keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ystävyys, yhteistyö ja järisyttävän upea seinäkalenteri!

Pyysin Susannaa ottamaan kuvat ensi vuoden kansallispukuiseen seinäkalenteriin. Blogiani seuraavat lienevät jo huomanneet, että olemme ystävystyneet ja teemme myös sujuvasti monenlaista yhteistyötä. Annoin Susannalle kassikaupalla kansallispukujen osia ja toiveen, että hän kuvaisi niitä erilaisissa ympäristöissä. Miulla oli visio paljinsoljesta rantakivillä, muttei juuri muuta. Pidän Susannan tavasta nähdä maailma kameran läpi ja luotin siihen, että tulen pitämään kuvista.

Kun Susanna tänään toi kuvat muistitikulla meille, huomasin keksiväni kaikkea muuta tekemistä. Jännitin. Toivoin. Uskoin.

Kun viimein katselin kuvat ensi kertaa läpi, kyyneleet virtasivat poskilleni. Ne ovat kaikkea sitä mitä toivoin ja sata kertaa enemmän. Niistä pitäisi tehdä näyttely! Kirja! Ne pitäisi näyttää koko maailmalle! Jotenkin satumaisesti ympäristö, näkökulmat, tunnelmat, saivat pukujen osat näyttäytymään miulle ihan uusina. Joissain kuvissa ne näyttivät jopa heränneen eloon.

Puristamalla valitsin 120 kuvasta 13, jotka tulevat seinäkalenteriin. Sellaisen voit tilata itsellesi ja vaikka ystävillesi joulukukkasten sijaan täältä.




Tämä viikko on mahdottoman kiireinen. Lauantaina vietetään kansallispuvun juhlapäivää Jyväskylässä, Suomen kansallispukukeskuksessa. Sitä varten pakkaan, silitän, harjoittelen luentoa ja säntäilen kuin päätön. 

Keksin huikean idiksen kirjontajoulukalenterista ja toteutinkin sen. Koska työaikaa sen tekemiseen ei oikein ole, käytän siihen vapaa-aikaa. No, niinkuin usein käy, olin arvioinut ajantarpeen reilusti alakanttiin. Kalenteri on älyttömän hieno (kukas kissan hännän nostaa...), mutta se ei ole vielä ihan valmis ja haluaisin niitä mukaan tuonne Jyväskylään myytäväksi. Saas nähdä, miten ämmän käy. Joka tapauksessa ne tulevat viimeistään ensi viikolla Puotiin, joten jos kirjonta kiinnostaa ja haluat vähän lisäjännitystä joulunodotukseen, niin pysy kuulolla :)
Muoks: Siellä on!





P.S. Edellisen postauksen Taito-risteilyhommeli on peruttu.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Stig ombord!

Syksy on miun lemppari ja tämä syksy on hemmotellut auringolla, nautinnollisen hitaasti värjäytyvällä luonnolla ja seesteisillä hetkillä kiireen keskellä.




Lauantaina juhlimme miehen serkun häitä ja eilen tuuletimme hulinaa päästämme läheisellä Immolanjärvellä. Meloimme parin kilometrin matkan erääseen saareen, etsimme sieltä geokätkön ja meloskelimme takaisin pysähtyen usein kuuntelemaan hiljaisuutta, katsomaan tyyneyttä ja lataamaan rauhaa.

video


Olen opetellut askel askeleelta tykkäämään kotikaupungistani Imatrasta. Immolanjärvi ja Saimaa ovat helppoja. Imatrassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa. En vain tunne olevani imatralainen. Tai mistään kotoisin. Mutta tietoisesti opettelen pitämään. Askel askeleelta.



Merenrantakaupungin lapsena siirtyminen pienempiin vesiin on hiukan ahdistavaa, vaikkei siinä mitään järkeä ole. En mie sitä merta pitkin olisi sinne maailman ääriin koskaan matkustanut. Enemmän iloa noista järvistä on. Mutta milloin tunteet olisivat järkeä kuunnelleet?

Huteraa aasinsiltaa pitkin päästään merelle! Nimittäin lokakuun 22. - 24. päivä lähdetään Taito-lehden lukijaristeilylle ja käymään Tukholmassa käsityömessuilla! Työhuoneen Susanna, Taito-lehti ja mie ollaan suunniteltu pientä mukavaa matkalle ja käsityömessuilla tietysti tutkaillaan, ostellaan ja ihastutaan. Susanna kirjoitteli jo blogiinsa siitä, mitä hän tuo tullessaan (mahtavaa matkaseuraa nuo kumipäät!) ja mie lupaan vastailla kansallispukukysymyksiin parhaan taitoni mukaan, tehdä kirjontaa ja näyttää vähän pieniä poimutushommeleita, mm. miten tämä Sakkolan ja Raudun huntu tehdään:



STIG OMBORD!


maanantai 7. syyskuuta 2015

Yrittäjän päivä se on tänäänkin

Lauantaina 5.9. vietettiin jälleen yrittäjän päivää. Mie vietin sen ystäväni seurassa, kävimme viemässä kuorman tavaraa Kiteelle, kannoimme takakontillisen ullakolle pohkeet vinkuen, etsimme muutaman geokätkön ja paransimme maailman.

