Olemme jo pitkään viettäneet kesälomalla viikon-kaksi asuntoautoillen ristiin rastiin Suomea. Reissuun kuuluu yleensä yksi lasten toivoma kohde, tänä kesänä se oli Särkänniemi. Matkalla pysähdymme jokaiselle kiinnostavalle kyltille, teemme ruokaa milloin missäkin levähdysalueella, järven rannassa, parkkipaikalla tai metsäaukiolla, pulahdamme uimaan kun siltä tuntuu ja käymme moikkaamassa kauempana asuvia ystäviä, jos sattuvat matkan varrelle. Tärkeää meille noilla reissuilla on kiireettömyys ja yhdessäolo.
Hipsuvarpaalle tuottaa ongelmia olla linssiluteilematta...
Tänä kesänä reissu jäi tyngäksi, olimme puolet reissusta ystävillä kylässä ja lopun vain ajoimme paikasta toiseen. Siitä jäi lepäämätön olo, vaikka mukavaa ja ihanaa olikin. Siksi päätimme viettää syysloman metsässä, ikäänkuin tiivistää ne pelkät rentoiluhetket asuntoautoreissusta sinne. Teoriassa hyvä idea. Käytännössä olimme jäässä kuin torakat, kuopus olisi halunnut istua autossa piirtämässä kaiket päivät. Mies, joka ei palele, olisi viihtynyt ulkona puuhailemassa ja retkeilemässä. Lähdimme keskiviikkona. Torstain ja perjantainvälinen öinen räntäsade ja sitä edeltänyt vähemmän idyllinen ilta ajoivat meidät metsästä perjantaiaamuna. Elättelimme vielä iltapäivään saakka toiveita, että keli kuivaisi ja voisimme kokeilla uudelleen. Iltapäivällä palasimme kotiin. En tiedä, rentoutuiko tuolla reissulla kukaan.
Lauantaina kävimme "korkkaamassa" Rauhan uuden kylpylän. Tai eihän se nyt niin uusi ole enää, mutta me emme olleet käyneet siellä aiemmin. Samaan aikaan talossa oli Yrittäjäpäivät, joihin osallistumista harkitsin pitkään. En koe jääneeni mistään tärkeästä paitsi, kun en osallistunut. Tunsin kuuluvani paremmin sinne allasosastolle, kuin pukuväen joukkoon - pukuväkeä mitenkään moittimatta.
Sunnuntaina puuhastelimme omaa pihaa talvikuntoon, kävimme ystävien kanssa laavulla paistamassa makkaraa ja eräillä 10-vuotissynttäreillä. Ja ostimme mopon :D
Eilen olin Mitä myyt luova tekijä -pienryhmäkoulutuksessa. Porukka on moninainen, taiteilijasta tiukkaan yrittäjään. Pohdimme yhdessä kunkin ongelmakohtia ja puhuminen oli siinä mielessä helppoa, että ongelmien ja tuotteiden erilaisuudesta huolimatta puhumme kuitenkin suunnilleen saman kokoluokan asioista. Olen tietoinen siitä, että suurin ongelmani olen mie itse ja miun pään jumeutumat. Juuri niiden purkamiseen tarvitsen tuota koulutusta ja sitä persiille potkintaa.
Mies askarteli meille kanootin. Haaveilimme käyvämme vielä tänä syksynä laskemassa Lieviskäjoen, mutta sää pelotteli meidät siirtämään haaveen ensi kesään.
Suuren osan miun työpäivästä vie kaikki muu kuin tuo varsinainen kansallispukujen tekeminen. Vastailen sähköposteihin, myös niihin, jotka eivät johda tilauksiin ja tiedän sen jo hommaa tehdessäni. Kirjoitan laskuja, pakkaan tilauksia, lasken tarjouksia, pidän yllä Facebookin Kansallispuku-ryhmää ja Kansallispuku-foorumia, kirjoitan blogia, päivitän yrityksen Facebook-profiilia, vahdin tililtä, onko tullut maksuja, käyn postissa, vastailen puhelimeen, siivoilen ja etsin tavaroita ja tietoa, metsästän tarvikkeita netin avulla, soittelemalla ja sähköposteilemalla, käyn kollegoiden kanssa kirjeenvaihtoa, kuvaan myyntituotteita ja päivitän nettikauppaa, suunnittelen tulevia tuotteita...
Sain kotitehtäväksi kirjata ylös sen, mihin aikani menee. Toistaiseksi ei näytä hyvältä, olen ollut "töissä" 1,5 tuntia, enkä ole tehnyt vielä minuuttiakaan sitä, mistä tulee rahaa. Aion kirjata ajankäyttöäni pari viikkoa. Arvauksia otetaan vastaan: Kuinka monta prosenttia työpäivästäni menee muuhun kuin varsinaiseen kansallispukujen valmistamiseen?
