torstai 31. heinäkuuta 2014

Kisa!

Koska Facebook-sivullani on jo yli 600 tykkääjää, laitoin pystyyn kisan! Voit käydä osallistumassa sinne kuvaa klikkaamalla.



Koska te olette miulle vähintään yhtä tärkeitä kuin Facebook-tykkääjät (tai oikeastaan vielä tärkeämpiä), niin voit osallistua myös täällä! Eli liity tämän blogin lukijaksi (tuosta oikeasta reunasta) ja kuvaile tämän tekstin kommenttina suomalaista kansallispukua yhdellä sanalla. Kolmas mahdollisuus on Instagramissa. Blogin, Instagramin ja Facebookin kommentit lasken yhteen ja palkinnot arvotaan niiden kaikkien kesken (vaikka olisit kommentoinut kaikkiin). Kisa on käynnissä 18.8.2014 klo 7.00 saakka. Muistathan myös käydä katsomassa, oletko voittanut :)

Tässä vielä tarkemmat selostukset:
Osallistuneiden kesken arvon 2 USB-muistitikkua kansallispukukuosilla.

Jos kommentteja kertyy 200, arvon lisäksi ompelupaketin (arvo 25 €), joka sisältää seuraavat tuotteet:
Valkaisematon Bockens nypläyslanka kansallispukujen ompeluun 35/2, 1 rll
½-valkaistu Bockens nypläyslanka kansallispukujen ompeluun 40/2, 1 rll
Kansallispukuneulat John James 5/10, 1 pkt
Kirjontaneulat John James, 1 pkt

Jos kommentteja tulee 400, arvon toisenkin ompelupaketin.

Jos saadaan 500 kommenttia, arvon lisäksi kiilasarafaanin ohjeen ja kaava-arkin (voit valita Uhtuan tai Vartiolammen mallin)

Jos innostutte 1000 kommenttiin, arvon kiilaferren. Voittaja voi valita Puodin valmiista 129 € hintaisista kiilaferreistä, ei tilauksesta tehtävää.

Ja tietenkin postitan palkinnot vastaanottajalle kuluitta.

Suosittelen siis jakamaan tietoa :)  Aikaa osallistua on 18.8.2014 klo 7.00 saakka.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kihuissa

Olin viikonlopun Hauholla, Kivennavan kihuissa.

Täytyy myöntää, että etukäteen ajattelin, että tulipas luvattua. Olin siellä esittelemässä Kivennavan kansallispukua, jonka koti on nyt täällä miulla, eli mie myyn siihen ohjeita, tarvikkeita ja valmista pukua. Otin Puodin pienimuotoisesti mukaan, sillä menimme koko perheen voimin asuntoautolla, eikä kaikki olisi mahtunut. Etukäteen olin soittanut kysyäkseni tilasta ja minulle kerrottiin, että se on koulun kirjasto, erillinen tila. Olin huolissani, että mihin pimeään soppeen joudun.

No eipä ollut pimeä, eikä soppi! Vähän harmitti, etten ollut väkisin änkenyt kaikkea mukaan, mutta mitäpä sitä suremaan.




Lauantaina väkeä kävi mukavasti siinä rupattelemassa ja aika kului siivillä. Sunnuntaiaamuna oli kirkko ja juhlakulkue ja niissä hommissa menikin niin kauan, että juhlaväki saapui koululle vasta yhden maissa, suoraan syömään ja pääjuhlaan, joka alkoi kahdelta. Sunnuntai oli siis vähän turha päivä, mutta sainpahan tehtyä pari Kivennavan huntua ja päärmättyä Jääsken huntua.

Sidoin työnäytösluontoisesti Kivennavan huntua.
Myyntiähän tuolla reissulla ei ollut, en sitä odottanutkaan. En saanut edes polttoainerahojen vertaa, mutta koska samalla reissulla muu perhe kävi Puuhamaassa, tätä ei oikeastaan lasketa ;) Sen sijaan Kivennavan puku ja miut siinä siivellä otettiin vastaan erinomaisen hyvin! Miusta pidettiin huolta ja tuo hulppea tilakin sen osoittaa. Kävimme monia hyviä keskusteluja ja olen vakuuttunut, että reissu poikii tilauksia myöhemmin.