Olen kirjoittanut kolmena edellisenä yrittäjän päivänä päiväkirjamaista raporttia ihan konkreettisesti tämän yrittäjän päivästä. En tiedä, onko teistä hauskaa sitä lukea, mutta miusta on hauska kirjoittaa sitä, vaikka se viekin siitä päivästä älyttömästi aikaa. Kirjoitan raportin tänään:

7.00 puhelin alkaa soittaa herätystä - Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston Häävalssia. Täppään torkkua ja torkun, sillä väsyttää älyttömästi. Lauantai-ilta meni sunnuntaiaamuun ja univelkaa on parin tunnin verran. Kun kello soi uudelleen, päätän nousta. Järjestelen päässäni päivän työt: Tykkimyssyn kirjontaa, FolkJam-tunnin harjoittelua, kansallispukukurssin aloituksen suunnittelua...

7.24 nousen viimein ylös, käyn pesulla, teen aamupalan, käyn varmistamassa, että esikoinen on herännyt ja istahdan koneen ääreen aamupaloineni. Sähköpostissa on puolet roskaa ja mainoksia. Vastaan niihin, joihin on aiheellista vastata. Verkkokaupasta on tullut tilaus, kirjoitan ja lähetän laskun tilaajalle. Yksi tarjouspyyntö on tullut, laitan yhdelle tavarantoimittajalle kysymyksen hinnoista sitä varten. Eräs asiakas haluaa tehdä erään päällysvaatteen, johon ei ole olemassa ohjeita, ja edistän hänen asiaansa vastaamalla yhteen ja kirjoittamalla toisen sähköpostin. Homma tulee melko varmasti onnistumaan. 

8.13 olen hoidellut aamun sähköpostit ja kirjoittanut tätä tähän saakka. Avaan Facebookin. Kommentoin pariin Kansallispuku-ryhmän viestiketjuun ja kurkkaan nopsasti, mitä kavereille kuuluu. Juttelen Fb:n messengerissä Susannan kanssa vastaanottokeskuksen tilanteesta, sillä aioimme viedä yhdessä sinne vaatteita. Hukkuvat kuulemma lahjoitustavaraan, joten jään odottamaan noiden lajittelemieni kanssa vielä, heitän Susannan kuormaan vain pari miesten takkia.

Kun firmasivun tykkääjien määrä ylitti 1000, ilmoitukset ovat tulleet erillään, eivätkä henkilökohtaisen sivuni ilmoitusten seassa. Se on kiva juttu. Kuvakisa on saanut mukavasti huomiota. Laitan vielä loppukirimainoksen, sillä huomenna on viimeinen äänestyspäivä.

Kuopuksen koululla on kymmenen päivän digipelipaasto, joka alkaa tänään. Osallistumme siihen koko perheenä, mikä ei ilahduttanut varsinkaan esikoista, jonka elämä on enemmän tai vähemmän hänen puhelimessaan. Digipelipaasto nimittäin kattaa kaikenlaisen ruutujen tuijottelun. Se tekee meille kaikille tosi hyvää. Mie tykkään tosi paljon ylläpitää Facebookin Kansallispuku-ryhmää. Siellä on aivan huikeita tyyppejä, hieno yhteishenki ja keskustelu on avointa, toisia kunnioittavaa ja kannustavaa. Silti huomaan aina välillä väsyväni ja silloin, kun ensimmäinen mieleeni tuleva vastaus on ikävän sävyinen, tiedän, että on aika pitää taukoa. Onneksi siellä on nyt niin mahtavaa porukkaa, että miun puuttuminen ei aiheuta mitään ongelmaa, sitä ei ehkä edes huomaa :D Digipelipaasto tulee siis sopivaan saumaan, mie pystyn sen avulla antamaan myös itselleni luvan olla vähän huililla.

8.35 Susanna kertoo olevansa menossa tänään viemään tavaraa vastaanottokeskukseen. Poukkoilen lähettämään miehelle kuvia, että mitkä hänen takeistaan joutavatkaan.

Käyn katsomassa verkkopankissa tilanteen ja palautan eräälle asiakkaalle tuplasti maksetun laskun summan.

