näin aina katrillin ajan kerran vuodessa, ei joko ollut laivalla tai sitten en yhyttänyt häntä. Toiseksi Puhdin Balladi paskasta karmasta painoi päälle. Olimme kyllä T:n kanssa ihan kuviossa valmiina, mutta kun Savilammen Antti ei saanut katrillia käyntiin varttiin, olimme pakotetut poistumaan jonottamaan Teatteri Europaan. Se kannatti: Balladi paskasta karmasta oli hyvä. Se oli väkevä, alkuvoimainen ja rohkea. Se oli ajoittain myös niin rohkea tai poikkitaiteellinen tai mitä vaan, että ylitti miun käsityskykyni, mutta ne hetket olivat lyhyitä ja sain taas nopeasti juonesta kiinni. Valitettavasti päällimmäiseksi esityksestä jäi mieleen se, että joku henkilökuntaan kuuluva mies lompsi kesken esityksen koko lavan poikki. Jos se kuului esitykseen, en tajunnut sitä. Mie koin sen korkeimmaksi osoitukseksi sen henkilökunnan ylimielisestä asenteesta meitä kohtaan. Onneksi muutakin jäi mieleen ja kyllä suosittelen, jos kohdalle osuu - tai lähtemään kauempaakin katsomaan Puhtia. Ja innoitukseksi voit käydä katsomassa Sipiläs-musiikkivideon.
Puhdin jälkeen (n. 1.30) vetäydyin kauneusunille, joilta kello herätti miut kasilta. Aamupalalle (yök niitä kurjia sämpylöitä) ja äkkiä Ocean Clubille katsomaan upeita tanssisesityksiä.
Osallistumaankin pääsin, FolkJamiin, jonka yksi homman kehittäjistä ja levittäjistä, Petri Kauppinen, isännöi. Aijaijai, miten oli mukavata!
Ison Tanhuujien Tosi isot
Hilipakka
Hilipakka
Tikki
Kurpposet
Jutarinki
Infernaalinen polkkaperformanssi ála Lempi, Impi ja Kuolio
Impi ja Lempi Home ovat perinnetohtoreita ja olivat löytäneet Kuolion kumppanikseen performanssiin.
Tikkuristin SM-kisat! Haluaisin laittaa finaalista videon, mutta se lienee tähän suoraan laitettavaksi liian iso, enkä osaa sitä vielä youtubeen tai vastaavaan laittaa. Opettelen ja laitan sitten :) Mestaruus meni Anni Kuittiselle Joensuuhun.
Muoks. HAH! EHKÄ OSASIN! TÄÄLLÄ VIDEO!
Muoks. HAH! EHKÄ OSASIN! TÄÄLLÄ VIDEO!
Läheskään kaikesta upeudesta ei ole kuvia siitä yksinkertaisesta syystä, että lumoutuneena ei muista, ehdi tai halua kaivaa kameraa esille. Ensi vuonna mennään taas! Jos haluat mukaan, voit tsekata, onko lippuja vielä. Jos ei, niin peruutuspaikkoja kannattaa kytätä ihan loppumetreille asti vaikka täällä.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Nuori mieli vanhassa kropassa...
Ei pitäisi vanhojen akkojen riekkua kuin tyttöset. Minua ei kyllä kovin usein pääse syyttämään äkkinäisistä tempauksista tai nuorekkaasta menosta ja täytynee pitäytyä siinä edelleen...
Ennen Folklandia-risteilylle lähtöä olin tullut luvanneeksi tytöille, että sunnuntaina mennään uimaan. Mentiinkin, vaikka väsytti ja paleli. Mie opettelin viime kesänä hyppäämään pää edeltä veteen, sitä en ollut tehnyt sitten varhaisteinivuosien. "Uudesta" taidosta innostuneena sitä pitää tietysti harjoittaa aina kun voi, eli silloin harvoin kun käyn uimassa. Viimeksi kesällä... No, esikoinen halusi hyppimään ja niin menimme. Hyppäsin pari kertaa ja kuten aina, läiskäytin reidet veteen, koska en ymmärrä suoristaa jalkoja. Ajattelin, että nytpä koitan, että menen ihan sukkana veteen. Nooo, liike-energia sopivasti menossa yli ja jalkojen suoristus, niin kuinkas ollakaan, selästä kuului ruts ja henki salpaantui. Se on kuulkaa melkoisen jännä fiilis tuo sukeltaminen henki salpautuneena. Ihan ilman apuja kuitenkin pääsin altaasta ylös ja päätimme siitä suoria jo kotiin päin. Kuulostelin selkää ja totesin, että kun jalat vielä toimivat, niin eiköhän se tästä.