Asunto-autoilu on kesällä ihanaa, mutta talvella kun pakkasta on 28 astetta, kaasu loppuu yöllä ja koko perhe koittaa mahtua samaan makuupussin, koiraa myöten, ja toivotaan vain että aamu tulisi piaan ja päästäisiin ostamaan uusi kaasupullo.
VastaaPoistaSilloin päätin etten koskaan syksyllä ja talvella ole urhea karavaanari:)
Ihana leppoisia kuvia makkaranpaistosta:))
Hrrrrr! Meillekin on joskus käynyt niin, että pakkasella loppuu kaasu, mutta on onneksi ollut aina vaihtopullo mukana.
PoistaOli meillä mukavia ja leppoisiakin hetkiä ja miulle tyypillisesti alan unohtaa ne ikävät ja muistaa vain mukavat.
Jotenkin nää liiat virikkeet saa otteen herpaantumaan ja koettelee sitä "selkärankaa", eli että ois paree pysyä asiassa; niin tuttu tunne (kuinka mäkään muuten tätä tässä just nyt naputtelisin).
PoistaOlen kylläkin luullut, että olisit hyvinkin professionelli sun yrityshommissas. Ehkä oletkin sitten vain siinä käsityösosiossa. On oikeesti toooosi vaikee olla multitalentti, eli hallita myös se bisnespuoli. Kuinkahan monesta bisnesosaajasta olis siinä ohessa jonkin ammmatinharjoittajaksi?
Sitä kohti tässä kurkotellaan, että olisin bisnespuolessa edes puoleksi niin hyvä kuin tuossa varsinaisessa työssä. Mutta en valita, tää on miun oma valinta, enkä sitä kadu. Nyt on vaan otettava päällimmäiseksi projektiksi tämä bisneksen kohentaminen.
PoistaNyt on hyvä hetki lukea blogeja, klo 2 yöllä, kun uni ei tule pään suhistessa illan tanssikokemuksesta. Jotta huomenna on täälläkin varmaan todi tehokas työpäivä sitten...
VastaaPoistaKävin itsekin Rauhassa puljaamassa syyslomalaisen kanssa. Toka kerta kyseisessä paikassa, pettymys tälläkin kertaa. Liikaa ihmisiä, tosi pieni allasalue, törkyhinnoiteltu vesidisko. Liukumäki on kyllä hyvä.
Melko järkyttävä oli se yrittäjälauman keskelle vahingossa joutuminen. Voi sitä korkkareiden, pikkutakkien ja mustien jakkupukujen määrää! Olin tyytyväinen, etten ollut erehtynyt ilmoittautumaan mukaan niihin kinkereihin. Sitäkö se on se yrittäjyys?
Voi ei, koomapäivää pukkaa?
PoistaEi kai oltu samaan aikaan kylpylässä? En nähnyt sinua.
Toinen liukumäki on hyvä, toinen karmea. Ja mie kiukustun tuollaisissa paikoissa aina siitä, kun välinpitämättömät ja itsekkäät ihmiset pilaavat niiden kokemuksen, jotka yrittävät noudattaa sääntöjä ja huomioida toiset.
Mie luulen, että yrittäjyys on ihan kaikkea muuta niilläkin ja kinkerit kilpavarustelua. Mitä pönöttävämpi tyyppi, sen menestyvämpi yritys - mukamas. Tai sitten se on heidän keinonsa hengähtää arjesta. Eihän se miulta ole pois, pönötelköön :D
Ilmeisen koomaisa päivä tiedossa. Valvoin sitten monta tuntia yöllä ja nyt on tällainen kelikin.
PoistaEi oltu samaan aikaan kylpemässä. Me olimme perjantaiaamuna.
Minäkin jouduin siellä ojentamaan sekä lapsia että aikuisia, jotka eivät osanneet käyttäytyä. "Tässä ei saa hyppiä, hyppypaikka on tuolla." "Nämä tytöt taisivat olla jonossa ennen teitä." "Palauta se rengas tänne, että muutkin pääsevät laskemaan." jne. jne...
En mene kolmatta kertaa.
Hyvä sie! Mie vaan jupisen itsekseni tuohtuneena ja jonotan niitä renkaita maailman tappiin... Ja lähden itkien kotiin. Tai sitten ohjeistan omia (ihan oikein käyttäytyviä) lapsiani suureen ääneen niin, että ne joille sanat oikeasti on tarkoitettu, kuulevat. Eivät välttämättä ymmärrä, kun on tämä kielimuuri... Mei lapsparat =/
Poista