Lämmin kiitos Hauhon karjalaisille erinomaisista järjestelyistä ja huolenpidosta! Olin vaikuttunut siitä, että tapahtuma oli viety sekä Facebookiin että Twitteriin ja niitä myös päivitettiin tapahtuman aikana. Oivaa pölyjen karistelua!
Lämmin kiitos myös kaikille, jotka kävitte tapaamassa minua ja Kivennavan pukua!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suloinen sunnuntai suuressa sitissä eli tampion taival

Eilen miun piti viedä aamulla lapset Kotkaan kuopuksen kummille pariksi päiväksi. Samalla reissulla ajelisin Hesaan, Alppipuistoon Puistokarkeloihin. Lauantai-iltana huomasin, että kuopuksella on täitä. Plaah :(

Miun mies sitten totesi, että kai hänkin osaa ne täit hoidella, senkun alat mennä. Mie menin. Olin hakenut anopin Fiestan lainaksi, sillä kun retki taittuu puolet halvemmalla kuin meidän rohmu-Volvolla. Koska panikoin ajatuksestakin Hesassa ajamisesta, varustauduin miehen ohjeilla, navigaattorilla ja puhelimen Mapsilla.

Ajatuksena oli jättää auto Auroran hiekkakentälle ja kävellä siitä Alppipuistoon. Minulla ei ollut muistikuvaa moisesta kentästä tai itseasiassa luulin sitä eri paikaksi. Mies etsi Mapsiin koordinaatit valmiiksi ja aamulla mie lähdin matkaan.

Syke alkoi nousta siinä vaiheessa kun kaistoja oli kolme rinnan samaan suuntaan. Puhelimen opastajarouva tuskastui aina liikennevaloissa ja alkoi sekoilla. Samaa tahtia tuskastuin miekin. Viimein kävi käsky kääntyä oikealle ja sitten 60 m jälkeen vasemmalle. Näin edessäni Auroran sairaalan "kioskin" ja vasemmalla oli vain liikennepuisto ja pyörätien merkki. Mitä ihmettä??? Päättelin pikaisesti, että ehkä käännyin oikealle liian aikaisin, joten heitin auton ympäri ja jatkoin eteenpäin. Todetakseni, että pieleen meni, eikä takaisin pääse kääntymään oikein mistään. Sitten olinkin jo Mannerheimintiellä ja huusin ääneen puhelimen opastajarouvalle sanoja, joita ei voi tähän kirjoittaa.

Lopulta sain auton ympäri, palasin sinne Auroraan soittaakseni miehelleni, että auttaa miut perille. Kun ajoin uudelleen siihen määräpaikkaan, tajusin, että siinä se hiekkakenttä on, liikennepuiston takana, enkä ollenkaan ymmärrä, miksen nähnyt sitä ensimmäisellä kerralla. En tiedä, onko kukaan teistä yhtä sumeapäinen, en ymmärrä, miksi asiat, joita en hallitse, saavat miut sekoilemaan ja turhautumaan.

Seikkailun seuraava vaihe oli löytää Aurorasta Alppipuistoon, josta miulla ei ollut mitään havaintoa. Koska suuntavaistoni on huonompi kuin kivellä, näpytin puhelimen Mapsiin "Alppipuisto" ja lähdin kävelemään. Koska olen ääliö, en osannut seurata ohjetta, mutta tällä kertaa ylimääräistä kertyi vain parin tienylityksen verran.

Olin halunnut olla paikalla heti yhdeltä, kun Freija alkoi soittaa, mutta sattuneista syistä en ollut. Kuulin heiltä kuitenkin pari viimeistä biisiä. Puistokarkeloissa istuskellaan rennosti nurmikolla tai tanssahdellaan, jos siltä tuntuu. Mie loikoilin. Paikalla pari ruokamyyjää ja vaikka jälleen kerran yritän päästä ylikiloista eroon, oli pakko turvautua heidän tarjontaansa, kun en ollut viitsinyt kotoa asti kantaa eväitä. Hyviä kevätkääryleitä oli!

