Pääsiäinen nousee!

Lapset maalasivat munia,

miekin ehdin maalata yhden, vaikka aika meni enimmäkseen tähän:

tyhjiin munankuoriin reikiä, ei näiden Franc Gromin taideteosten veroisia, mutta hauskaa!

Nyt päikkäreille, että pysyy silmä auki yöllä kirkossa.

Ihanaa pääsiäistä!

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!
Cristo è risorto! Христос Воскрес! Christ is risen! Kristus är uppstånden!

Suuri viikko, pienet aatokset

On Suuri viikko. Olen kadoksissa. En saa kiinni sen enempää pääsiäisen odotuksen tunnelmasta kuin juuri mistään muustakaan. Päätä on särkenyt päivää vaille 2 viikkoa, ei kovasti, mutta koko ajan ja ärsyttävästi.

Ompelen Jääsken mallipuvun paitaa ja rakastan jokaista pistoa. Miten niin pieni ja yksinkertainen, tavallinen asia voikin olla niin kaunis. Katesauma. Olen varmaan päästäni vialla.

Eilen tuossa muutaman talon päässä mies tunkeutui taloon, jonka luuli tyhjäksi. Paikalla oli kuitenkin kaksi poikaa, joista toinen on meidän esikoisen luokkakaveri. Rohkeat pojat ajoivat tunkeilijan pois! Täytyy olla tarkkana ovien kanssa ja laittaa lukkoon, vaikka olisinkin kotona. Ärsyttää.

Tänään on kurssipäivä, toiseksi viimeinen kansallispukukurssi tälle keväälle. En löydä vihkoa, johon kirjoitan muistettavat asiat, ehkä se on opistolla. Päänsärky pahenee, kun yritän muistella, mitä piti ottaa mukaan.

Tuumailen FolkJam-musiikkeja. Kevät on menty samoilla biiseillä ja nyt auringon myötä tekee mieli vähän vaihtaa, vaikka FolkJam-tuntejakin on enää 2 kummallekin ryhmälle jäljellä. Taidan kaivella syksyltä ensimmäisten tuntien kappaleita sillä ajatuksella, että ne ehkä tuntuisivat tanssijoista mukavasti tutuilta.

Kuopus on eskarissa ja maanantaina tuli tiedote kesäajan päivähoidosta. Hän on siis eskaripäivän molemmin puolin hoidossa: n. 6.30-16. Täytyisi tehdä päätös, että meneekö hän hoitoon kesäkuussa vai pyöriikö täällä jaloksissa siskonsa kanssa. Haluaisin suoda hänelle pitkän loman, mutta toisaalta kun mie teen töitä, päivät ovat melko aikatauluttomia. Onneksi on reilu kuukausi aikaa miettiä tätä. Täytyy tuumailla olisiko jotain mukavia leirejä tulossa ja mummilakin saattaa kutsua muutamaksi päiväksi.

Esikoisella on ongelmia, jotka eivät vielä ole kamalan vakavia, mutta voivat helposti muuttua sellaisiksi. Tunnen itseni todella voimattomaksi asian edessä ja se turhauttaa niin minua kuin lastakin. Olen kyllästynyt siihen, että kun yritän selvittää tyttöjen välistä kiusaamista ja eristämistä, saan vastaukseksi, että poikien kiusaamiseen on niin paljon helpompi puuttua. 11-vuotias kantaa koko maailman tuskaa harteillaan, omaansa ja toisten, eikä pysty nukahtamaan illalla. Tekisi mieleni lyödä jotakuta, mutten löydä syyllistä, vaikka yrittäisin heittäytyä epäreiluksi. Mietin, kaivanko syvää kuoppaa lapselle, kun yritän opettaa omista lähtökohdistani hänelle, että toisten käytöstä ei voi muuttaa, mutta sitä voi, miten sen antaa itseensä vaikuttaa. Kovin jalo ajatus, kun seisoo päivästä toiseen välitunnit yksin pihan reunalla ja penkillä istuessa toiset hivuttautuvat kauemmas. Kun en aikoinani löytänyt omalla kohdallani ratkaisua, niin miten osaisin nyt auttaa?

