 |
| Saarijärven kansallispuku |
 |
| Eila Peura edusti pukuhankkeessa Saarijärvi-Seuraa ja hänellä oli puvusta aiempi versio yllään. |
 |
| Minna Koskinen ja mie jaettiin mallipukujen ompelutyöt. Minnalla on vielä suuri urakka ohjeiden ja kaavojen kanssa. |
 |
| Tiina Lajunen kutoi kankaat. Takana kansallispukukonsultti Taina Kangas. |
Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän Suomalaiset kansallispuvut -albumissa on jo hieno esittelyketju tästä puvusta.
Tiina Lajulan kangastuvalta kirjoitti jo tästä hienosti. Käy lukemassa se pohjille, mie en toista samoja asioita.
Miun osalta Saarijärven pukuhanke alkoi elokuussa 2016. Silloin kävimme Orimattilassa Museoviraston keskusvarastolla tapaamassa Saarijärven pukuhankkeeseen valittuja esikuvia. Tämän käynnin perusteella kirjoitimme tarjoukset, ne aikanaan hyväksyttiin ja työ pääsi alkamaan. Puvun asiantuntijana toimi Mariliina Perkko ja kansallispukukonsultti Taina Kangas johti hanketta. Amanuenssi Marja Liisa Väisänen oli tärkeänä osana tätäkin hanketta huolehtien lukuisista käytännön asioista valokuvauksesta kahvin keittoon. Saarijärvi-Seuran edustajana pukuhankkeessa oli mukana Eila Peura.
 |
| Esikuvaröijyt ovat Kansallismuseon kokoelmissa. |
Kuten yleensä, Saarijärveenkin valmistetaan kaksi mallipukua. Toinen tallennetaan Suomen käsityön museoon, toinen jää tilaajayhteisölle eli Saarijärvi-Seuralle markkinointikäyttöön. Tiina siis kutoi mallipukujen kankaat. Minna Koskinen ompeli röijyt ja neuloi sukat ja hän laatii vielä ohjeet ja kaavasarjat. Johanna Rantalainen valmisti paljinsoljet. Miun osaksi jäi paitojen, hameiden, essujen ja tykkimyssyjen valmistus sekä esiliinojen sidontanauhojen ja sukkanauhojen kudonta.
 |
| Hameen pystysauman ompelua. |
Miun osalta tämä pukuhanke oli siis aika helppo. Suuri haaste oli Tiinalla noiden vaativien kankaiden kanssa. A-puku valmistui miun osalta hyvissä ajoin ja julkistuksessa oli valmiina B-puvusta jo paita ja hame, joten puvun kaikki osat voitiin esitellä samanaikaisesti kahden mallin päällä.
 |
| Toinen esiliinan pirtanauhoista. |
Puvun kaikki kudotut kankaat ovat puuvillaa ja pellavaa. Puvussa on yksinkertainen, lyhythihainen paita, jossa on hauskaa kikkailua keskellä edessä halkiossa ja sen alapuolella. Halkio suljetaan paljinsoljella. Hame on raikkaan valkopunainen. Esiliinavaihtoehtoja on kolme: sininen silkkinen, valkea pellavainen ja käsinkudotusta raitakankaasta valmistettu. Esiliinan nauhaksi on kaksi vaihtoehtoa ja niistä toisesta tehdään myös säärisiteet, joilla sukat pysyvät ylhäällä. Puvussa on ikiomat, ihanat kirjoneuleiset polvisukat, jotka eivät olleet vielä esittelykunnossa julkistamisessa. Niiden sijasta voi käyttää puuvillaisia, sileäneuleisia, teollisesti valmistettuja sukkia. Sirot röijyt ovat herttaisia, käsinkudotuista kankaista ommeltuja. Miulle mieleisin tehtävä puvussa oli tykkimyssyn kirjailtu tyllipitsi. Sen reunaan on ommeltu kapea nyplätty pitsi. Tykkimyssy on kuviolliseksi kudotulla, vaalealla silkillä päällystetty.
Puku on julkistettu, mutta työ jatkuu. Mie sain juuri eilen B-puvun tykin kirjonnan valmiiksi. Nyt tylli pitää vielä päärmätä ja kiinnittää nyplätty pitsi sen reunaan. Myssyn pohjan olen tehnyt jo aikoja sitten, se täytyy päällystää ja tehdä rusetti. Sitten on vielä kolme esiliinaa ommeltavana ja n. 7 metriä nauhoja kudottavana. Materiaaleista täytyy koota siistit näytepumaskat kolmena kappaleena ja toimittaa Minnalle tarvittavat tiedot ohjeiden laatimista varten. Kunhan ne ovat siinä vaiheessa, niin lienee tiedossa vielä oikolukua.
Saarijärven tarkistetulla kansallispuvulla ei vielä ole "kotia" eli myyjätahoa. Toivon kovasti, että sille löytyy nopeasti hyvä koti, sillä puku on upea!
Kun Saarijärven pukuhanke alkoi, Johanneksen pukuhanke oli vielä kesken. Nyt Ikaalisten pukuhanke on jo laitettu alulle. Pukuhankkeiden lisäksi meillä kaikilla on myös muita töitä, joten aikataulujen yhteensovittaminen on välillä hyvinkin haastavaa. Hienosti on silti aina saatu aikataulujen puitteissa valmista. Pukuhankkeissa mukana oleminen on monestakin syystä voimia vievää, mutta se myös antaa todella paljon. Se mahdollistaa tekijöille ja asiantuntijoille korvaamattoman arvokasta vuoropuhelua. Siinä oppii aina valtavasti. Esikuvien tutkiminen ja niiden toistaminen on kiehtovaa ja kutkuttavan haastavaa. Vaikka Saarijärven hanke oli ja on miun osalta aika helppo, se oli silti tärkeä ja nautinnollinen kokemus.
Loppuun mainospala: Saarijärven "väriä" voi tunnustaa ostamalla USB-muistitikun, johon on painettu yksityiskohta Saarijärven kansallispuvun tykkipitsin kirjonnasta. Ja projektissa sattui käymään niin, että miulla on yksi ylimääräinen 38-40 -kokoinen Saarijärven paita myytävänä.