Loma loppui tänään ja pehmeään arkeenpaluuseen kuului herääminen klo 8.54, 10 tunnin yöunien jälkeen, sähköpostisuman selvittäminen, vähän perjantaina alkavan Folklandia-risteilyn valmistelua, tulostinvärien osto ja sitten hierojalle klo 15. Huomenna sitten vähän napakammin, ehkä.
Olen lomaillut reilut 3 viikkoa. Viikon olimme Gran Canarialla, sitten vietimme joulua ja loppuloman kärvistelin flunssassa. En valita, mitä se auttaisi, mutta täytyy myöntää, että sohvalla nenäliinojen keskellä maatessani olin hetken aika katkera. Sitten ajattelin, että jos flunssa olisi tullut loman jälkeen, olisivat kaikki aikataulut menneet taas pieleen ja stressi olisi ollut hirmuinen. Eli hyvä näin.
Palailen vielä lomatunnelmiin. Kanaria ei kuulu matkakohteissa niihin, mihin suoranaisesti unelmoisin pääseväni. Nyt kuitenkin oli tarkoitus mennä johonkin, missä on lämmin, muttei kuuma, missä on helppoa olla lasten kanssa, missä pääsee uimaan ja missä meidän aikuisten työt eivät seuraa meitä. Tytöt eivät olleet koskaan käyneet Tallinnaa etelämpänä ja esikoinen alkaa olla sen ikäinen, ettei välttämättä enää pitkään halua matkustaa kanssamme. Koska rahaakin on rajallisesti, Kanaria oli meille täydellinen matkakohde. Sinne siis.
Laskeuduimme Las Palmasin kentälle yhdeksän maissa illalla. Kuopuksen leuka tipahti maahan, kun hän näki ensimmäisen palmun. Seuraavaksi hän ihmetteli, miksi palmut piirretään niin, että niissä on väärinpäin olevia ämpäreitä ja ylhäällä neljä lehteä. Pimeässä emme juuri muuta nähneetkään. Kävelymaratoni alkoi heti Maspalomasiin hotellille päästyämme, kun nälkäisinä lähdimme etsimään ruokaa. Totesimme, että Kanarian-metrit ovat vähintään kotimaan kolmemetrisiä, kun mainos väitti ravintolan löytyvän 800 m päästä. Saimme kuvut ravittua ja hipsimme hotellille nukkumaan.
Aamu toi valon ja sen mukana värit.
 |
Tämä oli kotimme viikon ajan. Hotelli on Club Vistaflor.
|
 |
| Muutaman askelen päässä kotiovestamme voi pulahtaa lämmitettyyn uima-altaaseen. |
 |
| Ja nämähän pulahtelivat! |
 |
| Altaan laidalla kelpasi köllötellä - hupparissa ja villasukissa. Sopii miulle. |
 |
| Tuolla lämpimissä maissa näkee paljon kaunista, minkä talvi estää meiltä. Tämä Maspalomasin tunnuslintu löytyi niin jalkakäytävästä kuin lipuista, tauluista ja roskiksistakin. |
 |
| Penkitkin ovat ihastuttavia! |
 |
Ja ne miljoona liikenneympyrää ovat kauniisti koristeltuja.
Mosaiikkeja löytyi myös jakajista ja mihin nyt ikinä keksi katsoakaan. |
Kävelimme ensimmäisinä neljänä päivänä paljon. Nauroin ihastuksesta ääneen, kun tajusin, että autoilijat ihan oikeasti väistävät jalankulkijoita! Se liikennehän näyttää ihan sekopäiseltä ja varsinkin taksi- ja bussikuskit olivat joulufiiliksellä ja tööttäilivät toisilleen ja pysäyttivät keskelle katua huikatakseen toisilleen hyvät joulut. Silti, jos vain norkoilinkin jossain suojatien liepeillä, autoliikenne pysähtyi antamaan tilaa. Tuli ihan sellainen sarjakuvafiilis, että jos laitan varpaat tielle, kaikki pysähtyvät, jos nostan varpaat pois, liikenne jatkaa kulkuaan satasta. Se laittoi kyllä myös miettimään omaa liikennekäyttäytymistäni.
