Sähköposti tukossa

Syytän tätä aivot limaksi muuttavaa flunssaa siitä(kin), että en tajunnut kummankin käyttämäni sähköpostipalvelimen olevan täynnä...

Huomenna on viimeinen päivä osallistua KANSALLISPUKU-POIKA-JOULUKALENTERIN KUVAKILPAILUUN! Toivon, että jos joku on laittanut kilpailukuvia ja saanut vastauksen ylitäydestä postilaatikostani tai ei ole saanut kuittausta kuvien perille tulosta, niin laittaisi kuvat uudelleen tai ainakin kysyisi onko tullut perille. Olen todella pahoillani vaivasta ja mokastani, toivottavasti kenenkään kuva ei jää kilpailun ulkopuolelle tämän takia! Vaikka huomenna on viimeinen osallistumispäivä, niin jos olet yrittänyt tuloksetta laittaa kuvia, hyväksyn vielä ainakin tällä viikolla saapuneet kuvat (ja miehän en tiedä, oletko yrittänyt, joten tätä voi käyttää hyväksi, jos heräsi tähän vasta nyt)!

Lumi valkaisi maan täälläkin!

Tauti

Olen kuin vankilassa, sisällä talossa ja sisällä säryssä. Sälekaihdinkaltereiden takana aurinko paistaa ja on ihanat ensimmäiset kirpeät pakkaspäivät. Olen tuntenut taudin olevan tulossa viikkotolkulla. Ensin siirsin sitä kiireisempien hommien edeltä (sen siitä saa). Sitten kaksi viikkoa sitten oli tyhjä viikonloppu ja päätin, että antaa tulla vaan. Olo oli hyvin väsynyt ja kipeän tuntuinen, mutta tauti ei tullut kunnolla päälle. Se alkoi sitten seuraavan viikon lopussa, kun vietimme perheen yhteistä syyslomaa kuopuksen kummien luona. Eikä loppua näy.

Olen melko kuuliaisesti maannut sohvannurkassa. Maanantaina menin liman vuoraamista aivoista huolimatta italiantunnille, koska se jää tulevana maanantaina väliin. Opiston tunnit keskiviikolta ja torstailta jouduin perumaan, toisen kerran ikinä. Harmittaa vietävästi opiskelijoiden puolesta. Yhtä paljon harmittaa se, että nyt miun pitäisi olla Hämeenlinnassa Kalevalaisessa Kekrissä, jossa huomenna olisin pitänyt FolkJamin esittelytunninkin. No en ole. Poden tautia, joka on kivusta päätellen keskittänyt voimansa oikeanpuoleiseen poskiontelooni.

Maanantaina juonnan Lappeenrannassa pukunäytöksen. Kattaus on hieno ja edellinen vastaava Joutsenossa yllätti meidät yleisöryntäyksellä. Toivottavasti tulijoita on nytkin. Ja toivottavasti ääni ei  petä.

Flunssassa maatessa on tylsää. Sen lisäksi, että olen katsellut digiboxin kovalevyltä talletettuja sarjoja, arkistoin ja tyhjensin sähköpostista 2300 viestiä. Lähetettyjen puolella on vielä toinen mokoma jäljellä. Saavat odottaa seuraavaa kertaa. Ja tänään oli pakko laatia juonto siihen pukunäytökseen, onneksi osa oli valmiina edellisen keikan jäljiltä.

Kaikkea ärsyttävää siis. Mutta ettei nyt ihan synkältä näyttäisi, niin mukaviakin juttuja: tilasin Tsekistä sarafaaneja ja kansallispukuja varten upeita brokadeja, sinipainettuja kankaita, kukkanauhoja ja muitakin nauhoja, nappeja, verkaa... Eilen maksoin laskun ja molempien hämmästykseksi raha näkyi jo tänään myyjän tilillä, toivottavasti postikin tulisi pian! Ja toinen mukava juttu: raahauduin eilen kuopuksen eskariin keskusteluhetkeen ja sain kuulla hyvin ylistäviä sanoja neitokaisen käytöksestä, taidoista ja nopeaälyisyydestä. Kiva, että noista tulee noinkin hyviä vanhemmistaan huolimatta!