8.55 haluan irti koneesta hetkeksi. On aika herättää kuopus, jolla on kymppiaamu. Sitten menen sohvalle kirjomaan Rantalakeuden tykkimyssyn silkkiä. Se on ihanaa!


Rantalakeuden tykkimyssyn kirjontaa.
10.10 on nälkä. Käyn laittamassa kahvin tippumaan ja leivät paahtimeen. Haen alakerrasta pakkasesta mansikoita sulamaan ja heittelen samalla pyykit pesukoneesta kuivuriin ja pesukoneeseen uuden satsin. Tajusin, että kaksi dokkaa lankaa ei tule riittämään tuon myssyn kirjontaan, sitä täytyy tilata lisää. Samasta paikasta täytyy tilata myös paitakangasta kurssilaiselle. Pohdin, tilaanko kaiken vasta torstaina - muita töitä riittää kyllä, jos lanka loppuu kesken. Päädyn tekemään niin, mutta lasken myös, kuinka paljon kurssilainen tarvitsee sitä paitakangasta: 1,2 m.

Vilkaisen sähköpostia, pyydän yhtä osoitetta, kurkkaan Facebookiin, jaan Kansallispuku-ryhmään yhden kurssijutun kamun seinältä, mutta se ei olekaan julkinen, joten kysyn kamulta, haluaako hän sen julkiseksi ja ryhmään.

10.33 kahvi on juotu, leivät syöty. Harjoittelen seuraavaksi FolkJam-tunnista sottiisit ja aion palata heti sen jälkeen sohvalle kirjomaan. Kirjoessani kuuntelen äänikirjaa ja aika menee näiden parissa kuin iltamissa :D

13.03 havahdun ihan hirmuiseen nälkään. Normaalisti syön lounaan viimeistään puoli kahdeltatoista, nyt olin unohtunut kirjomaan. Laitan kesäkeiton pakkasesta mikroon ja harjoittelen sillä aikaa FolkJamin valsseja.




13.24 Syödessä tsekkaan sähköpostit. Tarjousta varten kysymääni asiaan tavarantoimittajalta on tullut vastaus. Päätän jättää tarjouksen kirjoittamisen loppuviikkoon, sillä nyt on kurssien alkamisen takia ihan riittävästi konehommia. Käyn kurkkaamassa kurssien ilmoittautuneiden tilanteen. Olen huolissani FolkJam-ryhmästä, listalla on vain 9 ilmoittautunutta. Sinne ei ole tullut lisää, sen sijaan Kansallispuku-ryhmään on ja se on nyt täynnä. Olen tyytyväinen, sillä tein siitä tänä vuonna jatkoryhmän ihan oman vaihteluni vuoksi ja vähän siksikin, että ne, joilla on puvut kesken, mahtuvat jatkamaan niitä. En ollut ollenkaan varma, tuleeko sinne tarpeeksi väkeä. Tuli ja siitä tuli hyvä mieli.

Olen laiminlyönyt Suomen käsityöyrittäjiä tässä kiireissäni. Käyn lukemassa foorumiltamme kuulumiset ja ilahdun siitä, että porukka on perustamassa keräyshommelia Punaisen ristin katastrofirahaston hyväksi. Olen ilolla mukana ja tästä tulee tietoa sitten myöhemmin. Se tarkoittaa sitä, että te pääsette lahjoittamaan ja me hoitelemme rahan perille katastrofirahastoon ottamatta mitään siitä välistä. 
Selaan muut keskustelut läpi ja kommentoin pariin.

Puhelin soi. Eräs kansalaisopiston opettaja kaipailee kansallispukukankaiden tilkkuja taiteen perusopetukseen materiaaliksi. Mahtavaa, että kaipailee. Niitä vain kaipailee muutama muukin ja ne ovat nyt kuumaa kamaa. Neuvon, että paras sauma saattaisi olla se, että löytäisi edullisen, käytetyn puvun kirppikseltä tms. ja pilkkoisi sen. Kertokaa toki, jos tiedätte, mistä moisen aarteen voisi löytää.

Tutkailen vielä vähän yhtä Suomen käsityöyrittäjien foorumilla esiin tullutta asiaa.

13.46 Ulkona alkaa sataa kaatamalla. Kuopus pääsee koulusta ihan kohta... No, onneksi ei ole kilometriä pidempi matka. Palaan sohvalle kirjomaan.

