Uusi yhdistys!

Kun olen tässä huseerannut kansallispukuasioita, innostanut porukkaa, jaellut ilmaisia neuvoja, yrittänyt parantaa puutteita ja kehitellyt tapahtumia ja kiinnostusta herättäviä juttuja, niin ajatukseni on koko ajan ollut saada lisää innokkaita tekemään samaa. Facebookin Kansallispuku-ryhmässä on kohta 5000 jäsentä ja siellä on monia innokkaita sananviejiä. Kun Laura Hannulan aloitteesta alettiin keskustella kansallispukuharrastajien yhdistyksestä, mie olin juuri lopen kyllästynyt parin yhdistyksen toimimattomuuteen ja tivasin, mihin tarvitaan yhdistystä, kun kaikenlaista hypetystä voidaan tehdä ilman sitäkin. Ihmiset tekevät asiat edelleen, ei yhdistys. Miun pään käänsi kaksi asiaa: mukaan ilmoittautui mukava liuta sellaisia ihmisiä, joilla on vankkaa kokemusta yhdistyskuvioista ja halu toteuttaa tämä, ja vielä suurempana asiana se fakta, että raha-asioiden pyörittäminen on huomattavasti helpompaa yhdistyksen puitteissa.

Mie olen oman jaksamiseni takia pysytellyt tässä yhdistyshommassa vähän sivussa, mutta tyrkytän silti itseäni hallitukseen, sillä haluan pysyä tiiviisti kärryillä, missä mennään ja oletan, että kansallispukualan tuntemuksestani on etua yhdistykselle. Perustamiskokouksessa ja sen jälkeisessä hallituksen kokouksessa nämä asiat tietysti viilataan kuntoon, mutta tarkoitus on, että kuka vain kansallispuvuista kiinnostunut voi liittyä jäseneksi. Tarkoituksena on pitää kansallispukua esillä, korjata konkreettisia epäkohtia esim. ohjeiden saatavuuden, pukujen kuvien, tarvikkeiden saatavuuden jne. suhteen.

Uskotko, että on vaikeaa pysytellä tästä irrallaan? Mie olen joissain asioissa vähän kontrollifriikki ja kun on aika pitkään huiskannut melko yksin, tuntuu kummalliselta ja vähän vaikealta antaa vetovastuuta muille. Tähänhän mie olen pyrkinyt ja olen toisaalta tosi helpottunut siitä, että yhdistys syntyy, vaikken mie tekisi sen eteen mitään. Ja että miun ei tarvitse tehdä itse kaikkea. Siis ihan todella helpottunut. Samaan aikaan miulla on sellainen olo, että olen antamassa jotain itse muovailemaani ja kasvattamaani toisten käsiin, suureen maailmaan. Tiedän, että tämä ajatus on itsekäs. On naurettavaa ajatella, että kansallispukuasia olisi yksin miun tai että mie olisin jotenkin erityinen tai että muut eivät olisi tehneet töitä sen eteen. Otan kuitenkin itselleni aika paljon kunniaa siitä, että kansallispuku on tuotu sosiaaliseen mediaan. Oli muutamia vuosia, kun ihan oikeasti tuntui siltä, että olen ainoa joka sitä siellä rummuttaa.

Näistä kummallisista mietteistäni huolimatta olen täydestä sydämestäni tämän yhdistyksen takana, odotan innolla mitä kaikkea saadaan aikaiseksi ja toivon yhdistykselle pitkää ikää, vilkasta toimintaa ja paljon aktiiveja, etteivät työt kaadu muutaman niskaan.

Lauantaina 7.10. vietetään Suomen kansallispukukeskuksessa Kansallispuvun juhlapäivää. Uuden yhdistyksen perustamiskokous pidetään siellä. Kansallispukukeskus ei varsinaisesti ole osallinen yhdistykseen, mutta yhdistyksen tarkoitus on tehdä tiivistä ja avointa yhteistyötä Kansallispukukeskuksen kanssa. Toiminta on maanlaajuista. Yhdistyksellä ei ole vielä nimeä. Olet lämpimästi tervetullut perustamiskokoukseen sekä jäseneksi perustamiskokouksen jälkeen.

