Karjalaisia kesäjuhlia ja ihania ihmisiä

Mie olen ihan liikuttunut. Nimittäin olin lähdössä Poriin Karjalaisille kesäjuhlille ja tajusin taas kerran viimetingassa, ettei miulla ole edelleenkään verkkomaksuhärveliä. Laitoin Susannan työhuoneen Susannalle sähköpostia, koska olin lukenut hänen blogistaan iZettle-korttimaksukojeesta. IZettlen listassa ei ole miun puhelintani ja pyysin, saisinko lainata Susannalta sitä kojetta, että koittaisin toimiiko puhelimessani. Susanna valisti, että kokeilu ei oikein helposti onnistu, mutta että hän lainaa kojeen ja puhelimensa miulle Poriin viikonlopuksi! Onko maailman ihanin ihminen, onko? No on! Olen niin kiitollinen, että sukat pyörivät jalassa! Susanna sanoi höpsis, kun puhuin vuokraamisesta ja koska haluan jotenkin osoittaa kiitollisuuteni ja koska Susannan työhuoneen tiskirätit ovat oikeasti hyviä (parhaita) ja kauniita, pyytäisin teitä kaikkia, joilla suinkin on tarvetta tiskirätille, klikkailemaan itsenne Susannan työhuoneen verkkopuotiin ja ostamaan näitä ihanuuksia vaikka kesäreissutuliaisiksi (jos raaskit luopua niistä).

Kuva on Susannan työhuoneen verkkopuodista törkeästi lainattu,
sillä miun kuvanottotaitoni eivät tee näille oikeutta ollenkaan.
Materiaalia olisi kyllä ollut, sillä meillä on varmaan 30 näitä rättejä :D

Se iZettle-vekotin toimi vähän huonosti ensimmäisenä päivänä tai sitten hätäpäissäni sohelsin jotain. Toisena päivänä se toimi kuin unelma ja päätin, että hommaan oman, jos se vain toimii oman puhelimeni kanssa tai viimeistään sitten, kun vaihdan puhelinta. Olisi nimittäin jäänyt joitakin kauppoja tekemättä ilman sitä.

On muuten kammottava tuo valaistus tuolla hallissa. Kaikki näyttää jotenkin aneemisen väriseltä. Ja herttinen, miten nämä kamerakännykkäräpsäykset näyttävät kamalilta tuon Susannan kuvan rinnalla... Mutta laitan ne silti, koittakaa kestää.

Karjalaisilla kesäjuhlilla on perinteisesti Karjalainen tori. Se on yleensä aika hyvä myyntipaikka juuri näille miun sarafaaneille ja fereseille, kiilaferreille, ohjeille ja kansallispukuihin liittyville pikkutarvikkeille. Näin myös tänä vuonna, vaikka olikin aikalailla hiljaisempaa kuin parina aiempana vuonna. Harmitti myös silmälasienpuhdistusainetta kaupannut helppoheikki, joka oli päässyt puolivahingossa mukaan, sillä yleensä tuolla on rajoitettu myyjät nimenomaan niin, että vain käsitöitä tai jotain karjalaisuuteen liittyviä juttuja voi myydä. Tämä helppoheikki oli ihan siinä vieressäni ja sai miut vaihtamaan oman osastoni järjestystä sunnuntaiaamuna, että sain meille vähän hajurakoa. En tiedä, minkä verran järjestäjät olivat markkinoineet Karjalaista toria paikallisille, mutta ei siellä kyllä juuri porilaisia näkynyt. Ehkä satakuntalaiset eivät lämpene karjalaisille myyntiartikkeleille.

Sunnuntaina veivasin osaston uuteen järjestykseen,
että sain hajurakoa naapurinani olleeseen helppoheikkiin.

Sunnuntaina, kun kulkue lähti, alkoi sataa. Kuten aina. Kun kulkue saapui Karhuhallille, Leea-Mari (6 v.) juoksi hallin läpi huutaen: "Äiti, äiti! Nyt niitä tulee! Ainakin 300!" Ja niin tuli. Viimeisen kahden tunnin aikana tehtiin enemmän kauppoja, kuin koko muuna aikana yhteensä.

Hyvä keikka kuitenkin, tuttuja on aina ihana nähdä ja jälleen kerran harmitti se, että kaikki ohjelma jää kokematta, kun on jumissa siellä torilla. Ensi vuonna Karjalaiset kesäjuhlat vietetään Lappeenrannassa, se on mukavasti ihan tuossa vieressä ja taidan ottaa äitin orjaksi taas, että pääsen vähän katselemaan ohjelmaakin.

Jotkut asiakkaat ovat loistavia markkinoijia. Eräskin on ostanut miulta kiilaferren ja ainakin 30 ihmistä on ottanut yhteyttä tai tullut tuolla Karjalaisella torilla tapaamaan ja katselemaan, joskus ostamaankin sanoen, että L:lla on se ihana, siulta ostettu kiilaferre! Lauantaina L kävi ostamassa nutun ja jo taas sain paljon kävijöitä kojulleni. L ei ole ainoa lajiaan. Lämmin kiitos heille jokaiselle!

Ja on miulla ihana perhekin. He olivat mukanani, matkasimme halki Suomen etanakodilla ja ihana mieheni, jonka naapurikojun mukava rouva nimesi nopsajalaksi, pelasti kyllä sekä osaston rakentamisen, että purkamisen. Sain vielä nuokkua koko kotimatkan puolinukuksissa pelkääjän paikalla, kun hän ajoi. Tiia-Maija oli myyntiapulaisena, ihana esikoiseni. Terkkuja myös sille naapurikojun mukavalle pariskunnalle ja T:lle ja K:lle, jotka luovuttivat suihkunsa ja jääkaappinsa käyttöömme viikonlopun ajaksi! Ja kesäjuhlien järjestäjille ja talkoolaisille!

Kotimatka oli pitkä, mutta onneksi sain nuokkua pelkääjänpaikalla.

Tänään vein kuopuksen leirille ja menin kiinalaiseen kokovartalohierontaan, johon sain joulupukilta lahjakortin. Koin absurdin James Bond -tyyppisen hetken. Tiedättehän sen kohtauksen: mustiin, väljiin puuvillavaatteisiin pukeutunut kiinalaismies hieroo. Taustalla soi hiljainen kiinalaistyylinen musiikki. Verho kahahtaa ja kuuluu nopeaa kiinankielistä supatusta. Seuraavaksi hieroja salaa vaihtuukin kauniiksi pahisneitokaiseksi... No ei vaihtunut. Mutta jos olisin James, niin olisi.