Kansallispukuinen kalenteri!

Ensi vuosi on kansallispuvun, Kalevalan ja Kantelettaren juhlavuosi ja tässä seinäkalenterissa kaikki nämä sankarit juhlivat vuoden jokaisena päivänä.
Mitä useamman ostat, sen enemmän säästät! Lisätietoihin ja ostamaan tästä!

Synttärit, taas!

Tällä kertaa juhlivat Suomen Käsityöyrittäjät! 4-vuotias yhteistyöverkosto alkaa viimein löytää toimivan muodon ja näkyä Käsityökorttelina niin netissä kuin tapahtumissakin.

Blogissa kerromme ajankohtaisia juttuja yrittämisestä ja vähän vierestäkin. Juuri nyt kaipaamme ideoita, mistä SINÄ haluaisit lukea?

Me tarvitsemme teitä. Suomessa voidaan tehdä käsityötä vain, jos joku on valmis siitä maksamaan. Joukkoomme mahtuu erittäin laajasti osaajia kultasepästä tiskiriepujen tekijään, värjäristä kaakeliuunien valmistajaan. Yhteistyötä tekemällä pystymme järkeistämään hankintoja, näkymään paremmin, tukemaan toisiamme hankalissa tilanteissa ja neuvomaan toisiamme yrittäjyyden koukeroissa. Mutta ilman teitä emme olisi olemassa. Kiitos.

Ruska ja ale!

Ihana ruska! Rakastan syksyä!

Nämä kuvat on otettu vuosi sitten, lokakuun alussa. Juuri nyt ruska on komeampi, mutta vaatteet yhtä kauniita. Ja Puodin valmiit kiilaferret saa 20 % alennuksella 22.10.2014 saakka! Ne ovat yksittäiskappaleita, joten nopeat syövät hitaat.

Puotiin tästä.


Kiilaferremallisto uudistuu viimeistään keväällä, yksittäiskappaleiden sijaan samaa kuosia saa neljässä koossa, kuoseja tulee olemaan 5-6. Susannan Työhuoneen maatuskakankaista tehdyt kiilaferret pysyvät valikoimissa niin kauan kuin niitä saa ja edelleen kiilaferren voi teetää omasta kankaasta, omilla mitoilla.

Mustan sävyjä

Vuorelma on kuollut. En yllättynyt. Olen äärimmäisen surullinen ja pahoillani tilanteesta niin kansallispukualan kuin Helmi Vuorelman lastenlasten puolesta.

Koska minussa asuu Suuri Optimisti, katson valoon. Keskustelu, joka asiasta on noussut, on ollut erittäin tarpeellinen. Tiesinhän minä sen, että suurelle yleisölle Vuorelma on ollut kansallispuku ja kansallispuku on ollut Vuorelma. He ovat tehneet sata vuotta kansallispukutyötä ja ovat ansainneet suuren osan siitä imagosta. Päätän tämän kappaleen tähän, koska en osaa muotoilla mutta-osiota sellaiseen asuun, jonka haluaisin julkaista.

Ja se on juuri nyt miun ongelma. Olin viikonloppuna Baltic Queenilla Suuressa Karjalaisessa Karonkassa. Huomasin monta kertaa, että en jaksanut kaunistella sanoja, olla ymmärtäväinen ja hymyillä-hymistellä. Olen täysin kyllästynyt kuulemaan samoja loruja, jotka eivät loitsimalla muuksi muutu. Oksennan nämä nyt tähän siinä toivossa, että se helpottaa ja osaan taas asetella sanani kauniimmin, koristella koukeroin. Voit hyvin lopettaa lukemisen tähän, sillä mie olisin hyvin voinut lopettaa kirjoittamisen tähän.

- "Siellä kansallispukuneuvostossa / -keskuksessa ollaan niin tiukkoja ja sieltä käskettiin tehdä näin/olla tekemättä näin/ommella kolmemillisiä pistoja/jotain muuta käsittämätöntä."
Kyllä asiantuntijallakin on oikeus viisastua kolmessakymmenessä vuodessa. Asiantuntija kertoo tulkintansa, joka perustuu siihen tietoon, jota hänellä on käytettävissä. Vielä suurempi kuoppa on sitten, kun asiantuntija asettaa sanansa hitusen huolimattomasti tai kuulija kuulee sieltä jotain ja osa menee ohi korvien, toistelee sitä seuraaville, jotka seuraaville jne. Asiantuntija kertoo oman tulkintansa ja sinä teet oman päätöksesi. Älä hauku sitä asiantuntijaa, ei hänkään hauku sinua.