Yrittäjän päivä 2017

Hyvää Yrittäjän päivää!

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Olen vuodesta 2012 aina yrittäjän päivänä kirjoittanut omasta päivästäni. Niin teen nytkin. Aiempia löytyy näistä linkeistä: 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016. Alkupäästä puuttuu kuvia, pahoittelen sitä. Ne katosivat edellisen blogialustan kadotessa, enkä ole ehtinyt lisäillä niitä.

7.00 soi kello. Olen nukkunut vähän turhan vähän viime aikoina ja se tuntuu silmäluomissa. Kuuntelen, että lapset lähtevät kouluun ja katson puhelimella messengeriin tulleet viestit. Ei mitään kamalan tärkeää. Selaan hetken Facebookia, nousen ylös ja menen aamupesulle.

7.45 Mies on työreissussa, joten ei kahvia valmiina. Laitan sen tippumaan, haen pakkasesta mansikoita sulamaan ja voitelen pari leipää aamupalaksi. Olo on tukkoinen, on ollut jo pari viikkoa. Otan pari vitamiinipilleriä ja allergialääkkeen.

7.50 Siirryn kirjasto-ruokailuhuoneeseen, joka toimii myös toimistonani ja käynnistän tietokoneen. Kurkkaan kalenteriin varmistaakseni, ettei tänään ollut merkintöjä. Ei ole. Avaan bloggerin ja alan kirjoittaa tätä. Tänään en ehdi tehdä varsinaista työtäni, eli ommella tai kutoa kansallispukuja. Tällaisia päiviä on huolestuttavan paljon ja yritän keikauttaa tilannetta toiseen suuntaan. Valintani Imatran Inkeriksi ei tule ainakaan auttamaan tässä. Huomenna alkaa opetus Virta-opistossa ja sitä ennen käyn rakentamassa Lappeenrantaan Täky-galleriaan näyttelyni. Opetus on suunniteltu tietysti jo aikaa sitten, mutta Kansallispukujen ompelu -kurssin aloitusluento on vielä tekemättä ja FolkJam-tuntia pitää vähän harjoitella vielä. Huomenna olisi myös tilausten pakkauspäivä mutta koska huomenna en tosiaankaan ehdi, niin yritän tänään ehtiä pakata ne, jotka jo voi.

Soja Murto - Rekkorakkautta ja hurstuthuumaa -näyttelyyn tulee esille
pääasiassa Kuolemajärven B-mallipuvun osia.

 Tänään on siis ohjelmassa
 - tämän blogikirjoituksen jatkaminen (jos lisää ei kuulu, tuli liian kiire)
 - Kansallispukukurssin luennon teko vanhoille pohjille päivittäen
 - kurssitavaroiden keräily kassiin
 - FolkJamin harjoittelu ja FolkJam-vaatteiden etsiminen
 - tilausten pakkausta
 - näyttelytavaroiden pakkaus, muista esitteet, käyntikortit, näyttelyluettelo jne.
 - muistelen, että jostain sai tänään Yrittäjän päivän kahvia, katson ehdinkö sinne
 - jos ehdin illalla, ompelen Kansallispukuraidat-Pirrestä aloittamaani reppua eteenpäin

Onneksi ehdin silittää näyttelyyn tulevat vaatteet jo eilen.

Pirre-kuosisesta paksusta puuvillakankaasta tulee reppu.
Ehkä vielä joskus. Näitä kankaita myyn Kansallispukuraidat-verkkokaupassa.

8.35 Kuvien lisääminen vähän takkuaa, joten laitan myöhemmin, jos onnistun. Julkaisen tämän ja sen jälkeen tsekkaan sähköpostit, Facebookin ja verkkopankin ja ryhdyn töihin.