Puoli kolmelta oli Vonkaleen vuoro. Siinä laulaa Ilona Korhonen, johon olen ilokseni saanut vähän tutustua lähinnä Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmän kautta. Pidän Ilonan äänestä ja biiseistä ja ostin jokin aika sitten Ilona ja huvina -levyn aikeenani käyttää sen biisejä FolkJam-tunneilla.

Koska eilen oli myös formulapäivä, oli miun mies ystävällisesti pakannut formulat miulle puhelimeen mukaan. Vähän ennen kolmea aloin kiivaasti näpyttää puhelinta, mutta koska siinä on jostain syystä huono nettiyhteys, en saanut hommaa toimimaan. Kun Vonkaleen keikka loppui, kiipesin kallion laelle jatkamaan epätoivoista naputtamistani. Tietokoneet ja puhelimet ovat suunnistamisen ohella niitä juttuja, joissa turhaudun nanosekunnissa. Kun lopulta sain Katsomon auki, salasana ei kelvannut. Turhautuneita puheluita kotiin. Mies ei ollut vahvistanut tiliä. Uusi yritys. Ei vieläkään. Sata yritystä. Ei. Lopulta miehelle juolahti mieleen, että salasanasta taitaa puuttua yksi numero. *painokelvotonta*. Jo vain onnistui kirjautuminen, mutta kesti vielä viitisen minuuttia, että löysin sellaisen kohdan, jossa nettiyhteys oli riittävän hyvä. Kisassa oli menossa kierros 33. Istuin täsmälleen siinä kohdassa ja sain katseltua kisan loppuun. Bottas pyyhki upealla taistelullaan turhautumiseni pois ajamalla toiseksi ja pitämällä Hamiltonin takanaan. En jäänyt katselemaan palkintopalliosuuksia vaan palasin kansanmusiikin pariin.

Kuulin monia hienoja yhtyeitä. Illan viimeisenä soitti Frigg, jonka tehoa ei latistanut edes kesken keikan katkenneet sähköt - menimme vain lähemmäs! Sähkötkin palasivat ja meno oli melkoista. Päiväni kruunasi huutokatrilli, jonka Frigg säesti. Huutokatrillissa tanssitaan kävellen katrillin vuoroja niin, että ohjaaja huutaa niitä tanssin edetessä. Nappasin vierestäni erään naisen parikseni ja tanssimme hikisen ja pölyisen katrillin nauraen. Pahoittelen, etten muista sen huutokatrillin vetäneen Jarin sukunimeä, mutta hyvin veti :)

Frigg


Oli aika lähteä kotimatkalle. Puhelimessa oli akkua jäljellä 1 %, joten en voinut käyttää Mapsia löytääkseni autolle. Muistin mistä olin alueelle tullut ja että olin kävellyt rautatiesillan ali. Lähdin tallaamaan takaisin päin. Tienoot eivät näyttäneet sen rautatiesillan jälkeen alkuunkaan tutuilta. Mie en kertakaikkiaan osaa tallettaa päähäni maamerkkejä ja reittejä, en ole koskaan osannut. Lopulta laitoin miehelle viestin, että "selän takana on stadioni ja edessä joku kaareva silta, missä Aurora"? Kuten pelkäsin, puhelin sammui ennenkuin ehdin saada vastausta. Kävelin eteenpäin ja ajattelin, että kysäisen seuraavalta vastaantulijalta, mutta se siltahan onkin siinä Auroran kyljessä! Hah!

