Yrittäjän päivä 5.9.2022

 Hyvää yrittäjän päivää!

Vuodesta 2012 alkaen mie olen kirjoittanut Yrittäjän päivästä blogiin. Viimeisimmät vuodet ovat jääneet väliin henkilökohtaisen kriisin ja sen toisen, maailmanlaajuisen takia.

Nyt mie kuitenkin ajattelin taas yrittää (heh).

8.30 Herään ja tajuan, että en ole kuullut lukiolaisen lähtevän kouluun. Pomppaan (noh, raahaudun) ylös ja käyn herättämässä hänet. Menen takaisin sänkyyn siksi aikaa, että hän saa aamutoimet hoidettua. Vaikka masennus on hyvässä vaiheessa, aamut ovat edelleen vaikeita. Harhautan masennusta rutiineilla, jotka eivät ehkä ole kovin fiksuja, mutta toimivat. Pelaan siis päivän Wordlen, Par len ja Sanulin. Kurkkaan myös Facebookiin ja onneksi teen niin, sillä yksi homma vaatii huomiota.

Käyn aamupesulla, keitän kahvia ja teen aamupalaa ja siirryn niiden kanssa läppärille.

Viikonloppuna on taas Kässämessut netissä. Olen ollut Oriveden mallipuvun ompelun ja talon tyhjennysoperaation kanssa sen verran kiireinen, etten ole suonut tapahtumalle tarpeeksi huomiota. Nyt huomasin Facebookista, että yritysesittelyt voisi laittaa tänään ennen klo 11 messuhalliryhmään. Se siis listalle ekaksi. Täytyy laatia joku kiva kuva. Netti tai kone hidastelee ja saa miut puremaan hampaita yhteen. Olen surkea ja hidas mainosten ja kuvien laatija, enkä pidä siitä. Nyt ei kuitenkaan ole aikaa ja rahaa graafikkoon, joten omilla taidoilla (taidottomuudella) mennään. Tällainen tuli. Ei hyvä, mutta saa nyt kelvata. Sieltä löytyy, samoin kuin muut yritysesittelyt.

10.36 Aikaa meni taas ihan liikaa. Tänään on "ripalepäivä" eli kaikkea juoksemista ja liian vähän ompelua. Facebook tekee joskus asioista hiukan hankalia, kun sukkuloi eri profiilien välillä.

Tsekkaan vielä, onko sähköpostiin tullut viikonlopun aikana jotain, mihin pitäisi reagoida heti. Yksi lokakuulle suunniteltu seminaari on peruttu. Se on oikeastaan helpotus, vaikka olisin luennoinut etänä ja rahakin olisi kyllä kelvannut. Mutta hyvä näin. Toivottavasti se järjestetään keväällä.

Eron jäljiltä raha-asiat ovat sekaisin ja surkeat, kun meillä on edelleen yhteinen talo. Sain viimein yhden laskun exältä ja lataan sen tilitoimiston palveluun.

Lukiolainen laittaa viestiä ja juttelen hänen kanssaan hetken. Hän oli nukkunut 12 tuntia, eikä taaskaan herännyt herätyskelloon. Pitänee ostaa hänelle sellainen vanhanajan rämisijä ja laittaa se toiseen päähän huonetta.

10.46 Nyt ehdin tunnin verran ommella Oriveden hametta ja sitten on lähdettävä lounaalle, viemään tavaraa kirppikselle ja tilitoimistoon palaveriin. Olen ottamassa jättimäistä askelta ja mahdollisesti palkkaamassa työntekijän. 21 vuoden yrittämisen ja avioeron jälkeen olen tilanteessa, jossa rahat eivät riitä. Talo täytyisi tyhjentää ja myydä, mutta sepä ei ole ihan helppo juttu tällä alueella, tällaisena aikana ja kun tyhjennettävää on paljon, mutta aikaa ei. Kun sitten taivaasta tipahti mahdollisuus palkata palkkatuella, ajattelin, että tämä kortti vielä katsotaan. Nyt yritän selvittää, onko se oikeasti mahdollista ja opiskella, mitä kaikkea miun täytyy ottaa huomioon. Ja samaan aikaan pitäisi hirmuisella vauhdilla ommella tuota Orivettä. No, asioilla on tapana järjestyä. Nyt mie meen ompelemaan.

14.45 Kotona taas. Ruoka oli hyvää (sushia ja thaikkua) ja vein kirppikselle täydennystä. Kun ajelin tilitoimistoon, auto nyki. Palaverin jälkeen se ei enää lähtenyt käyntiin. Paska. Soitin Purhosen eli paikallisen hinausautoyrittäjän viemään sen kaverin korjaamolle. Tytär tuli hakemaan miut koriin. Tähän ei nyt olisi varaa, mutta tarvitsen autoa ehdottomasti. Nyt laitan taas äänikirjan soimaan ja jatkan ompelua.

15.13 Istun edelleen koneella. Käytin 15 minuuttia etsien kuvia eräästä protojen sovituksesta puhelimelta ja koneelta. En löytänyt, mutta löysin sentään kirjatun tiedon siitä, mitä etsin eli nyt pääsen ompelemaan. Mie todella tarvitsisin tyypin, joka laittaisi asiat, tiedot ja tavarat jonnekin järjestelmällisesti niin, että ne löytyisivät jatkossa... Nyt ompelemaan.

17.19 Tajusin, etten olekaan kutistanut vuoripellavaa hameen helman vuoriksi. Kävin heittämässä pellavaa pesukoneeseen ja ompelin sen mitä voin. Napinläven kahteen kertaan, kun ei ekalla tullut hyvä. Nyt lämmitin kinkkukiusausta ja syön. Kuudeksi lupasin mennä kippistelemään ystävän juhlahetkeen. Tytär saakin nyt kuskailla miut. Hän muuttaa ehkä jo tällä viikolla omaan asuntoon. Toistaiseksi en ole ehtinyt sitä suuremmin miettiä, mutta saattaahan sillekin jonkin kyyneleen joutua tirauttamaan tässä jossain vaiheessa. Mutta tämä kuuluu elämään ja hyvä näin.
Kurkkaan vielä sähköpostit ja katson, onko Facebookissa reagoimista vaativia asioita ja sitten lopettelen tältä päivältä. Ellen sitten innostu ompelemaan vielä illalla vähän. Auton hajoamisen takia tästä tulikin vielä ennakoitua enemmän ripaleinen päivä, mutta huomenna sitten sitäkin napakampaa ompelua.

Kiitos seurasta ja oikein kivaa viikkoa siulle!