10.05 Luento on laadittu ja siirretty pilveen ja varmuuden vuoksi myös tikulle. Enemmän sääntö kuin poikkeus on, että syksyn ekalla kerralla tulee tekniikkamurheita. Laitoin myös FolkJam-tunnin musiikit varmuuden vuoksi tikulle, normaalisti soitan ne puhelimelta.Varmistin, että osaan luennon pulinat, mutta päätin ottaa riskin, enkä ota aikaa, kauanko siihen menee. Reippaasti vedellään, niin ehditään myös tsekkailla kaikkien tilanteet ja tarvikehankinnat. Kansallispuku-kurssi on täynnä, otan sinne 12 opiskelijaa. Puolet on uusia, puolet jatkavia, mikä on melko täydellinen kombo open kannalta. Laitan teetä ja syön banskun. Teeveden kiehumista odotellessa vien roskat. Ulkona on ihanan aurikoinen ja kirpakka syysilma. Löysin tiedon, että tuossa hitusta vajaan kilsan päässä olevassa Lounaskahvila Elmassa saa yrittäjäjärjestön tarjoamaa Yrittäjän päivän kahvia. Päätän yrittää ehtiä kävellä sinne iltapäivän kahvitauolla.

10.26 Kansallispukuharrastajat ovat perustamassa yhdistystä ja käyn lukemassa, missä mennään. Ihanan aktiivisia ihmisiä! Miulla on kova luotto siihen, että tästä tulee hyvä! Perustamiskokousta suunnitellaan 7.10., samana päivänä kun Suomen kansallispukukeskuksessa on Kansallispuvun juhlapäivä -tapahtuma.
Maksan pari laskua, vastaan kahteen sähköpostiin ja lisään tähän kuvia, jotka viimein suostuivat tulemaan perille.

10.35 laitan FolkJam-tunnin musiikit soimaan ja alan harjoitella.

11.20 Tuli hiki. Vedin vähän pikakelauksella, koska olen tätä FolkJam-tuntia jo harjoitellut aiemmin. Nyt on luottamus siihen, että osaan. Mie odotan ilolla, että pääsen taas miun ihanien tanssijoiden kanssa jammaamaan! Mieli tekisi jatkokoulutukseen, mutta niiden aikatauluista ei vielä ole kuulunut ja pelkään, että kalenteriini ei enää mahdu, kun tieto tulee. Menen kaapimaan tähteitä jääkaapista lounaaksi.

12.51 Kävikin niin, että sähköpostiin tuli kuvapyyntö eräältä toimittajalta. Miun tiedostot on "vähän" levällään, joten tämän menikin sitten tämä 1,5 tuntia... Söin siinä samalla. Löysin kyllä ihania kuviakin, niinkuin nyt vaikka tää:

Lähikuva Rantalakeuden tykkimyssyn kirjonnasta.

Vastailen vielä muutamaan sähköpostiin. Ajatusten järjestelemiseksi nyt lienee hyvä hetki kipittää sinne kahville.

13.32

14.33 Olen ollut kotona taas reilut puoli tuntia. Miun piti vain pikaisesti vilkaista sähköpostit, mutta siellä oli yksi tarjouspyyntö ja päädyin sitten laskemaan sen tarjouksen saman tien, ettei jää roikkumaan. Verkkokurssille tuli ilmoittautuminen ja kuittasin senkin saman tien. Toimittaja laittoi viestiä, että kuvien lähetyksessä oli ongelma. Korjasin sen, toivottavasti. Kansallispukualan koulutuksesta tuli myös sähköpostia aikataulusta. Lukitsin sen kalenteriin ja vastasin viestiin. Olen menossa seuraavaan koulutuskertaan opettamaan kostuleista ja sarkaviitoista. Tuli myös yksi tilaus. Kurkkaan verkkopankkiin, onko siitä tullut jo maksu, sillä seuraavaksi yritän päästä tästä koneesta irti ja mennä pakkaamaan postitettavat ja ne huomiset näyttely- ja kurssikamat.

