Työväenopiston kausi alkaa reilun parin viikon päästä. Opetan kansallispukujen ompelua ja FolkJamia. Niissä on yllättävän paljon yhteistä.
Olen joskus verrannut kansallispukukankaiden raidoituksia jazziin, "nykyraitojen" ollessa marssimusiikkia. Käsin kutoessa, kirjoessa ja ommellessa, niinkuin FolkJamia tanssiessakin tarvitaan rytmitajua, kokonaisuuden hahmottamista siinä samalla, kun keskitytään yksityiskohtiin sekä luovuutta siihen, että saa rytmin poikkeaman täytettyä.
Opettamisen kannalta nämä poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Kansallispukujen ompelemista opetetaan kädestä pitäen, opiskelijan vierellä istuen. Jokainen tarvitsee paljon aikaa kurssilla ja lisäksi teen hyvin paljon töitä kurssikertojen välissä etsien tietoa, ohjeita ja tarvikkeita. Oleellista olisi kaikessa rauhassa tekeminen ja tekemisestä nauttiminen. Viime vuonna sorruin kiireeseen ja kaudesta jäi ikävä maku. En ole oikein toipunut siitä vielä ja minua hirvittää. Sain kurssin osallistujamäärän pudotettua 12 opiskelijaan. Se tuli täyteen heti ja eräs ihminen jäi varasijalle. Nyt olen itse ottamassa hänet sinne kurssille, jos vain tilanne näyttää hallittavalta. Hölmö minä, mutta...
 |
| Kuva on vuodelta 2009 ja sen otti Päivi Sandberg |
Kaivelen sisuksistani sitä iloa, jota olen kurssilla aiempina vuosina kokenut. Hengittelen syvään ja kerään rauhallisuutta, sillä miun kiire ja tempoilu on se, joka hajottaa koko kurssin. Samalla tavalla miun rauhallisuus ja tilanteen herruus luo illuusion siitä, että hyvin menee ja kaikilla on kaikki hyvin. Toivon. Viime kauden riekaleista on jotenkin vaikea tätä varmuutta kerätä. Pari viikkoa aikaa.
FolkJam onkin sitten ihan toinen juttu! Työtä siinä tietysti on: etsitään musiikkeja, lasketaan tahteja, tuumitaan polkuja jalkojen oppia ja pään tajuta. Kun itse osaan tarpeeksi hyvin, pystyn lukemaan ryhmää, etenemään sen tahtiin ja luoda ilon ilmapiirin. Kun iso työ tunnin kokoamiseksi on tehty, sillä pääsee monta viikkoa ja uusia suuntia putkahtelee kuin itsestään. Kipuamme tyvestä puuhun ja löydämme kehon ääriviivat ja tuen, liikkeen laajuuden ja tanssin ilon. Mikä ihaninta, ilman sen suurempia sepustuksia koko ryhmä tekee samaan aikaan sitä, mitä näytän, eikä mikään mene pilalle, jos ei heti opi :D
Voi olla, että kerjään tässä vähän rohkaisua ja kannustavia sanoja.
Reilu viikko aikaa osallistua lahjakorttiarvontaan!
Voi Soja siuta! Siehän oot mitä paras ope. Mie opin aikanaan siulta tosi paljon kun olin siulla harjottelussa. Nenä vaan pystyyn ja rinta rottingille. ; ) t.eläinhattu Anne
VastaaPoistaHyvin opetettu harkkari: tekee työtä käskettyä :D Kiitos Anne!
PoistaMinähän olen ollut vain sinun opissasi viikonloppukursseilla, mutta loistavaa opetusta olen siellä saanut. Pitkillä kansallispukukursseilla olen ollut muutamalla muulla eri opella. Musta myös kurssilaisilla on tällaisilla erikoistekniikoita sisältävillä kursseilla, joissa jokainen tekee omaa erityistä projektiaan vastuuta kurssin sujumisesta. Pitää malttaa antaa tilaa muillekin kurssilaisille saada oma osuutensa opelta. Samallahan kuitenkin pääsee myös oppimaan siitäkin tekniikasta/puvusta, jota ei juuri itse ole tekemässä. Tässä tilanteen huomaamisessa ja lukemisessa on tietysti varmasti erilaisilla ihmisluonteilla ja tempperementeilla sitten omat haasteensa. Toisille se on luontaista ja toisille haastavampaa. Ehkä siinä voisi silloin kurssin alussa vaikka sitten hiukan sopia yhteisiä pelisääntöjä. Koska minä ainakin uskon, että opetettavissa aineessa olet ihan huippu :-).
VastaaPoistaKiitos, Kerttunenko :)
PoistaTuo on kyllä huomion arvoinen asia! Siis että miunhan täytyy siinä alussa kertoa, että näin täällä toimitaan ja että kaikki mitä kullekin opetan, on myös opetusta muille, jos vain haluaa sen tulla kuulemaan. Että vuoroaan pitää rauhassa odottaa ja että yritetään yhdessä luoda sellainen mukava tekemisen meininki. Ja että kaverikin voi neuvoa, jos on juuri tehnyt saman jutun.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMulta ei suju kädentyö, mutta koko kroppa&koppa iloitsee FolkJamista! Kohta ne opistojen kaudet alkaa ja tunti vielä koostamatta, aihioina vasta päässä.Pakko luottaa, että se syntyy. Mutta alkaa olla pakko myös oikein varata kalenteriin aikaa sitä varten. Iloitsen jo etukäteen siitä yhdessä tekemisen fiiliksestä, uusien ihmisten pursuavasta innosta, vanhojen tuttujen varmasta meiningistä. Se on niin koukuttavaa (haa, käsityötermi), ettei omia kipujaankaan muista! Ihana syksy ja ihana FolkJam...
VastaaPoistaMie sain koulutustukea EloFolkJam-koulutukseen ja sillä innolla puristin tunnin rungon kasaan :) Harjoitella täytyy kyllä vielä rutkasti. Ihanasti kuvailet FolkJam-tuntien meininkiä! Mukavaa FolkJam-syksyä!
Poista