Ikaalisten naisen tarkistettu kansallispuku

 Ikaalisten naisen tarkistettu kansallispuku julkistettiin 3.10.2020 Suomen käsityön museolla Kansallispuvun juhlapäivän yhteydessä.

Pukuhanke on kestänyt ihan kaikkiaan 5 vuotta ja mie olen ollut siinä mukana reilut 2 vuotta. Vuonna 2018 miulta ja muilta tekijöiltä pyydettiin tarjousta mallipukujen valmistuksesta ja silloin pääsimme tapaamaan esikuvia, jotka on tallennettu Kansallismuseoon.

Pukuhankkeen tilaajayhteisö on Ikaalinen-Seura yhteistyössä Ikaalisten Kalevalaisten Naisten kanssa. Tätä, kuten kaikkia pukuhankkeita, johtaa Suomen kansallispukukeskus ja sen kansallispukukonsultti Taina Kangas. Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen on aina mukana hankkeissa myös järjestämässä, kuvaamassa ja hoitamassa yleisiä käytännön asioita. Tainan napakassa otteessa ja Marja Liisan hellässä huomassa hankkeet edistyvät ja puvuista tulee priimaa.

Ikaalinen-Seura Helena Pesosen johdolla on tehnyt upeaa työtä pukuhankkeen parissa. He tekivät hankkeeseen liittyen videon, järjestivät koulutuksia, joissa tutustuttiin puvun osiin ja kokeiltiin valmistuksen yksityiskohtia. Yksi koulutus on vielä tulossa marraskuussa. Pukua on myös pidetty esillä koko hankkeen ajan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteilla #Ikaalistenkomearaitainen ja #Ikaalistenpukutarkistus. Tässä hankkeessa on ollut vahva ja selkeä sävel ja sitä kautta mukavaa olla mukana.

Jos haluat lisää tietoa siitä, mikä ihmeen tarkistus, niin lue tämä.

Esikuvien tapaaminen on aina ihanaa. 

Röijyn kangas on ripsimäiseksi kudottua palttinaa. Samaa flammulankaa on käytetty kahdella tapaa. Loimi on puuvillaa ja kude kertaamatonta karstavillaa. Edessä on erikoinen, vino kappale. 

Punainen liivi on ripsimäiseksi kudottua palttinaa. Kapeat flammuraidat tuovat kankaaseen eloa. Se on lyhyt ja vähän tuollainen "pienemmän ihmisen vaate". 

Hame on ihanan rouheaa parkkumia. Esiliinan alle jäävä osuus on kudottu erilaiseksi kuin muu hame.

Koristeellisen paidan 8 mm leveässä rannekkeessa on nirkot, 2 tikkipistoriviä ja ronkkausraita.

Koristeellisen paidan kauluksen päät on edessä yhdistetty ommellulla pitsillä.

Taskuun on käytetty käsinkudottuja kankaita ja se sidotaan vyölle pirtanauhalla.

Yksinkertaisempi paita on juuri sitä: yksinkertaisempi. Se sopii erityisesti röijyn alle, mutta sitä saa toki pitää myös liivien kanssa.

Vihreän liivin kangas on rouheaa parkkumia, jossa on flammuraitoja. Körtit ovat terhakkaat. Liivissä on edessä erikoinen, vino kappale, samantapainen kuin röijyssäkin.

Esiliinakangas on pellavaloimeen puuvillalla kudottu ja siinäkin on flammuraitoja.

Tykkimyssy on mustalla, palttinasidoksisella silkillä päällystetty. Kirjonnan värit ovat jo kadonneet, mutta sama myssy on aiemmin toteutettu Kankaanpään kansallispukuun ja värit otettiin sen ohjeesta. Kuvat siltä ajalta ja nyt todistavat erinomaisesti, miten jopa optimaalisissa oloissa säilytetyt esineet hiljalleen katoavat itsekseen. Erityisesti silkki.

Pukuhankkeessa valmistetaan kaksi mallipukua. Toinen menee Suomen kansallispukukeskukselleja toinen tilaajayhteisölle. Meitä tekijöitä on tässä hankkeessa ollut mukana neljä.