Naputin navigaattoriin "mene kotiin" ja sammutin sen, kun näin ensimmäiset valtateiden 4 ja 7 opasteet. Jostain syystä se navigaattori saa miut hermostumaan ja epäilemään itseäni, nytkin se olisi halunnut ajattaa miut jostain muualta, mutta mie seurasin opasteita. Matkan ratoksi kuuntelin äänikirjaa. Kehtaanko tunnustaakaan? Kuuntelen Twilight-sarjan ensimmäistä osaa. Epäilin, että se on miulle liian teini-imelä ja oikeastaan olinkin oikeassa, mutta eikös se vähän kuulu yleissivistykseen tietää, mistä kohistaan. Kirjallisestihan tuo ei ole mitenkään sykähdyttävä, mutta kummasti sitä kuuntelee autoa ajaessa ja töitä tehdessä. En välttämättä jaksaisi sitä lukea. Kun nolotus iskee, perustelen itselleni tekeväni taustatutkimusta, että missä vaiheessa tätä voi suositella perheen kohta-kolmetoistavuotiaalle ;)

Olin kotona vähän puolenyön jälkeen, kävin pikaisessa suihkussa pesemässä huutokatrillin pölyt ja hiet ja nukahdin onnellisena, kansanmusiikki päässä soiden.

Lämmin kiitos Puistokarkeloiden järjestäjille ja bändeille sekä anopille auton lainasta.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Muistinjatke

Ennen lomaa putkautin maailmaan yhden uuden tuotteen: kansallispukukuosisen USB-muistitikun!

Toistaiseksi näitä saa vain tyhjänä. Ajattelen, että voisin kätevyyssyistä mm. myydä ohjeet sähköisessä muodossa - tosin kaava-arkit tulisivat edelleen paperilla.

Ajattelin näille koota myös jonkinlaista kansallispukujen hoito-ohjeistusta, käyttöohjeita jne. Olisiko hyvä idea? Mitä sinne kaipaisitte? Paljonko olisitte sellaisesta valmiita maksamaan?

Käyhän tutustumassa Puodissa ja kerro kamuillekin!


torstai 17. heinäkuuta 2014

Käytettyjen pukujen osto ja myynti

Saan todella paljon yhteydenottoja koskien sitä, miten ja millä hinnalla kaapissa roikkuvan kansallispuvun voi myydä. Se on vähän turhauttavaa, mie teen uusia pukuja, en osta niitä vanhoja, saati hinnoittele niitä. Ymmärrän oikein hyvin sen, että kun tilanne tulee eteen, sitä googlaa "kansallispuku" ja soittaa sinne, mikä ensin tulee vastaan tai mikä näyttää aktiiviselta toimijalta. Niin miekin tekisin.

Kuva on Keltainen Pörssi -ilmoituksesta

Missä käytettyjä kansallispukuja voi myydä? Mistä niitä voi ostaa?

Tämä on vielä melko helppo kysymys. Olen koonnut vähän listaa, joka ei ole täydellinen, mutta kyllä sillä alkuun pääsee. 

Facebookin Kansallispuku-ryhmä, myynti-ilmoitukset ja ostoilmoitukset

Satakunnan nuorisoseurojen osto- ja myyntipalsta

Keltaisen Pörssin kansallispuku-haku

Myy ja osta -sivuston kansallispukuhaku

Tori.fi -palvelun kansallispukuhaku
(Tämä on Tori.fi:n Uudenmaan tarjonta, tuolta voi etsiä Suomen eri alueilta erikseen)

Huuto.netin kansallispukuhaku

Suomalaisen kansantanssin ystävien lehti
(Klikkaa auki viimeisin tanhuviesti, sen lopussa on myynti-ilmoitukset)

Helga-neitiSecond Hand Shop Tampereella. En ole koskaan päässyt tuonne nettisivulle, lukuisista yrityksistä huolimatta, mutta siellä se kuulemma on.

Lisäksi monilla kansantanssiseuroilla on puvustoja ja tietenkin myös tanssijat saattavat haluta ostaa itselleen pukuja. 


Sitten se vaikeampi kysymys:

Paljonko käytetty kansallispuku maksaa?

Jaa-a, riippuu puvusta, kunnosta, valmistustavasta ja ennenkaikkea siitä, kohtaavatko ostaja ja myyjä toisensa. On ihan eri asia myydä kansallispukuammattilaisen käsin kansanomaisin menetelmin valmistamaa, hyvin huollettua ja säilytettyä pukua, kuin konekutoisista kankaista puoliteollisesti valmistettua koinsyömää ja kellastunutta ruttukasaa.

