Käsityökorttelin ETUpäivät

Käsityökorttelin ETUpäiviä vietetään aina kuukauden 3 viimeistä päivää. TÄÄLTÄ näet kulloinkin mukana olevat yritykset. Edut voivat olla alennuksia, erikoistuotteita, postikuluttomuutta, mitä nyt milloinkin, käy tutustumassa :)

Miun Puodista saat syyskuun ETUpäivien ajan toimitukset ilman postikuluja. Etu koskee Puodin valmiita tuotteita ja tarvikkeita, ei tilauksesta valmistettavia. Etu on voimassa tiistai-iltaan, puoleen yöhön saakka ja sen saat kirjoittamalla tilauslomakkeen lisätietoihin "KÄSITYÖKORTTELI".

Luethan Puodin toimitusehdot ennen tilausta.

Hengästyttävän upeaa silkkiä

Kävin eilen Susannan kanssa Lahdessa kankaidenhankintaretkellä. Olen jo aikaa sitten päättänyt, että 
lopetan kiilaferrejen teon yksittäisistä kangaspaloista ja alan ostaa aina muutaman pakan, joista tehdään kaikkia kokoja niin kauan kuin niitä riittää. Sitten ostetaan seuraava pakka. Käytännössä samasta kankaasta olevia kiilaferrejä tulee siis 10 - 20 kpl. Tämä on järkevää mm. siksi, että erilaisten kiilaferrejen kuvaaminen verkkokauppaan vie hirveästi aikaa ja siksi, että näissähän käy aina niin, että mieluisaa kuosia oleva kiilaferre onkin väärä kokoa asiakkaalle.

Tuumasta toimeen, vihdoinkin. Hurautimme Lahteen, puhuimme toisillemme suut ja silmät täyteen, varsinaista vertaistukea ja pään tuulettamista siis. 

Tukusta löysimme juuri sopivan valikoiman kiilaferrekankaita. Olen itse ihan innoissani niistä, toivottavasti tekin sitten, kun niiden julkistamisen aika tulee. Tänään puran niitä rullilta, ne lähtevät sunnuntaina äidin matkassa heille, äitihän on miun ompelija ja rullilta kankaat täytyy purkaa siksi, että ne eivät tuollaisenaan mahdu heidän autoonsa.

Löysin myös aivan hengästyttävän upeaa brodeerattua silkkiä. Nyt on ihan ainutkertainen mahdollisuus teettää tästä silkistä kiilasarafaani tai sielunlämmittäjä omilla mitoilla. Värivaihtoehdot ovat puna-kulta ja musta-kulta. Tuo punainen on vähän ärsyttävä kuvattava, kamera haluaa vääristää sen violettiin suuntaan, vaikka se on oikeasti upean, syvän viininpunainen. 

Tässä kuvassa väri on lähimpänä totuutta, mutta edelleen liian violetti. Tämä on toooosi hankala kuvattava.
Oikeasti punainen on vielä syvemmän viininpunainen.

 

Tässä kuvassa väri on oikeimmillaan.

 

Tästä silkistä sielunlämmittäjä 559 €, kiilasarafaani 399 € (sis. työt, tarvikkeet ja alv 24 %) lisäksi tulevat postikulut. Sitovat tilaukset 5.10. mennessä sähköpostiin soja@kansallispuku.com. Jos haluat ostaa tätä silkkiä sellaisenaan, hinta on 35 €/m (leveys 137 cm, kirjotun osuuden leveys 130 cm). Minimitilaus 1 m. Huom! Kangasta on rajoitettu erä, enkä ota sitä varastoon, joten 5.10. jälkeen tämä tilaisuus on mennyttä. Toimitusaika on alkaen 1 kk ja sovitaan tilauksen yhteydessä.

Kotimatkalla piipahdimme vielä ostamassa munia Kuorttisen luomukanalasta Lappeenrannasta. Varsin onnistunut päivä siis! Kiitos Susannalle hyvästä seurasta ja "järjen" äänestä!

Ladies and gentlemen, mina damer och herrar, hyvät naiset ja herrat: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku

Lauantaina 20.9. Suomen kansallispukukeskuksessa kansallispuvun juhlapäivänä julkistettiin se, jota olen täällä pakertanut, mutta jota en ole voinut näyttää: Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku. Ihana Susanna kävi kuvaamassa mallipukua, jonka vetäisin päälleni (shhh, ei kerrota kellee!). Naama on ehostamatta, mut onneks sie katsot pukua, etkä naamaa, jookos :D Huomautan myös, että näissä kuvissa miulla ei ole käsinneulottuja sukkia, itseasiassa sukkani ovat vähän turhan valkeat.