Julkistustilaisuus Suomen kansallispukukeskuksessa 3.10.2020. Eturivissä vasemmalla mallipuku kahdella mallilla, keskellä kansallispukukonsultti Taina Kangas ja oikealla kaksi puvun aiempaa versiota. Laitimmaisena oikealla on Helena Pesonen, joka toimi hankevastaavana. Takarivissä vasemmalta mie, Tiina Lajunen, Minna Koskinen ja Ville Maahinen.
Kuva: Inga Pihlhjerta

Ville Maahinen Kurkipellon pajalta teki pukuun kaksi levyriipusta. Me emme tavanneet hankkeen aikana, valitettavasti, vaikka muiden tekijöiden kanssa olimme yhteyksissä. Levyriipukset ovat upeat ja onneksi saatiin Ville kuitenkin julkistukseen.

Ikaalisten levyriipukset. Tekijä: Ville Maahinen. Kuva: Hannele Maahinen.
Kuva on otettu Keski-Suomen tarkistamattoman puvun hameen päällä.

Tiina Lajunen Lajulan kangastuvalta kutoi parkkumit eli vihreät liivikankaat ja hamekankaat sekä essukankaan. Tiina on myös erikoistunut värjäyksiin ja sitä urakkaa hänellä tässä hankkeessa riittikin. Tiina sitoi kaikki flammut ja värjäsi ne, sekä kaikki puvun kankaisiin tarvittavat, lankakartoista puuttuvat sävyt. Tiinan sitomia flammuja oli ilo kutoa, ne ovat täsmällisiä, mikä helpottaa kutojaa suunnattomasti. Tiina myös teki valtavasti työtä esiliinakankaan flammujen kanssa ja haastavan esiliinakankaan kudonnan kanssa ja onnistui vaikeuksien jälkeen loistavasti. Sanoin Tiinalle julkistamistilaisuudessa, että tämä lienee se tämän alan korkeakoulu, nämä "oppirahat" siis ja opintotuki on lähinnä henkistä tukea kollegoilta. 

Taustalla esikuvahame, etualalla Tiinan kutomaa kokeilua.

Minna Koskinen ompeli hameet, esiliinat, liivit, röijyt ja taskut sekä kutoi taskujen nauhat. Siinä on ollut iso urakka, sillä liivien ja röijyjen kankaat ovat ompelijalle haastavia, vaatteisiin tulee paksuja saumoja, joissa sormet ovat kovilla, oikean istuvuuden hakeminen vaatteisiin ei ole ihan yksinkertainen asia, nappien teko on ongelmallista kankaan purkautuvuuden takia ja aikatauluasioiden vuoksi Minna joutui tekemään viimeisellä viikolla loputtoman pitkiä päiviä. Haasteista huolimatta Minna onnistui upeasti ja kaikki oli valmista silloin kun piti.

Minna pukee mallia julkistukseen.

Mie sain kutoa röijykankaat ja punaiset liivikankaat, ommella kaikki paidat ja valmistaa tykkimyssyt. Lisäksi mie teen vielä ohjeet ja kaavasarjat pukuun. Sitä urakkaa olen aloitellut kyllä, mutta sen voi kunnolla aloittaa sitten, kun puku on hyväksytty Kansallispukuraadissa. Se tehdään yleensä ennen julkistamista, mutta korona on sotkenut näitäkin aikatauluja ja tuonut oman haasteensa koko pukuhankkeelle, joten siksi tällä kertaa näin.

Mie pääsin tekemään lemppariasiaani eli ronkkausta.

Tykkimyssyissä on ihan oma pohja ja erikoisuutena palttinasidoksisen silkin lisäksi se, että takaosan laskokset kääntyvät keskelle päin.

Punaisten liivien kangas.

Röijyjen kangas

Koristeellisen paidan kauluksen päitä yhdistää ommeltu pitsi.

Yksinkertaisempi paita on hillitty, mutta lumoava. Pääntie on hyvin kauniin muotoinen.

Tykkivaihtoehdot ovat frimodiglai ja ostotylli. Tässä tärkkäystä.

Tykit kuivumassa muotoon.

Nyssäköiden kanssa Vantaalla kokoelmakeskuksella, Tiina ja mie.

Röijyprotojen sovitusta. Tätä hommaa on luvassa vielä paljon, kun sarjon kaavat. 
Kuva: Minna Koskinen.