Kuulen silloin tällöin päivittelyä siitä, miten tyhmä joku ihminen on, kun ei ymmärrä pukunsa arvoa ja myy sitä muutamalla kympillä kirpparilla. Miten niin tyhmä? Pahoitan mieleni niiden puolesta, jotka rahasta suuremmin piittaamatta haluavat löytää vanhalle, tarpeettomaksi käyneelle puvulleen uuden kodin ja käyttöä. Eihän se hinta mittaa tässä sitä arvostusta.

Mistä sitten voi tietää, minkä arvoinen se omassa kaapissa roikkuva puku on? Jos puku on vanhempi kuin 1980-luvulta, sen kankaat ovat hyvin todennäköisesti koneellisesti kudottuja. Se on myös erittäin todennäköisesti ommeltu ainakin osittain koneella. Jos hetkeksi unohdetaan se, että sen nimi on "kansallispuku", niin mietipä, mitä suostuisit maksamaan 50 vuotta vanhasta juhlapuvusta. Niin, miun mielestä se "kansallispuku" siinä ei muuta sitä arvoa. Jos mukana on hopeisia, hyväkuntoisia koruja asianmukaisine leimoineen, hinta voi olla moninkertainen, sillä niiden arvo ei kai juurikaan laske (joku hopeaseppä voi nyt oikaista luuloni). Käsityönä tehtyjen hopeakorujen hintoja löytyy vielä täältä, mutta on hyvä huomata, että kaikki korut eivät ole kokonaan käsityötä. Jos mukana olisi puvun historia, tarina, tieto siitä kenelle puku on kuulunut, missä ja miten sitä on käytetty, olisin valmis maksamaan jo enemmän. Suurin osa myynnissä olevista puvuista on juuri näitä. Ne ovat joskus hyvinkin käyttökelpoisia sellaisenaan ja joskus niistä saa mukavasti muokattua hyvänkin puvun (kerron tästä joskus toiste enemmän).

Entäs sitten ne muut? Äidin omin käsin ompelema, kylän ompelimossa teetetty, kansallispukuammattilaisen valmistama. Mahdotonta sanoa. Tärkein hinnan peruste lienee se, että ostaja tarvitsee juuri sen puvun. Jos miulta tilaa tällä hetkellä uuden kansallispuvun, joka siis ommellaan ja kirjotaan kokonaan käsin ja puvun käsinkudottavat kankaat ja nauhat myös kudotaan kangaspuissa, hinta on yleensä 3000 - 8000 euroa. Tämä on yrityksen ja kansallispukuammattilaisen hinta. Jos puku on yksityisen tekemä, hinta lienee jotain 35 - 40 % tuosta. Ja siitä voi sitten arvioida, että mitä käytetystä puvusta voi maksaa. Se, joka sen puvun todella tarvitsee, harkitsee sen välillä, teettääkö uuden puvun omilla mitoilla vai ostaako käytetyn.

Jos mie tarvitsisin käytetyn kansallispuvun, joka olisi puoliteollisesti valmistettu, voisin maksaa ehjästä, hyväkuntoisesta ja asianmukaiset osat sisältävästä puvusta 300 €.

Kuva on Huuto.net -ilmoituksesta

Vinkkejä kansallispuvun tekijälle, omistajalle ja myyjälle

Kirjoita puvun historia ylös
Kun vielä on muistissa, kuka puvun on valmistanut, kenelle se on tehty, miksi juuri se puku, missä tilanteissa sitä on käytetty, mitä uusia osia siihen on hankittu tai tehty, kuka sitä on käyttänyt, paljonko se on maksanut jne., kirjoita kaikki muistiin ja säilytä tietoja puvun mukana. Vaikka pukua ei koskaan myytäisi, se todennäköisesti säilyy kauemmin kuin omistajansa ja jälkipolville se voi olla vain vanha vaateriepu ilman sitä historiaa.