18.25 tuli nälkä. Esikoinen keitteli äitille spagettia, heittelen siihen pestoa ja parmesaania päälle. Ne tilaukset, jotka jo voin, on pakattu, kurssikamat ovat valmiina ja tarkistan näyttelyä varten tekemästäni listasta, että vieraskirja ja luettelo esillä olevista puuttuvat vielä kuormasta. Pakkaillessa soi puhelin pariin otteeseen. Toinen koski Imatran Inkerin hommia ja toinen pukujen pienentämistä ja suurentamista. Asiakkaalla on vähän kiireempi kuin mitä miun aikataulu antaa myöten, mutta lupasin selvittää, voidaanko auttaa. Kuopus huhhailee vielä jossain kavereilla. Seuraavaksi miun pitäisi mennä hakemaan matkahuollosta paketti. Siellä on yksi miun kansallispuvuista, jotka olivat Suomen kansallispukukeskuksen näytöksessä Jyväskylässä Muotipäivillä lainassa. Ajattelin laittaa sen päälle näyttelyn avajaisiin torstaina, siksi se tuli jo. Muut puvut jäivät vielä jälkihuoltoon.

Päätän jättää tilausten viemisen torstaiaamuun, koska en jaksa enää tänään alkaa näpytellä postilähetyksiä. Huomisesta tulee pitkä päivä, joten pitää ehtiä vähän huilatakin.

19.00 istun edelleen tässä. Unohduin vastaamaan yhteen sähköpostiin ja selaamaan Facebookia. Uuvahdin. Nyt reippahasti ne loput näyttelykamat kasaan, sitten Matkahuoltoon (ja muistin, että kaupassa pitää käydä) ja sen jälkeen tavarat autoon. Sitten sohvalle pötkölleen. Se Junior Masterchef taitaa alkaa tänään, jos vaikka sitä lasten kanssa tuijottaisi. Reppu saa odottaa, en jaksa.

Sellainen yrittäjän päivä tänään. Onneksi välillä saa rauhoittua ihan vaan ompelemaan. Toivottavasti siulla oli hyvä päivä!

Taide

Nyt ei kyllä liity yhtään kansallispukuhin, joten jos sellaista tulit etsimään, hyppää yli vain.

Miunkin seinälle Facebookissa ajautui kansanedustaja Mika Raatikaisen lausunto siitä, miten taide on täysin turhaa ja miten valtion ei pitäisi rahoittaa mokomaa pelletouhua. En toista koko tekstiä tässä.

Luin tähän liittyen myös muutaman minulle käsittämättömän kommentin. En toista niitäkään, mutta sisältö oli aika lailla se, että taiteella ei ole mitään merkitystä ja että se ei ole maailman kannalta tarpeellista. Ja että kenenkään harrastelua ei pitäisi tukea yhteiskunnan varoista.

Leikkasin äsken nurmikon ja ehdin ajatella tätä aika pitkälle - meillä on aika iso tontti.

Ensinnäkin, miusta valtion pitää ehdottomasti tukea harrastelua. Urheilua, liikuntaa, tanssia, musiikkia, kädentaitoja, kuvataiteita ja kaikenlaisia muita harrastuksia. Monestakin syystä, mutta tärkeimpänä nyt se, että harrastukset kehittävät ihmistä monin tavoin niin kyseisessä lajissa kuin yhteydessä itseensä ja toisiin ihmisiin. Siihen tulee olla mahdollisuus ihan kaikilla, myös niiden perheiden lapsilla, joilla ei ole varaa maksaa siitä.

Toiseksi, valtion apurahaa saavat taiteilijat eivät harrastele. He tekevät töitä ja ovat kouluttautuneet ammattiinsa. Suurin osa on myös tehnyt työtään palkatta antaakseen näytöt, jotka ovat lopulta johtaneet siihen onnekkaaseen tilanteeseen, että he voivat keskittyä työnsä tekemiseen esimerkiksi kolmen vuoden ajan ilman pelkoa taloudellisesta ahdingosta. Taidetta voi harrastaa oman työnsä ohella ja joku ehkä voi siinä kehittyä hyväksikin, mutta mikä tahansa taito, kehittyäkseen huippuunsa, vaatii sellaista työtä ja keskittymistä, ettei sitä tehdä muun työn ohessa.