Vaikka näitä pyöritellään, tehdään, työstetään, vertaillaan ja ahkeroidaan, niin me kaikki näemme valmiin kokonaisuuden oikeastaan vasta julkistamistilaisuudessa. Ja upealtahan se jälleen näyttää! Paitsi nämä pimeät kuvat...

Ikaalisten naisen tarkistetussa kansallispuvussa on siis 2 paitaa, hame, esiliina, tasku (jonka voi tehdä valitsemistaan puvun liivi- ja röijykangastilkuista), 2 liiviä, röijy, tykkimyssy ja kaksi tykkiä. Puvun kanssa voi käyttää silkkihuivia. Eli se voi näyttää monenlaiselta, ihanaa!

Tässä on Ikaalisten puvun eriaikaisia versioita ja myös Ikaalisten miehen puku. Saataisiinkohan sekin tarkistettua?

Kansallispuvun juhlapäivä ja Ikaalisten puvun julkistamistilaisuus striimattiin, minkä toivon olevan pysyväksi jäävä tapa. Striimauksen voi katsoa tuolla, ohjelma alkaa vasta kohdasta 32:30.

Miun osalta homma jatkuu siis puvun ohjeiden ja kaavojen teolla. Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut olla mukana tässä hankkeessa. Kiitos Ikaalinen-Seuralle luottamuksesta ja hyvin hoidetusta hankkeen läpiviennistä. Kiitos Taina Kankaalle ohjauksesta ja yhteistyöstä ja tätähän me vielä jatkamme ohjeiden ja kaavojen osalta, sillä Taina on niiden tekemisen mestari. Lämmin kiitos rakkaille kollegoille ja ystäville Tiinalle, Minnalle ja Villelle. Kanssanne on ilo tehdä töitä ja jakaa onnistumiset ja takkuamiset, toisiamme tsempaten ja autellen.

Sori!

 Lupasin, että kirjoitan tänään yrittäjän päivästä, kuten aiempinakin vuosina. Nyt kävi kuitenkin niin, että olen sairaslomalla,, joten katsotaan tuonnempana.

Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmä täyttää 10 vuotta!

Miun perustama Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmä täyttää 10 vuotta 2.5.2020!

Mie olen ollut vähän alamaissa - tai no, miulla todettiin vakava masennus - koko talven ja kevään. Nyt alkaa olla taas parempi ja virtaa riittää. Havahduin näihin 10-vuotissynttäreihin vähän viimetipassa, mutta silti olemme porukalla saaneet aikaiseksi aivan valtavan upean tapahtuman!

Juhlimme tietenkin siellä ryhmässä. Juhlimme huolella, 4 päivää, keskiviikosta lauantaihin. Ohjelmassa on kansallispukumessut, jossa on 30 näytteilleasettajaa, työnäytöksiä, luentoja, haastatteluja, koko ryhmän yhteisiä videotreffejä, asiantuntijakeskusteluja, arvontaa ja kansallispukuisten Pass the brush -haastevideoiden ensi-ilta.

Mie tehnyt tässä ihan aamusta iltaan hommia sen tapahtuman eteen ja se tuntuu hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu se, ettei miun suinkaan tarvitse pakertaa sitä yksin. Upea joukko huippuosaajia on ilmoittautunut antamaan tapahtumalle työpanoksensa ja myös tehnyt sen. Mie olen jatkuvasti tippa silmässä liikutuksesta, kun ihmiset tekevät aatteen palosta töitä yhteiseksi hyväksi. Tapahtumasta tulee järjettömän upea, eikä mitään sellaista ole koskaan aiemmin nähty!

Onkohan kaikilla muillakin tapahtumaa puuhaavilla tällainen nykyaikainen ja
professionaali tehtävienhallintasovellus käytössä?

