LOMA!

Mie olen siitä kummallinen yrittäjä, että pidän lomia. Vuosi vuodelta tuntuu olevan vaikeampaa irroittautua työasioista. Nyt, kun loman alkuun on sen verran, että viimeistelen vain vielä yhden pukunäytösjuonnon, niin syke on korkea ja olo on kummallisen levoton: voinko, mitä jos, entäs sitten, mitä vielä... Käyn hurjilla kierroksilla, enkä tiedä, millä katkaisen tämän. Onneksi sentään onnistuin ajoittamaan loman ajoituksen töiden taitekohtaan, mitään ei jäänyt varsinaisesti kesken. Ja onneksi lomaa on kokonainen viikko alkaen tästä illasta ja päättyen ensi lauantaihin, jolloin täytyy alkaa valmistautua sunnuntaiseen luentoon ja pukunäytökseen Savonlinnassa.

Tällä lomalla aion hiihtää, luistella, uida, kiipeillä, syödä valmiista pöydästä, loikoilla, olla tiiviisti perheen kesken ja tavata vähän ystäviäkin. Tärkeimpinä nämä kaksi viimeistä. Työpuhelimen laitoin jo hiljaiseksi ja sähköpostiin lomavastaajan. Nyt vielä viimeistelen sen juonnon ja lähden tyttären kanssa keräämään arpajaisvoittoja koulun rusettiluisteluihin. Siitä se alkaa, hiljalleen, irroittautuminen.

Tämä kuva on kahden vuoden takaa, tuolla menevät mieheni ja kuopuksemme.
Tällä lomalla emme ehkä lennä fyysisesti,
mutta yritän tavoittaa sen epätodellisen rauhallisen fiiliksen,
joka tuolla yläilmoissa on. Suosittelen!