Allekirjoitin kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Paaston aikaan (ei, en tänäkään vuonna pidä ruokapaastoa, joka on osa ortodoksin suurta paastoa) on aiheellistakin tutkiskella itseään. Viime päivinä olen miettinyt ristiriitaa kirkon opetuksen ja oman tuntemukseni välillä. Vaikka miltä kannalta ajattelen asiaa, en pysty näkemään mitään väärää siinä, että kaksi aikuista, täysissä järjissään olevaa ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa jakaa elämänsä ja omaisuutensa keskenään. Korostan tässä sitä, että kukaan ei vahingoitu. Sydämeni sanoo, että rakkaus on oikein. Kirkko sanoo, että homous on väärin. Silti sanotaan "Kirkko pysähtyy makuuhuoneen ovelle.". Heikkona hetkenä ajattelen vähän katkeraan sävyyn sitä, että avioero, esiaviollinen seksi ja muu kirkon opetuksen vastainen toiminta on paljon sallitumpaa, kuin kahden ihmisen välinen sitoumus. Heterolta ei kysytä, miten hän nauttii seksinsä. Tiedän, että se on halpahintaista ja yritän olla vertaamatta. Kirkko ei tuomitse ihmistä vaan hänen pahat tekonsa. Kyse on siitä, onko homoseksuaalisuus paha teko. En tosiaankaan aio erota kirkosta tämän takia. En tiedä, miten ajattelisin, jos olisin lesbo. Ajattelenhan myös, että naiset, jotka niin haluavat, pystyvät kaikkeen mihin miehetkin ja toisin päin, paitsi lisääntymisasioissa. Ajattelen myös niin, että kaikkien ei ole pakko pystyä kaikkeen. Ortodoksisessa kirkossa miehellä on yksi asema ja naisella toinen, yhtä tärkeät ja arvokkaat, mutta erilaiset. Olen miettinyt, tuntuuko miusta epäreilulta, että nainen ei voi olla pappi. Ei tunnu. Voisin tuntea toisin, jos haluaisin olla pappi. Sekavat ajatukset kirkosta, avioliitosta ja synneistä risteilevät päässäni. Palaan aina samaan: miten kellään meistä voi olla oikeus sanoa, että toinen on syntinen, jos se toinen ei tee mitään pahaa kellekään tai kenenkään omaisuudelle? Onneksi miun ei tarvitse näistä päättää. Tuossa kansalaisaloitteessa ei ole kyse uskonnosta tai kirkosta, siksi voin sydäntäni kuunnellen sen helposti allekirjoittaa. Ortodoksinen kirkko ei ihan vähällä muuta traditiotaan, enkä ole varma, että tarvitseeko sen. Siitä olen varma, että tässä maailmassa ei ole liikaa rakkautta ja ymmärrystä.

Langoista vaihteeksi iloisempia uutisia

Läntisistä raidallisista kansallispukukankaista valtaosa kudotaan kertaamattomalla karstalangalla. Samaa lankaa käytetään jonkin verran myös karjalaisissa ohuissa saroissa ja monissa muissakin kankaissa. Kerroin vajaa vuosi sitten tämän langan surkeasta tilanteesta.

Monenlaista viritystä tilanteen ratkaisemiseksi on yritetty, huonolla menestyksellä. Nyt kuitenkin Föreningen Brage pelastaa tilanteen paitsi omien pukujensa, siinä sivussa myös suomenkielisten alueiden pukujen osalta! Nöyrä ja lämmin kiitos heille ja erityisesti asiaa hoitaneelle konsultti Eija Mendelinille!

Tuo lanka ei ole sitä samaa, jota tähän saakka on myyty, mutta niitä voi kutoa sekaisin. En ole päässyt vielä kokeilemaan tätä uutta lankaa ja toivon hirmuisesti, että se toisi ratkaisun myös viimeaikojen ohuen langan kutomisongelmaan.

Tämän myötä kankaiden hinnat tulevat nousemaan. Värjäyserät ovat suuria ja niitä värejä, joita menee hyvin vähän, tullaan värjäyttämään pienissä erissä käsinvärjäreillä, mikä tietenkin nostaa hintaa. Myös karttavärien hinta nousee. Jos käy niin, että tuolla langalla tiheys voidaan jättää kohtuulliseksi (n. 30 l/cm), niin kudontanopeus kompensoi langan hintaa valmiissa kankaassa. Silti kankaiden hinnat tulevat todennäköisesti vähän nousemaan. Toisaalta, kansallispuvun kokonaishinnassa se on kuitenkin aika pieni prosentti. Pääasia, että kankaita ylipäänsä vielä saa.

Tähän samaan syssyyn saimme tiedon, että Wetterhoff lakkauttaa värjäämötoiminnan. Valtavan suuri harmi! Värjärimestari Erkki Yrjölä on alansa huippu ja hänen osaamistaan jäämme takuulla kaipaamaan. Toivon, että joku tarjoaa Erkille sellaisen työpaikan, että hän haluaa jatkaa vielä värjäämistä.

Kävin palaveeraamassa karttaan tulevista väreistä Helsingissä. Kun töitä on paljon tehtäväksi ja raha vaihteeksi sattumusten seurauksena tosi tiukassa, niin kokonaisen työpäivän ja 100 euron junalippujen käyttäminen tähän kirpaisi. No, junassa pystyin toki vähän kirjomaan, vaikkakin hitaanlaisesti (niinkuin se nyt muuten olisi kovin nopeaa :D ).