Kolmanneksi. Taide ei ole turhaa. En oikein ymmärrä, miten joku voi väittää sellaista. Käsittääkseni taiteen nauttimisen terapeuttisesta merkityksestä on ihan oikeita tutkimuksia. Meitä on täällä pallolla aika paljon ja olemme aika erilaisia. Eri ihmiset nauttivat erilaisesta taiteesta. Jotkut taiteilijat pystyvät jossain vaiheessa uraansa tekemään taiteellaan rahaakin. Heidän pitää kuitenkin elää jollain niin kauan, että ehtivät hioa taiteensa siihen pisteeseen. He tarvitsevat rahaa myös siihen, että saavat taiteensa esille, että joku voi siitä kiinnostua ja maksaa siitä.

Henkilökohtaisesti mie nautin kaunokirjallisuudesta, monenlaisesta musiikista, jossain määrin näyttämötaiteesta, elokuvasta, jonkin verran kuvataiteesta, tekstiilitaiteesta ja monesta muusta, mikä ei ehkä nyt juolahda mieleen. Voin ihan puhtaalla sydämellä sanoa, että miun mielenterveys olisi erittäin paljon huonommissa kantimissa ilman taidetta. Ja mie voin nautiskella taidetta siksi, että sitä tuetaan taloudellisesti.

Harhauduin miettimään, kuka on taiteilija. Onko muotoilija taiteilija? Entä suunnittelija? Minua joskus tituleerataan muiden toimesta taiteilijaksi. Mie olen duunari, en taiteilija. Miulle ero on siinä, että taiteilija luo uutta, mie kopioin vanhaa. Muusikko on taiteilija silloin, kun luo uutta musiikkia, mutta onko muusikko taiteilija silloin, kun hän esittää jonkun toisen tekemää musiikkia? Hän ehkä tulkitsee sitä niin, että tavallaan luo uutta. Vertasin miun duunia, eli museovaatteiden uusintojen tekemistä tähän, mutta ei sittenkään. Mie en ole taiteilija. En oikeasti tiedä, onko se muusikkokaan, eikä sillä ole väliä. Lokerot ovat tylsiä.

Siitä voidaan keskustella loputtomasti, mikä on hyvää taidetta. Taide on katsojan silmässä, kuulijan korvassa. Taide voi olla kaunista ja sielua hellivää, mutta se voi olla myös rumaa, puhuttelevaa, vihaista, surullista, jopa tylsää. Taidetta arvostellaan huonoksi usein sanomalla. että "minäkin olisin osannut tehdä tuon". Kyse ei ole siitä, olisitko osannut, vaan siitä, että et tehnyt. Taitelija teki. Minua ei puhuttele kaikki taide, eikä se haittaa. Voin silti arvostaa sellaista taidetta, josta joku muu saa jotain irti. Jos joku taideteos on esillä jossain museossa tai näyttelyssä tai vaikkapa joku musiikkiteos esitetään konsertissa, se tarkoittaa sitä, että joku on kokenut juuri sen taiteen niin tärkeäksi, että se tulee esittää. Se riittää. Miun ei tarvitse pitää siitä, että se olisi hyvää taidetta. Eikä se tee miusta huonoa, ettei juuri se taide puhuttele minua. Taidetta ei voi mitata rahassa, eikä oikein millään muullakaan mittarilla. Eikä tarvitse. Taide, joka ei anna kellekään mitään, kuolee kyllä ihan itsestään.

Tähän asti pääsin, sitten nurtsi oli leikattu ja ulkona alkoi hämärtää. Nyt laitan säveltaidetta soimaan ja illalla tyhjennän ajatukset päästäni unen tieltä nauttimalla kirjallista taidetta. Lämmin kiitos ihan jokaiselle taiteilijalle, joka osallistuu miun ja koko maailman hyvinvoinnin hoitamiseen luomalla taidettaan.