P.S. Täällä ei vielä tänään satanut lunta, vaikka reilun 10 km päässä sitä on kuulemma 15 cm. Kuvassa näkyy multasäkkikasa, joka ei sitten tänäkään kesänä siirtynyt itsestään uuden nurmikon alustaksi. Tai osa siirtyi, mutta on näköjään taas mitä keväältä odottaa: pihatöitä.

Rättei!

Muutama tunti syyslomaa jäljellä,

mutta tulin vain sanomaan,

että Susannan työhuone arpoo!

Kannattaa lukea uudempiakin postauksia (ja vanhempia),

tulossa on lisää upeita kuoseja!

Kuva on kaapattu Susannan työhuoneen blogista

Karjalasta Helsinkiin ja takaisin

Piipahdin tiistaina Helsingissä. Lähdin 7.15 junalla. Pendolino on nykyisin käsittämättömän nopea, muistan vielä ajan, kun matkaan meni 1,5 tuntia kauemmin!



Aamupäivällä tapasin Taito-lehden toimituspäällikkö Tiina Aallon, jonka kanssa turistiin kansallispukuasioista lähes pari tuntia. Seuraavaan numeroon tulee asiaa kansallispuvusta ja saamen puvusta. Hölöttelimme kaikenlaista, saapa nähdä millaisen jutun Tiina siitä kokoaa, hui!



Haastattelun jälkeen suuntasin Kulttuurien museoon katsomaan Paikka paikan päällä -näyttelyä. Ja samalla tuli taas katsottua ja kuvattua uusin silmin puvut museon perusnäyttelystä "Kaukaa haettua". Siitä löytyy myös verkkoversio.  Kulttuurien museo muuttaa ensi vuoden aikana Kansallismuseon yhteyteen. Aika näyttää mitä muutto tarkoittaa käytännössä. Ensimmäiset kaksi sekä alla oleva nappikuva ovat Paikka paikan päällä -näyttelystä ja loput Kaukaa haettua -perusnäyttelystä.



Sain vinkin myös Design forumin Saamelaista muotoilua -näyttelystä, mutta ähky iski ja vietin pienen luppoajan Kampin kauppakeskuksen Heureka-kaupassa. Olin kuin lapsi lelukaupassa (niin...)! Lapset saivat tuliaisiksi kynät, joilla voi kirjoittaa näkymättömiä viestejä, jotka voi sitten lukea kynässä olevalla uv-valolla!



Päivän varsinainen tarkoitus oli käydä esittelemässä Tekstiilikulttuuriseuran syyskokouksessa stipendityö, jonka sain aikaiseksi seuran myöntämän stipendin avulla. Tein siis ohjeet ja kaavat kahteen kiilasarafaaniin, ne jotka ovat ostettavissa miun Puodista. Tekstiilikulttuuriseura on eläväinen, vaikka pieni. Se on vielä vähän Helsinki-keskeinen ihan käytännön syistä, mutta jospa meitä kauempia jäseniä reippaasti tulisi, niin pikkuhiljaa sekin voi muuttua! Jo nyt Tekstiilikulttuuriseuran ja Helsingin suomenkielisen työväenopiston yhteistyössä järjestämät luennot voi kuunnella etänä monilla muilla paikkakunnilla ja nyt on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan myös vaihtaa suuntaa, eli luento tulisikin joltain "etäpaikkakunnalta". Tekstiilikulttuuriseura myös tosiaan jakaa stipendejä, uuden mallin mukaan joka toinen vuosi. Suosittelen tutustumaan!