Kukapa ei haluaisi näin upeaa pukua?
Huntu, paita, paljinsolki, kostuli, hurstuthame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.

Jääsken naisen kansallispuku on ihka ensimmäisiä kansallispukujamme. Ensimmäisen pukumallin suunnitteli Theodor Schvindt ja se julkaistiin Koti ja yhteiskunta -lehdessä vuonna 1889.

Sittemmin Jääsken pukua on valmistettu hiukan eri näköisinä versioina, enemmän ja vähemmän kansanomaisin konstein. Kansallispuvun tarkistuksessa sitä ennen valmistetut kansallispukuversiot eivät missään nimessä lakkaa olemasta kansallispukuja. Ne ovat edelleen yhtälailla käyttökelpoisia juhlapukuja, eikä tarkistuksen tarkoitus ole mitätöidä, vaan rikastaa, täsmentää ja tuoda jotain lisää. Niin tässäkin tapauksessa.

Miulla on näissä kuvissa B-mallipuvun liivi ja sarkaviitta
ja niistä puuttuu vielä tässä vaiheessa hakaset. Niitä voit kurkata TÄÄLTÄ.
Huntu, paita, paljinsolki, liivi, tummansininen sarkahame, kudottu neulepitsihelmainen esiliina.

Pukutarkistuksessa mallipukuihin valmistettiin ilahduttava määrä osia: paita, sininen sarkahame, ruudullinen hurstuthame, liivi, nyytinkiesiliina, kudottu esiliina, jonka helmassa on neulottu pitsi, kostuli (kesäinen päällysvaate), sarkaviitta, neulotut sukat, paljinsolki, neidon päähine pinteli ja aikuisen päähine huntu. Koska kaikki jääskeläiset naiset eivät suinkaan pukeutuneet täsmälleen samalla tavoin, vaikka heidän puvuistaan tunnistettavat yleispiirteet löytyvätkin, on mahdollisimman monessa kohdassa jätetty puvun tekijälle tai teettäjälle valinnanmahdollisuus: sykerölaitteen nauhassa on variaation mahdollisuutta, esiliinan nauhan voi tehdä pidemmäksi tai lyhyemmäksi makunsa mukaan jne.

Kudottu esiliina. Esiliinoissa on samaa nauhaa, tässä se on irrallinen,
nyytinkiesiliinassa se ommellaan vyötärökaitaleeksi. Kummassakin nauhan pituuden
voi valita itse niin, että se sidotaan taakse tai niin, että se yltää sieltä vielä eteen
ja sidotaan essun päälle.

Kaikki nyt valmistetut puvun osat ovat yhdisteltävissä olemassa olevien Jääsken pukujen kanssa. Jos vaikka pukusi paita alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt, voit tehdä uuden paidan tarkistetun mukaiseksi. Voit mainiosti täydentää pukua sarkaviitalla ja kostulilla ja vaihtoehtoisilla hameilla ja esiliinoilla, jolloin voit vähän tilanteen mukaan valita sopivan kokonaisuuden.