15.00 Kuopus tuli vähän aikaa sitten koulusta, melko kuivana. Hän teki itselleen ja miulle mikrossa uunibanaania välipalaksi, nam! Hän keitti miulle myös kahvia ja nyt istahdin sitä juomaan tähän koneelle. Käyn lukemassa Susannan blogin ja nyt on aika kysellä kuopukselta enkun sanoja. Crisps, pizza, salad, chocolade, lemonade, ice tea... tässä tulee nälkä :D
Kipsutan sateessa postilaatikolle, sillä uusi Taito-lehti on ilmestynyt tänään, mutta laatikko on tyhjä! Kääk! Tiedän, että lehdessä on Susannan kirjoittama juttu paikallisesta koiratarvikeyrittäjästä, tietysti Susannan kolumni ja pari kansallispukuihin liittyvää juttua: miun kirjoittama tuuletuspiknikeistä ja Ilun tutkassa kansallispukujen sovellutuksia. Ilu on myös käsityöyrittäjä sen lisäksi, että on upea muusikko. Suosittelen niin Ilun lankoja kuin hänen levyjäänkin :) Kun ei kerran ole lehteä, niin jatkan kirjontaa. Esikoinenkin tulee koulusta ja kuuntelen molempien "raportit" päivän kulusta ja suunnitelmista. Tytöt alkavat pelata "Arvaa kuka olen?" peliä vieressäni, joten äänikirja saa väistyä. Sen jälkeen leikin vielä kirjonnan sivussa kuopuksen kanssa sanapeliä, jossa pitää aina aloittaa uusi sana sillä kirjaimella, johon toisen sanoma sana päättyy.

16.05 mies tulee kotiin kaupan kautta ja alkaa tehdä ruokaa. Laitan tiskit koneeseen. Ei postia vieläkään! Päätän lopettaa työt tältä päivältä ja hoidella vähän pyykkirumbaa ja sen sellaista ennen kuopuksen kitaratuntia. Sen ajan käytän kuntoiluun. 

Päivä on ollut aika tavallinen, joskin "häiriötekijöitä" on ollut vähemmän kuin yleensä. Sähköposteja, puheluita, yhteydenottoja Facebookin kautta ja muuta oheisrumbaa on yleensä enemmän kuin varsinaista työtä. Oikein hyvä päivä siis! Toivottavasti siullakin.




keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Miehen suusta

Susanna käski tehdä tällaisen jutun ja oli niin hauska, että mikä ettei! Katsotaan, lähteekö tuo miun mies mukaan... Eli tässä miun miehen pitää vastata näihin minua koskeviin kysymyksiin.

2.10.2004


1) Missä Soja on syntynyt?

Kotkassa. 

2) Jos Soja katsoo telkkaria, sieltä todennäköisesti tulee...


rikossarjoja.

3) Minkälaisista elokuvista hän pitää?


 Elokuvista? Kaikki käy. 

4) Minkälaista musiikkia Soja kuuntelee?


Kansanmusiikkia ja kotimaista kasaria.

5) Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?


Ei mitään.

6) Mikä on hänen inhokkiruokansa?


Mikäs nyt ois oikein... äyriäiset!


7) Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?


Kesäkurpitsaa.

8) Kun menette ulos illalliselle, mitä Soja tilaa?  


Hmmm... Tässä nyt on monta vaihtoehtoo tietysti. No, kanafilettä ja salaattia.

9) Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?


Aha. Todennäköisesti huono, jos mie leipoisin. No tota, ei makea, eikä kermainen.


10) Mikä on Sojan kengännumero?


40. Vai 39? Riippuu kengästä. (Se on oikeesti 38...)

11) Jos Soja keräilisi jotain, se luultavasti olisi...


Kirjoja.

12) Kuka on hänen paras ystävänsä?


Marjo.


13) Asia, jota usein teet, josta Soja ei pidä?


Häh? Ei sellasii oo.

14) Minkä parissa Soja mielellään viettää useita tunteja?


Tietokoneen.

15) Mitä hän osaa erityisen hyvin?


Ommella.

16) Mikä on oudointa, josta Soja tykkää?


Kansantanssi.

17) Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?


Puhelin, käsilaukku - öö - mitäs vielä... avaimet.

18) Mikä saa hänet ärsyyntymään?


Osaamattomuus. (Tämäpä kuulostaa kivalta. Tahtoisin tarkentaa, että oma osaamattomuuteni, mutten ole varma tarkoittiko mies sitä vai ärsyynnynkö hänen mielestään muidenkin osaamattomuudesta.)



19) Entä piristymään?

Onhan niitäkii nyt vaikka mitä, minkähän mie nyt sanoisin... Lenkki hyvässä seurassa. (Tsiisös, että mie kuulostan terveysintoilijalta!)


Tää oli hauska! Jos lupaat, ettette saa riitaa aikaiseksi, poimi haaste mukaan :)