Istuminen tuntuu pahalta ja pahentaa kipua. No istuenhan mie töitä teen. Koska en oikein tiennyt, pitääkö miun levätä vai jumpata ja että uskallanko mennä pitämään FolkJam-tuntia, kävin lääkärissä. Kamala, miten jännää! Normaalistihan käyn ihan terveyskeskuksessa, koska miulla ei ole varaa työterveyshuoltoon, vaikka se tuli mahdolliseksi jokin aika sitten yksinäisellekin yrittäjälle. No terveyskeskus on terveyskeskus. Hyvällä säkällä saa hyvää hoitoa, huonolla säkällä tilanne pahenee. Noin yleensä menen lääkäriin aika lailla viime hädässä tai jos tiedän jo, mikä vaivaa ja tarvitsen vain reseptin tms. Tajusin, että nyt voin mennä työterveyslääkärille, koska opetan opistossa ja tämä jos mikä liittyy siihen. Silti oli sellainen olo, että saankohan nyt soittaa sinne ja vaivaanko heitä turhaan ja ja ja... Rohkaistuin ja soitin. Sain ajan lääkärille. Hän kyseli rauhassa, seikkaperäisesti, ja kuunteli! Sitten hän tutkaili, tuuppasi kipupiikin, selitti rauhallisesti ohjeet (pitää liikkua mahdollisimman normaalisti ja mussuttaa kipulääkkeitä, että se onnistuisi ja mennä takaisin, jos ei ala helpottaa viikossa). Hän selitti ja piirsi kuvan, että miulla on revähtänyt pienet, tiukat nivelsiteet nikamien välistä (pahoittelen, jos oikaisin termit...) ja myös suuret selkälihakset. Ja vieläkään hän ei työntänyt minua ovesta ulos, vaan kyseli työstäni oikein pitkän kaavan mukaan :D Kummallinen kokemus!
No, täällä sinnitellään, selkä pökkelönä. Istuminenhan ei noin ylipäänsäkään ole selälle kovin hyväksi ja mie istun kaiket päivät. Mutta istuttava on, että ompeleminen onnistuu. Yritän muistaa puolen tunnin välein nousta ylös ja liikuksia vähän. Nyt kyllä hiukan tuntuu, etten pysty FolkJamia ihan täysillä vetämään, mutta siitä tulee sitten sellainen rauhallisempi tunti. Ehkä keskitytään vauhdin sijasta opettelemaan rauhassa uusia askelsarjoja. Sen näkee sitten keskiviikkona.
Raporttia Folklandialta saatte vielä hetken odottaa, nyt mie meen aivimaan Jääsken essua :)
Ennen Folklandia-risteilylle lähtöä olin tullut luvanneeksi tytöille, että sunnuntaina mennään uimaan. Mentiinkin, vaikka väsytti ja paleli. Mie opettelin viime kesänä hyppäämään pää edeltä veteen, sitä en ollut tehnyt sitten varhaisteinivuosien. "Uudesta" taidosta innostuneena sitä pitää tietysti harjoittaa aina kun voi, eli silloin harvoin kun käyn uimassa. Viimeksi kesällä... No, esikoinen halusi hyppimään ja niin menimme. Hyppäsin pari kertaa ja kuten aina, läiskäytin reidet veteen, koska en ymmärrä suoristaa jalkoja. Ajattelin, että nytpä koitan, että menen ihan sukkana veteen. Nooo, liike-energia sopivasti menossa yli ja jalkojen suoristus, niin kuinkas ollakaan, selästä kuului ruts ja henki salpaantui. Se on kuulkaa melkoisen jännä fiilis tuo sukeltaminen henki salpautuneena. Ihan ilman apuja kuitenkin pääsin altaasta ylös ja päätimme siitä suoria jo kotiin päin. Kuulostelin selkää ja totesin, että kun jalat vielä toimivat, niin eiköhän se tästä.
Istuminen tuntuu pahalta ja pahentaa kipua. No istuenhan mie töitä teen. Koska en oikein tiennyt, pitääkö miun levätä vai jumpata ja että uskallanko mennä pitämään FolkJam-tuntia, kävin lääkärissä. Kamala, miten jännää! Normaalistihan käyn ihan terveyskeskuksessa, koska miulla ei ole varaa työterveyshuoltoon, vaikka se tuli mahdolliseksi jokin aika sitten yksinäisellekin yrittäjälle. No terveyskeskus on terveyskeskus. Hyvällä säkällä saa hyvää hoitoa, huonolla säkällä tilanne pahenee. Noin yleensä menen lääkäriin aika lailla viime hädässä tai jos tiedän jo, mikä vaivaa ja tarvitsen vain reseptin tms. Tajusin, että nyt voin mennä työterveyslääkärille, koska opetan opistossa ja tämä jos mikä liittyy siihen. Silti oli sellainen olo, että saankohan nyt soittaa sinne ja vaivaanko heitä turhaan ja ja ja... Rohkaistuin ja soitin. Sain ajan lääkärille. Hän kyseli rauhassa, seikkaperäisesti, ja kuunteli! Sitten hän tutkaili, tuuppasi kipupiikin, selitti rauhallisesti ohjeet (pitää liikkua mahdollisimman normaalisti ja mussuttaa kipulääkkeitä, että se onnistuisi ja mennä takaisin, jos ei ala helpottaa viikossa). Hän selitti ja piirsi kuvan, että miulla on revähtänyt pienet, tiukat nivelsiteet nikamien välistä (pahoittelen, jos oikaisin termit...) ja myös suuret selkälihakset. Ja vieläkään hän ei työntänyt minua ovesta ulos, vaan kyseli työstäni oikein pitkän kaavan mukaan :D Kummallinen kokemus!
No, täällä sinnitellään, selkä pökkelönä. Istuminenhan ei noin ylipäänsäkään ole selälle kovin hyväksi ja mie istun kaiket päivät. Mutta istuttava on, että ompeleminen onnistuu. Yritän muistaa puolen tunnin välein nousta ylös ja liikuksia vähän. Nyt kyllä hiukan tuntuu, etten pysty FolkJamia ihan täysillä vetämään, mutta siitä tulee sitten sellainen rauhallisempi tunti. Ehkä keskitytään vauhdin sijasta opettelemaan rauhassa uusia askelsarjoja. Sen näkee sitten keskiviikkona.
Raporttia Folklandialta saatte vielä hetken odottaa, nyt mie meen aivimaan Jääsken essua :)