Huntu, paita, paljinsolki, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvut eivät synny ilman tekijöitä, eikä kukaan yksin tällaiseen pysty. Kansallispukukonsultti Taina Kangas vastaa käytännön järjestelyistä ja on yhdessä tutkija, puvun asiantuntija Leena Holstin kanssa valinnut käytettävät esikuvat ja ottanut niistä muistiinpanot. Taina tekee myös ohjeet ja kaavasarjat pukuun. Tämän puvun ohjeissa otetaan ensi kertaa käyttöön haastavuusaste-luokitus. Jokaisessa kankaassa ja puvun osassa on luokiteltu, miten vaikea se on tehdä. Se auttaa tekijää ja kurssin ohjaajaa siinä kohtaa, kun mietitään mitä tehdään itse ja mitä teetetään ammattilaisilla. Tuula Pärnänen kutoi kaikki muut käsinkudottavat kankaat, paitsi sarkaviitan paksun saran. Hän kutoi myös hameiden vyötärökaitaleiden nauhat. Tämän puvun hurstuthamekangas ja molemmat esiliinakankaat ovat erittäin haastavia kudottavia. Helena Hämäläinen kutoi nauhat esiliinoihin ja sykerölaitteeseen. Marjo Vainio neuloi sukat ja esiliinan helmapitsin. Pukutarkistuksen yhteydessä toteutettiin myös jääskeläiset juhlasormikkaat, joiden mallikappaleet Marjo myöskin neuloi. Sormikkaita ei liitetty mallipukukokonaisuuteen, mutta niitä voi ihan hyvin käyttää puvun kanssa. Annikka Eilola nypläsi nyytinkiesiliinan nyytingit, eli karjalaiset pitsit. Nyytingit ovat yleensäkin haastavia, nämä ovat ihan supervaikeat tiiviytensä vuoksi ja siksi, että osa langoista on villaa. Paljinsoljen pukuun valmisti Johanna Rantalainen. Koruun ei tietääkseni tullut muutoksia siitä, mitä Seppo Reponen on jo aiemmin valmistanut. Liivin ja sarkaviitan hakaset teki Kurkipellon pajan Ville Hyvönen - tai ymmärtääkseni yhteistyö pariskunnan välillä on vahvaa, Hannele Maahinen ei liene ihan osaton tässä työssä. Kirjonnat, ompelutyöt ja sarkaviitan saran tein mie. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä Raija Mattelmäki, joka vastasi kustannuspuolesta, mikä ei ole vallan pieni osuus ollenkaan!

Voi, miten mie rrrrrakastan tuollaisen piiperryskirjonnan tekemistä!

Huntu on puvun osa, joka aiheuttaa ehkä eniten keskustelua: "onko sitä pakko käyttää", "se on niin hankala", "se ei pysy päässä", "se on kuuma", "se on ruma". Suurhunnut, kuten tämä Jääskenkin, ovat olleet vähän "puoliksitutkittuja" ja niiden alle on väsätty jos jonkinmoisia sykeröitä. Esikuvien aikaan sykeröt tehtiin osittain irtonaisiksi, osittain niihin käytettiin hiuksia. Niiden sisällä saattoi hiusten lisäksi olla pajunvitsaa, lankaa, rautalankaa jne. ja ne päällystettiin tiukkaan kierretyillä nauhoilla.

Huntu sidotaan sykerölaitteen päälle.

Jääsken pukutarkistuksen yhteydessä näimme mahtavan kattauksen sykerölaitteita ja huntuja Jääskestä ja lähitienoilta. Ne kaikki olivat hitusen erilaisia. Huntujen ja sykerölaitteiden keskinäinen suhde ei ollenkaan välttämättä ollut selvä. Hunnut eivät olleet kiinni sykeröissä, vaan talletettu erillään.

Eräs Jääskestä talletettu huntu Suomen kansallismuseon kokoelmista.

Otin asiantuntija Leena Holstin hyväksymänä hunnun valmistukseen sellaisen otteen, että kaikki tähän saakka tehty sysättiin syrjään. Katsoin asiaa ihan uusilla silmillä. Huntu- ja sykerölaiterepertuaari vakuutti miut siitä, että tapa oli oikea. Valmistin sellaisen sykerölaitteen, joka pysyy napakasti ja mukavasti päässä. Muotoilin hunnun sen päälle niin, että kaikilla laskoksilla ja muodoilla on joku järkevä tehtävä. Hyvin oleellinen oivallus oli se, että Jääsken hunnun ominaispiirre "koirankorvat", jotka on kansallispukujen huntuihin toteutettu erittäin monilla tavoilla, ovat itseasiassa seurausta siitä, että huntukangas kiertää sykerölaitteen kierretyt päät ja lukittautuu sykerölaitteen ja pään väliin. Luulen, että nämä erilaiset tulkinnat juontavat juurensa siitä, että tähän mennessä huntuja on tulkittu erillään sykerölaitteista.
Me kaikki kansallispukuasiantuntijat hämmästyimme ja ilostuimme, sillä nyt syntynyt huntu on keveä, se pysyy napakasti päässä, eikä häiritse eloa ja oloa ollenkaan!
Elämän helpottamiseksi ompelin hunnun muutamalla pistolla sykerölaitteeseen kiinni, jolloin se on mahdollista pukea yksin, joskin lämpimästi suosittelen, että toinen henkilö asettelee takaosan kangaspaljouden kauniisti.