Yhtenä aamuna kävin juoksulenkillä ja nautin täysin siemauksin. Paitsi sitten en enää nauttinut kun kaiken kävelemisen lisäksi asfaltilla juokseminen sai penikat niin kipeiksi, että alamäkeä hotellille kävellessä meinasi tulla itku. Sitten onneksi hoksasimme, että taksi maksaa kolmisen euroa. Emmepä juuri kävelleet enää.
 |
Käveltiin, käveltiin, käveltiin. Hetken mietin, miksi miulla on tuo kokistölkki kädessä (en tykkää limppareista), mutta pitelen varmaan kuopuksen tölkkiä, hän nimittäin otti tämän kuvan.
|
 |
Tässähän se tölkki onkin oikealla omistajalla.
Hemmottelimme tytöt piloille tuolla reissussa limpparilla, herkuilla ja roskaruualla. |
 |
| Hotellia hotellin perään. Meidän lomakotimme on tuolla nuolen kärjen tienoilla. |
Parasta lomassa on se, että ehtii katsoa, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa. Lomalla ehdin nähdä kaiken kauniin ympärilläni. Ja kuulla lapset.
 |
Bongailimme erikoisia ja kauniita kasveja.
|
 |
| Joulutähti kukkii tietysti jouluna, hotellin puutarhassa. |
 |
| Lapsista oli hassua, että kadulla on puhelinkoppi. |
 |
| On tämä kannanotto tai ei, niin upeat värit! Ei saattaisi suomalainen julkisivulautakunta hyväksyä. |
 |
Tämä ainakin ON kannanotto.
|
 |
| Rannalle, jee! |
 |
| Meri on vavahduttava ja rakas merikaupungin lapselle. |
 |
| Mutta siinä missä Kotkassa oli kiviä ja kallioita, täällä oli loputtomasti pronssinväristä hiekkaa. Olisin voinut tuijottaa sitä hiekkaa tuntitolkulla. Ehkä tuijotinkin. |
 |
| Rantakahvilan tyyppi teki huikean kerros-cafèllatten. |
 |
Erään ostoskeskuksen katolle oli rakennettu ihastuttava "pienoiskaupunki".
Tällaista leikkiä kaipaisin meillekin. Vai estääkö lumi tuonkin? |
 |
Kanariallakin oli joulu. Huvipuiston aulaan rakennettu "talvi" oli kaunis, muttei vedä vertoja sille aidolle.
Onneksi tiesimme talven odottavan meitä kotona.
|
Perjantai 19.12. oli miun syntymäpäivä. Vuokrasimme avoauton ja lähdimme kiipeämään vuorten yli. Osoittautui, että se päivä oli koko loman lämpimin ja tuulettomin, mutta vuorilla oli 12 astetta, joten se ei meitä ilahduttanut eikä haitannut.
 |
| Avorellu oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta antoi ihan kelpo kyydit. Serpentiinitiet olivat huikeita, mutkat niin jyrkkiä, että "voi nähdä omat perävalonsa", kuten mieheni asian ilmaisi. |
 |
| Lentokoneesta tuskin toipuneet korvamme poksuivat vuorillakin, mutta näiden maisemien takia se kannatti kärsiä. |
 |
| Käytiin "Pertsalla" syömässä. |
 |
| Vuoristokylissä oli niin kauniita taloja, että herkistyin. |
 |
| Mikä kaide <3 |
 |
| Neitsyt Maria ilmestyi Terorissa pinjaan 1481 ja siitä riemusta Teroriin rakennettiin kirkko 1700-luvulla. Aivan huikeaa överiä koko kirkko, puhumattakaan rikkauksista, joita kirkolle on lahjoitettu. Tuo hopeisena hohteleva keskus on... |
 |
| ...tämä. Sitä pääsi katsomaan läheltäkin. |
Kirkossa on myös museo, jonka vitriineissä oli kaikkea lahjoitettua Alonson lippalakista, Espanjan jalkapallojoukkueen pokaaleihin ja tietysti kirkkotekstiilejä, jotka kultakirjontoineen lämmittivät sieluani.