Koko päivän oli sadellut enemmän tai vähemmän vettä ja kun kävelin Kampista Siltavuorenpenkereelle Käsityötieteen yksikköön, vettä tuli jo ihan kunnolla ja kadut lainehtivat. Siinä kohtaa muistin, että aamulla valitsemani ainoat "siivot" kenkäni, joilla pystyy koko päivän kävelemään, imevät vettä kuin sieni, myös pohjien läpi. Kengissäni oli siis vettä enemmän kuin Kolera-altaassa. Ei kiva. Kipaisin äkkiä Hakaniemen kautta, mutta eipä ollut Sokoksella miulle kenkiä. Onneksi laukussa oli kuivat sukat, joten edes esitelmän ajan sain seisoksia kuivin jaloin.



Pidän itseäni ihan kohtuullisena luennoitsijana, jopa hyvänä. Pidän luennoinnista ja valmistaudun aina huolellisesti. Mutta joskus vaan ei oikein "lähde". Ja nyt oli sellainen päivä. Valmistautumisesta huolimatta en saanut oikein kunnollista paloa päälle. Pompin asiasta toiseen ja unohdin mainita yhtä ja toista. Siis sekavaa. Ongelmallista oli myös se, etten oikein missään vaiheessa saanut itselleni selväksi, että miten laajasti paneutuisin aiheeseen. Jo pelkkä sarafaani käsitteenä oli joillekin kuulijoille ihan uusi asia. No, kai tuosta kunnialla selvittiin ja opin ainakin sen, että ei ihan noin pitkää päivää luennon alle.



Kotimatka väsyneenä, märissä kengissä tuntui paljon pidemmältä kuin aamuinen pyrähdys. Keskiviikko meni vähän reissukrapulassa, mutta opetushommat tuli kuitenkin hoideltua. Kaikki päivän aikana puhuttu, kuultu, koettu, nähty ja opittu vaeltelee pikkuhiljaa päässäni omalle kohdalleen ja muodostaa uusia yhteyksiä. Mie NIIN rakastan miun työtä!

P.S. MUISTA KUVAKILPAILU!

Buongiorno!

Io studiare l'italiano! Neljä kertaa italianopintoja takana ja olen ihan hurmiossa! Tähän mennessä on harjoiteltu c:n ja g:n ääntämisiä ja sanojen sukuja. Pelkäsin, etten opi, etten jaksa, etten motivoidu. Toistaiseksi menee hienosti! Luin ääneen Ferrarin F1-sivuja italiaksi, ymmärsin vain sanan sieltä ja toisen täältä, mutta se toimi oivana ääntämisharjoituksena. Huomasin myös, että on uskomattoman virkistävää opiskella! Olenhan minä opiskellut tässä työvuosina vaikka mitä, mutta lähes aina se on liittynyt jotenkin työhön. Tämä ei! Huomaan aina tunnin jälkeen, etten ole ehtinyt suoda ajatustakaan millekään muulle! Ah, benissimo!

Toinen virkistävä juttu ovat FolkJam-tunnit. Yllätyksekseni pystyn nauttimaan siitä tanssijana, vaikka opetan. Samalla tulee tehokkaasti oma liikunta hoideltua. Sunnuntaina Imatran työväenopistolla on avoimien ovien päivä klo 13-16. Siellä on kaikkea muutakin hienoa, kuten harrastetorilla käsityö- ja kuvataidetarvikkeiden myyntiä, ja klo 15.15 alkaa reilun puoli tuntia kestävä FolkJam-esittelytunti. Voi että mie toivon, että sali olisi täynnä - ja se on iso sali. Toivon myös, että keskiviikon ryhmään saataisiin lisää innokkaita opiskelijoita, sillä siinä suuressa salissa olisi tilaa kyllä.

No, sitä oikeastaan tulin sanomaan, että etenee se, kaikesta kimpoilusta huolimatta, vaikkakin turkasen hitaasti. Tekeminen on ihanaa, mutta aina päivän päätteeksi kun summaa, paljonko tuli valmista, tuntuu vähän toivottomalta. Voiton puolella kuitenkin. Ikkunan ulkopuolella etenee syksy. Miun lempparivuodenaika. Taas kerran pyhästi vannon, että ensi vuonna en ota kalenteria näin täyteen.

Tässä vaiheessa on Kuolemajärven B-puvun rekko nyt.