- "Kyllä Virossa/Norjassa/Ruotsissa on paremmin. Kyllä siellä tehdään sateenvarjoja/kirjoja/saappaita/neuleita/halvalla/hienosti/kaikki." No, mistä se on kiinni, että meillä ei tehdä? Siitä, että meillä itketään, kun kukaan ei tee. Virossa/Norjassa/Ruotsissa ryhdytään toimeen. Ei kai holhousyhteiskunta ole tehnyt meistä ihan kädettömiä? Ja sitä paitsi meillä tehdään! Suurin ongelmamme on markkinointi. Taiteilija tai käsityöläinen ei useinkaan ole markkinoinnin paras osaaja ja tieto ei kulje. Lisäksi sen tekijän aika menee siihen tekemiseen. Toinen juttu on raha. Se nyt vaan on niin, että suomalainen ei maksa siitä, jonka voisi tehdä itsekin, mutta ei nyt viitsi. Tai viittäkymppiä sateenvarjosta.

- "Kansallispukuja pitäisi tehdä halvemmalla." No, ole hyvä ja tee.

- "Kansallispukujen ei pitäisi olla niin kamalan vaikeita tehdä/hankalia huoltaa/mahdottomia pukea." Ei miulla toistaiseksi ole ollut vaikeuksia. Vaikeat asiat muuttuvat helpoiksi, kun ne oppii. Jos ei opi, voi teettää toisella. Siinä kohtaa on vaikeus, kun materiaaleja ei ole olemassa, mutta siitäkin selviää lujalla työllä. Sitäpaitsi me ammattilaiset teemme kyllä sen työn, ei teidän tarvitse.

- "Kansallispukuväki piilottaa kansallispuvut ja esikuvat museoon, eikä niitä kukaan saa nähdä." Kansallispukuväki ei hallinnoi museoita, eikä päätä siitä, kuka esikuvia pääsee katsomaan ja kuka ei. Kansallispukuväki toivoo, että jos jotain esikuvia pyydetään esille, siitä tulisi tieto myös kansallispukuväelle sen vuoksi, että museotekstiilejä ei oteta esille turhaan monia kertoja ja siinä samalla kansallispukuväki voisi tehdä itselleen muistiinpanot. Se on sitten eri juttu, että mitä sellainen ihminen, jolla ei ole laajaa tietopohjaa, saa irti esikuvan näkemisestä.

Anteeksi.

Kaikesta huolimatta uskon vankasti siihen, että 130-vuotias kansallispuku juhlii ensi vuonna vahvempana kuin pitkiin aikoihin.

Aavistus juhlasta

Ensi vuonna juhlitaan 130-vuotiasta kansallispukua. 

Suuri Päivä on 5.8.2014.

Kuva: Riikka Lempiäinen

Ihan kuin ei mitään muuta tekemistä olisi, käytin tänään monta tuntia tähän haasteeseen.

Käyttäisitkö sinä siihen nyt muutaman minuutin ja ehkä pian vähän enemmän? Sinut on haastettu :) Toivon, että haastat puolestasi omia ystäviäsi, tuttujasi, lempitaiteilijoitasi, opettajiasi, lastesi opettajia, harrastusryhmäsi ja ketä nyt keksitkään.

Kiitos!

Jääsken naisen paita ja jotain ihan muuta

Lupasin kirjoittaa Jääsken naisen kansallispuvun tarkistuksesta tarkemmin. Aloitin "kyläilemällä", eli kirjoitin paidasta Tekstiilikulttuuriseuran kuukauden tekstiili -jutun. Käy siellä lukemassa ja samalla voit tutkailla, olisiko Tekstiilikulttuuriseura siullekin sopiva yhdistys :)

Jääsken naisen kansallispuvun paidan esikuva asustelee Kansallismuseon varastossa.

Ja se "jotain ihan muuta". Mie en mahdu tänne. Tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja kun sadan neliön työtila on tupaten täynnä, on aika tehdä asialle jotain. Laitoin pystyyn kansallispukukirppiksen. Sinne tulee vielä kankaita, nauhoja ja muuta sälää, kunhan jossain välissä ehdin. Samalla kaivelin uusia, kaapissa lojuneita kansallispukujen osia Puotiin.

Mm. tämä Hämeen liivi löytyy kirppikseltä.

Ulkona on raikas, aurinkoinen syyssää. Viime yönä oli pakkasta. Samankaltainen sää oli tasan kymmenen vuotta sitten, silloin tosin siellä täällä oli sohjokasoja taannoisen lumisateen jäljiltä. Tasan kymmenen vuotta sitten minä ja mieheni menimme naimisiin. Vaikka meitä siinä vaiheessa jo vankasti yhdisti 11 vuotta yhteiseloa, asuntolaina ja 3-vuotias tytär, niin olihan se silti merkityksellinen päivä. Miun muistoissa se tulvii ystäviä, lämpöä, naurua ja herkkiä hetkiä. Rakastan rakastan.

Sumea kuva sopii tähän hyvin, sillä melko sumeat ovat mielikuvatkin :D