 |
| Kirkkotekstiileitä vitriineissä. |
 |
| Ah. |
 |
| Luulin ensin Tjäreborgin opasvihkon perusteella, että sieltä Terorista löytyy oikeasti puu, johon on ilmestynyt Neityt Marian kuva, siis kuten Jeesus ilmestyy paahtoleipään. Paikanpäällä tulimme siihen tulokseen, että ilmestys on ollut hetkellinen ja sen kunniaksi on sitten veistelty tuo hopealla ja kullalla ympäröity Neitsyt Marian puukuva. Jos joku tietää tästä tarkemmin, niin saa valaista :) |
Autoilimme siis vuorten yli saaren pohjoisosaan ja palasimme sitten Maspalomasiin itärantaa pitkin, mutta moottoritietä vältellen. Poikkesimme Ingeniossa, jossa kuulemma vielä vaalitaan saaren käsityöperinteitä. Löysimmekin käsityömuseon, jossa oli - hmm - monenlaista. Hienointa siellä oli kuitenkin valtava pienoismaailma, jossa oli kuvattu Raamatun tapahtumia. Harmi, etten tullut ottaneeksi sieltä kuvia.
Ennen Maspalomasiin paluuta poikkesimme vielä syömässä valtavassa ostoskeskuksessa. Valitsimme tarjonnasta amerikkalaisen ravintolan, joka osoittautui reissun suurimmaksi ruokapettymykseksi. Palvelu oli perin epäystävällistä ja raaka jauheliha sämpylän välissä ilman mausteita ei tosiaankaan pärjää edes mäkkärihampparille. Ja juu, mediumina pihvimme tilasimme kyllä, mutta ilman mausteita se oli tosiaankin vain raakaa jauhelihaa. Yäk.
Illan kähmyssä kävimme vielä ajelemassa Bahia Felizin ja Playa del Inglesin rantakaduilla katto auki. Olin toivonut syntymäpäivälahjaksi Mojiton ja sen myös sain eräässä rantakuppilassa.
 |
| Hyvää syntymäpäivää miulle! |
 |
Viimeisenä reissupäivänä kävimme syöttämässä jalat kaloille.
Ensimmäiset pari minuuttia olivat ihan hirveitä, loppuaika lähes siedettävää. Suosittelen. |
 |
| Miekin uskaltauduin mereen. Uimiseksi sitä ei voinut sanoa, mutta hypimme suurissa aalloissa ja nauroimme. Vesi oli aikalailla samanlämpöistä kuin ilma ja koska pinnalla tuuli, oli vedessä oikeastaan lämpimämpää. |
 |
| Kuopus sai lapsena ja blondina huomiota ravintoloiden tarjoilijoilta jopa hänen mittapuullaan liikaa. Tällä tarjoilijalla on itselläänkin 8-vuotias lapsi, joka alkaa vaistomaisesti tanssia, kun kuulee musiikkia, siis ihan samanlainen kuin meidän kuopus. Tuossa Dolce Vitassa söin muuten elämäni parhaan pizzan! Muun perheen pizzat eivät olleet mitenkään huikeita, kuulemma, mutta mieskin totesi miun omaa maistettuaan, että on kyllä erinomaisen hyvää. En muista mikä se oli, mutta oisko ollut, tomaattikastiketta, mozzarellaa, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua... |
En tiedä, kannattiko tuosta reissusta maksaa se, mitä se maksoi. Toisaalta mietin sitä, että jos olisimme vain aloitelleet loman kotona, kummankin meistä olisi ollut tosi vaikea saada päätä irti töistä. Reissu toimi hienona aloituksena, siellä ei voinut töitä tehdä, vaikka olisi mieleen tullutkin, eikä juuri tullut. Kun pään oli saanut nollattua, lomaa oli helppo jatkaa kotona ja joulu oli leppoisa. Parasta oli se, että olimme saaneet siivottua ja laiteltua valmiiksi sen vähän, mitä joulua varten laitoimme ja reissun jälkeen tarvitsi vain hakea kuusi ja paistaa kinkku ja valmiiksi imelletyt laatikot.
Toisaalta jouluun "laskeutuminen" jäi väliin, enkä oikein missään vaiheessa päässyt joulufiilikseen. En tiedä, olisinko päässyt, jos olisimme olleet kotona. Nyt on kuitenkin kokeiltu tätäkin ja luulen, että yritämme jatkossakin keksiä jonkinlaisen "nollauksen" aina loman alkuun. Vähän edullisemman sellaisen.