Mobilisoitunut kirjoja.
Äänikirjana Renate Dorresteinin "Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa"
- suosittelen lämpimästi!

Mitäs muuta?

Itsetutkiskelua: Jos kerta toisensa jälkeen tiettyjen ihmisten kommentit aiheuttavat miulle pahan mielen ja vievät työstäni ilon, niin missä määrin vika on miussa, missä määrin siinä toisessa tai onko vika ylipäänsä jommassa kummassa päässä vai siinä välillä, viestiyhteydessä. Aiheuttaako erilainen ulosanti kieroutuman sanomassa? Miten sellainen puretaan? Miten rakennetaan panssari sitä vastaan? Millä paha mieli kumotaan?

Päätä on särkenyt torstai-illasta saakka, eikä sitä auttanut kyllä yhtään lauantain ja sunnuntain välisen yön valvominen. Melbournessahan satoi vettä, joten aika-ajojen 2. ja 3. vaihe siirrettiin ajettavaksi Suomen aikaa klo 2.00 alkaen. Lauloimme ystävien kanssa SingStaria ja sinnittelimme hereillä. Kolmelta, aika-ajojen jälkeen nukkumaan ja aamulla kello oli soimassa 7.50 kisaa varten, mutta kuopus ehti ensin, 7.30: "Äiti! Iskä! Telkkarista tulee jo formulat!!!". Ennakkolähetys juu. No, 20 minuuttia unta sinne tai tänne. Vaan kyllähän Kimi ja Lotus palkitsivat valvomisemme, jesh!

Lauantaina kävin kuopuksen (6 v.) ja hänen ystävänsä (ihan just 6 v.) kanssa hiihtämässä reilut 5 kilometriä Ollinmajalle. Meillä oli runsaat eväät mukana ja pidimme kaksi taukoa ladun varressa ihanassa auringonpaisteessa, ihmettelimme eläinten jälkiä hangella, löysimme lumimiehen jäljetkin
(Minä: Minkä jäljet nuo isot kuopat ovat?
E: Lumimiehen!
Minä: Jos ne ovatkin elefantin?
E: Hölmö, ei Suomessa ole elefantteja!
Minä: Onko lumimiehiä sitten?
E: No on!),
kuuntelimme lintuja, hämmästelimme käpyjen määrää ja herkuttelimme eväillä. Kun menomatkaan kului 2,5 tuntia taukoineen, päätimme kutsua autokyydin noutamaan meidät pois. Hieno retki oli!

Juuret pinnalla

Tässä muun ohessa palasin taas Juurien pariin, sillä Kulttuurien museon viimeisessä näyttelyssä nämä viime kesäksi tehdyt vaatteet ovat esillä. Katselin kuvia ja ihastuin uudelleen noihin housuihin ja tunikaankin. Vähän harmittaa, että nyt ei ole aikaa alkaa niitä tuotteistaa. Toivottavasti joskus olisi tai ilmaantuisi joku, joka haluaisi homman hoitaa. Näyttely avataan 9.4. ja sulkeutuu 18.5. ja samalla sulkeutuu Kulttuurien museo omana yksikkönään. Suosittelen siis molemmista syistä käymään näyttelyssä.

Tämä Tina Nylundin mekko oli muiden suunnittelijoiden töistä ehdoton suosikkini!

Nää on miun.

Pahoittelen, että kuvat eivät nyt vaan suostuneet tulemaan saman kokoisina tänne... ja nyt on mentävä, että saan jotain aikaiseksikin. Iltapäivällä menen arvioimaan tekstiiliopiskelijan näyttöä.

Kaikkien projektin vaatteiden ja esineiden kuvat löytyvät täältä.

Paljon onnea vaan!

Loma oli loma. Rentouttava ja aivot nollaava. Ensimmäiset pari päivää piti ihan aktiivisesti irroitella aivojen koukkuja työasioista, mutta sitten kun onnistuin päästämään irti, unohdin työasioiden lisäksi avaimet, kellonajat ja kaikenlaiset järkevät toimintatavat... Hyvä niin.

Paluu arkeen tapahtui juhlan kautta rytinällä eilen, kun kävin pitämässä Savonlinnan Kalevalaisten naisten ja Savonlinnan maakuntamuseon järjestämässä kalevalajuhlassa pienen luennon ja juontamassa pukunäytöksen. Rapiat sata henkeä oli tullut katsomaan ikoninäyttelyä ja kansallispukuja ja tunnelma oli mukavan rento, vaikka juhlava. Sain kyytiläisiksi kaksi mukavaa naista ja ajomatkat menivät liiankin nopeasti. Hauskaa! Esiintyminen jännitti, kuten aina, mutta juhlatila oli siinä ikoninäyttelyn keskellä ja luennoidessa miut ympäröi Neitsyt Marioiden piiri. Turvallistahan siinä oli puhua pulputtaa.