Huolla puku
Pukua täytyy tietysti huoltaa aina kun sitä on käytetty. Paita pestään jokaisen käytön jälkeen ja tarkistetaan, onko muita huoltoa kaipaavia osia. Valkeat osat säilytetään pestynä, ei silitettynä, mutta kyllähän tärkätty ja silitetty paita näyttää myynti-ilmoituksessa houkuttelevammalta kuin ruttuinen. Pese, tärkkää ja silitä paita ja muut pellavaiset ja puuvillaiset osat. Tuuleta villaiset osat ja harjaa vaateharjalla varovasti pölyt pois. Puhdista hopeakorut hopeanpuhdistusliinalla. 

Ilmoita mitat
Mittaa ostajaa varten ainakin hameen pituus ja vyötärönympärys (tai housujen vastaavat mitat) ja kerro, onko helmassa taitettuna jatkamisen varaa. Mittaa myös paidan leveys sivusaumasta sivusaumaan sekä hihan pituus kaulan juuresta rannekkeen alareunaan. Liivistä kannattaa mitata pituus helmasta olan yli helmaan sekä rinnanympärys (etureunasta etureunaan, jos liivin etureunat eivät asetu päällepuettuna vastakkain tai päällkkäin ja keskiedusta keskietuun, jos asettuvat). Ota puvusta kuva puettuna sopivankokoisen ihmisen päälle.

Kerro hintapyyntö
On aika reilua ilmoittaa jo heti, että oletko haluamassa puvusta kymppejä, satasia vai tonneja. Voithan laittaa hinnan vaikka hitusen yläkanttiin ja kertoa ilmoituksessa, että siitä voidaan neuvotella.


Koska kirjoitan tätä vähän kiireellä, työt jo tuolla huutelevat, saattaa tekstissä olla jotain puutteita tai kummallisuuksia. Kommentoikaa kiltit, niin viilataan :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Essun tarina jatkuu...

Se Kuolemajärven B-puvun lempeän värinen esiliina.

Tein sen pilalle menneen essun jälkeen töitä aamusta iltaan pari viikkoa ja sain tehtyä uuden essun. Sydän kylmänä pesin sen, hyvin nopeasti, hyvin tarkasti. Pesin essun ennen iskuhapsun kiinnittämistä ja uskaltauduin villalankakirjonnasta huolimatta käyttämään kuumaa vettä. Kuivasin heti essun tarkasti pyyheliinoihin puristelemalla ja aloin myös heti silittää sitä kuivaksi. Ja niin vain sininen lähti taas leviämään niistä kohdin, joissa kangasta on paksulti ja kuivuminen sen vuoksi hitainta. En tajua. En kertakaikkiaan käsitä, miksi se väri leviää ja miksei se levinnyt, kun testailin. Nyt kuitenkin väri levisi vain yhdestä kohdasta ihan vähäsen ja päätin, että se lähtee asiakkaalle ja jos se sitten tulee sieltä takaisin, niin se on sen ajan murhe.


Kudoin vielä säärisiteet, tein hunnun, ompelin säppälin ja yritin saada nästyykin tehtyä. Sitten, kun olin purkanut nästyykin kirjonnat kolmeen kertaan ja olin sekopäänä siitä, että miehen loma valuu osaltani hukkaan, päätin, että on aika puhaltaa peli poikki. Säppälin kanssa kävi vielä niin, että kuvittelin eräällä ihmisellä olevan siihen hakanen, mutta ei ollutkaan, enkä saanut sitä tähän hätään mistään. Niinpä nästyyki ja säppäli jäivät tänne odottamaan, tuo essu, säärisiteet ja huntu lähtivät tilaajalle, myö pakattiin etanakoti (eli asuntoauto) ja lähdettiin matkaan. Matkailimme viikon, mutta siitä kerron toisella kertaa. Nyt menen jatkamaan nästyykin kirjontaa. Se on kummasti mukavampaa, kun en ole luonut itselleni kamalaa kiirettä ;)