Haluankin kiittää jo tässä kohtaa ihan jokaista, joka on tämän eteen ahkeroinut. Jokaista, joka on ilmoittautunut näytteilleasettajaksi. Jokaista, joka on suostunut asiantuntijakeskusteluun tai haastateltavaksi. Jokaista, joka on vienyt eteenpäin tietoa tapahtumasta. Jokaista, joka on tykännyt ja kommentoinut tapahtuman mainoksia. Ja tietysti joka ikistä Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän jäsentä, sillä juuri teidän - meidän - ansiostanne ryhmä on kirkkaasti Facebookin paras ryhmä ja pysynyt ilontäyteisenä yhteisönä jo 10 vuotta! Kiitos myös ylläpitotovereille. Olemme olleet välillä tiukoissa paikoissa, mutta olemme säilyttäneet reilun otteen ja useimmiten sammuttaneet potentiaaliset palot jo kytemisvaiheessa.

Haluan erikseen mainita vielä muutaman upean tyypin, joiden panos tapahtumassa on merkittävä:

Kirsi Jaakkola, joka on meidän Zoom-gurumme. Hän hoitelee alustat haastatteluille, asiantuntijakeskusteluille ja treffeille. Hän tekee jo ennen tapahtumaa suuren työn opastaen meidät läpi tämän digiloikan, turvallisesti videokokousten maailmaan. Myös Helene Lindfors värvättiin näihin hommiin.
Erittäin lämpimät kiitokset myös HAMKille, joka tarjoaa "messuauditorion" Zoomissa käyttöömme!

Jessica Pohjola teki tapahtumalle ulkoasun. Eikä mitä tahansa ulkoasua, vaan niin järjettömän hienon, että olen ihan vetelänä sen edessä! Kun Jessica kysyi toiveita, sanoin, että luotan hänen ammattitaitoonsa, enkä halua rajoittaa sitä omalla fakkiutuneella näkemykselläni. Ja hyvä niin, sillä en olisi ikinä ymmärtänyt pyytää tuollaista ja se on ihan täydellinen! Lisäksi Jessica on uskomattoman kärsivällisesti tehnyt meille hirmuisen määrän variaatioita ja joutunee vielä tekemään lisääkin.

Sari Taponen on ottanut hoitaakseen aikataulun. Se onkin mielenkiintoinen palapeli ja tätä jännitin eniten, että pystynkö pitämään näppini erossa tämän hoitamisesta. Sari onneksi on osoittanut niin ammattimaisia otteita, ettei minua huoleta yhtään.

Katja Ehrola on luvannut toimia haastattelujen ja asiantuntijakeskusteluiden "järjen äänenä", haastattelijana ja puheen ohjailijana. Valmisteluvaiheessa se vaatii keskustelijoiden ja haastateltavien kanssa keskustelua, opastusta, teemojen ja kysymysten pohtimista ja jakamista ja luultavasti paljon muuta, mitä mie en edes hoksaa.

Jenni Koskinen on ahkeroinut monessa kohdassa laatimassa kysymyksiä ja teemoja, kyseenalaistamassa ja keskustelemassa.

Hannele Rusila on meidän listamaakari. Hän otti vastuulleen mediatiedotteen viimeistelyn ja lähettämisen ja kokosi listan näytteilleasettajista.

Mari Solja nappasi arvontahommat haltuun ja hoitelee sitä varmalla otteella.

Jenni Kemppainen tekee hiki päässä Pass the brush -videoiden koosteita ja niistä tulee upeita!

Työnäytöksiä ovat ahkeroineet näytteilleasettajista ainakin Lajulan kangastuvan Tiina Lajunen, Bragen Maria Lindén ja Suomen perinnetekstiileiden Jenni Österman, Suomalaisen kansantanssin ystävien Sanna-Maaria Tornivaara, Ommelpuun Sari Taponen, Marisolin Mari Solja ja Muinaispaja Kiertelevän ketun Nana Åsten sekä Katja Ehrola, Meri Kortteenpohja ja Milla Sinivuori-Hakanen.

Älköön kukaan pahastuko, jos jäi mainitsematta tässä ja kokee tehneensä paljon duunia. Miun päässä ei nyt ihan kaikki hommat pysy, mutta ihan satavarmasti arvostan jokaisen panosta, oli se sitten pienempi ja suurempi, sillä ryhmätyöt ovat sellaisia, että parhaimpaan päästään, kun jokainen saa tehdä sitä, missä on hyvä ja juuri sen verran, kuin huvittaa ja elämäntilanne antaa myöten.

Miulla on sellainen kutina, että tämä ei jää viimeisiksi kansallispukumessuiksi. Mitä sie luulet?