Sade on ripustellut helmiä paljaisiin koivunoksiin lenkkipolun varrelle.
Silloin kun olen kiireinen ja stressaantunut, en pysty havainnoimaan asioita ympärilläni. Näkökenttä kapenee, kuin ajaisi kovaa vauhtia autolla. Jos elämän moottoritietä jatkuu pitkään, en näe kauneutta, vaikka se loikkaisi eteeni. Näen vain kiirettä häiritseviä, poispyyhkäistäviä asioita.
Mennyt viikonloppu tarjosi pitkästä aikaa todellisen lepohetken, sellaisen, jonka osasin ottaa. Sopivasti sosiaalisuutta rakkaiden ystävien seurassa. Niiden, joiden kanssa ei tarvitse vetää mahaa sisään tai miettiä, mitä suusta pääsee. Niiden, joiden kanssa voi olla vaikka hiljaa. Nautin joka hetkestä ja niitä hetkiä tuntui vain riittävän ja riittävän. Kun en suostunut kurkistamaan kiireputkeen, tunsin maan jalkojeni alla ja ilman ympärilläni. Sunnuntaina pikaisella lenkillä pysähdyin kesken hyvän rytmin hämmästelemään marraskuun raiskaamia koivuja, joiden oksille sade oli ripustellut tuhansia kirkkaita helmiä.
Viikonlopun kruunasi formulakauden päätöskisa, joka tarjosi jännitystä viimeiseen (tai toiseksi viimeiseen) kierrokseen saakka. Jesh! Ensi kaudella Bottaskin ajaa ykkösiä (tai no, sopimus julkaistaan keskiviikkona vasta) ja toivoisin todella, että Kovalainen pääsisi vielä näyttämään kyntensä kilpailukykyisessä autossa. Kimille miun formulasydän silti sykkii. No, nyt neljä kuukautta täytyy vaan odotella, sillä aikaa meille saa taas sunnuntaisinkin tulla kyläilemään ;)
On ihanaa aloittaa työviikko rentona ja levänneenä! Aloitin sen tilaamalla kansallispuku-poikakalenterit. Ilokseni niitä on tilattu 241 kpl! Otin muutaman ylimääräisen, jos joku on vaikka unohtanut tilauksen. Kalenterien postittaminen onkin sitten ihan oma urakkansa... Ja enää 5 yötä, niin päästään aukomaan Kansallispuku-poika-joulukalenterin luukkuja!
Koska muutama postaus sitten laittamani laskuri-arvonta meni vähän huti, niin arvon tähän kommentoineiden kesken yhden Kansallispuku-poikakalenterin. Kerro kommentissasi, mitä kaunista sinä viimeksi näit, kuulit, haistoit, maistoit tai tunsit. Viikko aikaa osallistua, maanantaiaamuun 3.12. klo 8.00 mennessä tulleet kommentit ovat mukana.
pentukoiran pehmeän turkin silitys
VastaaPoistaItsestään selvä vastaus olisi kiireetön peli-ilta. Mutta ehkä kuitenkin se tunne kun tulin viikonlopun poissaolon jälkeen kotiin ja koiran silmitön riemu paluusta. Ja se tunne kun istuin olohuoneeseen, koira käpertyi kainaloon ja esikoinen vuodatti jotain tapahtunutta. Rauha ja selkeä onni siitä että minua kaivattiin :)
VastaaPoistaMarraskuun aurinko! Halkosavotan jälkeen uunista otettu, kuuma muikkukukko! 6-vuotiaan piparileipurin kasvot!
VastaaPoistaKaamoksen valot, ihania, pehmeitä pastelleja, viime yänä satanut pehmeä pumpulilumi.
VastaaPoistaKaktuksen nuput ikkunalaudalla. Kaktus on siirtynyt tuohon mummon omakotitalosta, missä se aiemmin oli monta monta vuotta ja sieltä sen itselleni saadessa karsin sitä aika rankalla kädellä..
VastaaPoistaIhan viimeksi näin pienen pojan hymyn ja hymykuopan sekä kuulin "mummo tulee". Kauniimpaa ei voi nähdä eikä kuulla.
VastaaPoistaKyllä oli kaunista kuorolaulua, ja olin jopa itse mukana laulamassa!
VastaaPoistaPienen tyttärenpojan ilo, kun leivottiin piparkakkuja.
VastaaPoistaTiistai-illan kansallispukukurssi aktivoi ja virkistää aina kaikkia aisteja!Tänäänkin pimeänä marraskuun iltana.
VastaaPoistatäytyy kompata ensimmäistä kommentoijaa... pentukoiran tuoksu, pehmeys, ystävällisyys, uteliaisuus, pienet naskalihampaat ja alkava valtava kiinnostus kaikkeen ympärillä olevaan :) siin oli puoli kiloa onnellisuutta yhdessä paketissa :) ...ja sitten sanotaan, ettei pyyteetöntä rakkautta voi rahalla ostaa... ;)
VastaaPoistaIhanaa etä tilauksia tuli noin paljon!
VastaaPoistaKaunista on juuri nyt GG Caravan, viime viikolla tuntui ja hyvältä lankakaupassa <3. Näin pimeässä kurjuudessa kauniit ovat myös iltakaupungin valot (vaikka en siinä valaistuksessa nautikaan iltaisista työmatkoista).
Lumikuningatar baletti on ihanan kuuloinen ja upean näköinen.
VastaaPoistaItse kuningatar kulkueineen liikkui väliajalla yleisön joukossa. Melkein kosketin jääkarhuakin.
Näen pienen lapasen, ihan itte tekemäni, ihan itte värjäämistäni langoista neulottuna tuntemattoman evakkomummon mallilla.
VastaaPoista