Luento meni ihan kivasti siitä päätellen, että tilaisuuden jälkeen oli suorastaan jono ihmisiä kyselemässä miulta pukuihin liittyviä asioita. Olivat nämä "pakolliset":
- se, jolle on helpotus, että kansallispukujen osia voisi käyttää erilläänkin
- se, jolle on kauhistus, että kansallispukujen osia voisi käyttää erilläänkin
- se, joka ei osaa pestä pukunsa paitaa
- se, joka ilahduttaa kauniilla puvullaan, jossa on runsautta ja kaikki tarvittavat osat

No se siitä.

Loman aikana yritys-minäni täytti 12 vuotta. Murrosikä on päällä ja se ilmenee kapinointina ja oman identiteetin etsimisenä. Karsin kuluttavia sivukiemuroita ja pyrin keskittymään oleelliseen. Kapinoin "ikiaikaisia totuuksia" vastaan kyseenalaistaen ja perusteluita etsien. Etsin tervettä itsetuntoa, johon kuuluu mm. se, että työstä pitää saada leipä. Jos ei saa, niin sen täytyy olla erityisen mukavaa. Näitä palikoita valiten kokoan työaikani. Päätin joku aika sitten, että jos joku haluaa nimenomaan miut luennoimaan maan toiselle laidalle, niin sen jonkun täytyy silloin olla valmis maksamaan siitä kohtuullinen korvaus. Oli aika, jolloin kävin ihan reilulla tappiollakin, mutta en enää. Aika näyttää, aikuistuuko yritys-minäni tästä mallikkaasti.



Miulta kysytään usein, että kuinka monta pukua olen tehnyt. Tuossa juuri ennen lomaa huvikseni laskin. Vastaus on, että alle 10. Kyllä, oikeasti. No mitä mie sitten olen 12 vuotta tehnyt? Tätä:

- 96 metriä parkkumia (Parkkumi on se raitakangas, jota läntisissä puvuissa enimmäkseen hameissa on. Osa tästä määrästä on flammukankaita.)

- 49 metriä nauhoja

- 126 metriä ohutta sarkaa

- 69 metriä paksua sarkaa

- 8 Sakkolan talviessukangasta

- 3 Jääsken essukangasta

- 35 metriä ripsiksi kudottua palttinaa

- 17 vetopoimuhamekangasta

- 25 metriä hurstuthamekangasta

- 56 metriä Kymin hamesarssia

- 21 metriä kalminkkeja

- n. 100 metriä muita kankaita, kuten Mouhijärven, Rantalakeuden, Virolahden ja Seiskarin essukankaita ja kaikenlaista muuta

- 1 kostulin

- 2 sarkaviittaa

- 3 housut

- 6 tykkimyssyä

- 2 silkkimyssyä

- 12 paitaa

- 3 rekkoa

- 2 hankkipaitaa

- 2 ylispaitaa

- 10 hametta

- 6 liiviä

- 13 essua

- 5 taskua

- 3 tanua

- 18 huntua

- 1 nästyyki

- 1 säppäli

- 22 hunnun huoltoa

- n. 10 paidan, hameen, liivin ja/tai esiliinan huoltoa

- 2 isoa puvun uudistustyötä

- 7 pientä puvun uudistustyötä

- 3 ronkkaukset rannekkeisiin

- 1 Sakkolan essun reikäommel

- 1 Virolahden miehen kaulus ja rannekkeet

- 1 partiolippukunnan lipun kudonta ja ompelu

- vino pino sarafaaneja, rätsinöitä, sorokoita, säpsiä, nuttuja, kiilaferrejä ja pari sielunlämmittäjää

- sielunlämmittäjän, kahden kiilasarafaanin, suorasarafaanin, säpsän, sorokan ja nisantakaisen ohjeet ja kaavat

Ja aika paljon kaikenlaista muuta puuhastelua luentojen ja kurssien pitämisestä flammulankojen sidontaan, lankojen värjäyksestä modernien sovellusten suunnitteluun ja tekemiseen ja vielä puolen vuoden apurahaprojekti paksujen sarkojen kehittelyyn. Jotain voi listasta hyvinkin puuttua.

Aika monipuolista siis ja se on mukavaa. Tänään on vähän tällainen toipumis-, laskutus- ja postittelupäivä, vieläpä lyhyt, koska iltapäivällä menen hierojalle. Ehtinen kuitenkin jo laittaa alulle Jääsken mallipuvun pääntiekaitaleen kirjonnan, ihanaa!