Huntu, paita, sarkaviitta, hurstuthame ja nyytinkiesiliina.

Puvun työohjeet ovat vielä tekeillä, niitä joudumme odottamaan vielä vuoden verran. Koska tätä pukua on tehty useampi vuosi, ei sitä tuosta vain selitetä yhdessä blogikirjoituksessa. Mutta monessa blogikirjoituksessa kyllä, joten tämä sarja jatkuu, pysy kuulolla :)

Nyytinkiesiliinaa ja hurstuthametta.

Julkistuksen jälkeen olo oli helpottunut ja iloinen.

Puku oli puettu miulle ja Käsityön museon Jaanalle, miun osakseni tuli esittää neitoa,

siksi miulla on pinteli päässä. Ja tuo on sitten virallinen hiustyyli pintelin kanssa :P

Haluan ihan erikseen alleviivata, että kaikki mikä on kirjoitettu tai

mikä näkyy kuvissa, ei ole absoluuttisesti oikein tai totta. Ei edes virallisessa julkistuksessa nähty. 

Tämän ikäinen nainen EI siis kulje pintelissä, oli siviilisääty sitten ihan mitä tahansa.

P.S. Tässä vielä linkki taannoiseen kirjoitukseeni siitä, miksi pukuja tarkistetaan.

Kohti Jyväskylää!

Viikonloppuna pisteltiin pieniä pistoja Imatran Työväenopistossa. Mukavat ja ahkerat kurssilaiset lievensivät sitä tuskaa, että aikaa on aina ihan liian vähän. Taiteilu käytettävän ajan, kustannusten ja opeteltavan asian määrän välillä on vaikeaa. Hitunen ehdittiin kokeilla katesaumaa, päärmettä, ronkkausta, ketjupistoja silkille ja revinnäistä. Mahdollista seuraavaa kertaa opin paljon ja kunhan saan opiskelijoiden palautteen, opin toivottavasti lisää.

Kuten aina, olin kurssin jälkeen ihan loppuun tiristelty. Vielä eilen kaikki vain ärsytti. Turhautti. En saanut tartuttua töihin ja kiukustuin mitättömistä ja vähemmän mitättömistä asioista. Tulevat kiireet ahdistavat ja menneet painavat taakkana. Vapaapäiviä ei ole toiveissa ennen sunnuntaita, mutta varasin hotelliyön Jyväskylästä ensi viikonlopulle, siinä miulle luksusloma.

Jyväskylästä siksi, että lauantaina on Kansallispukukeskuksessa Kansallispuvun juhlapäivä -tapahtuma (se on Facebookissakin). Sinne on vapaa pääsy! Ilahduin, että he ovat muuttaneet tapahtuman nimen "juhlapäiväksi", aiemmin se tunnettiin "synttärit"-nimellä ja silloin se aiheutti sekaannusta elokuisen kansallispuvun syntymäpäivän kanssa.

Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku julkistetaan lauantaina Jyväskylässä. Tein juuri pintelit sekä A- että B-pukuun. Tai oikeastaan toiseen niistä todennäköisesti tulen vaihtamaan nauhan, sillä kokeilin toiseen ihan oikeaa silkkinauhaa, jonka värjäsin mustaksi ja puvun asiantuntija Leena Holst saa päättää, tehdäänkö siitä vai aiemmin käytetystä polyesterisatiininauhasta.

Seuraavaksi teen B-puvun hunnun. Sykeröt askartelin jo eilen. Kuvittelin ompelevani myös nyytinkiesiliinan valmiiksi, mutta sen nauha ei tullutkaan vielä tämän päivän postissa, toivottavasti huomenna tulee.

Kansallispuvun juhlapäivässä on hienoja ohjelmia ja luentoja, suosittelen tutustumaan! Klo 14-17 on kansallispukutarvikkeiden myyntitori ja sielläkin olen tietysti Puoteineni.

Tule lauantaina Jyväskylään, niin näet loputkin tarkistetusta Jääsken naisen kansallispuvusta!

No niin, koska miun siis täytyy lähteä täältä ajamaan klo 5 (!!!!!!), päätin, että miun ei tarvitse ajaa Jyväskylästä kotiinpäin johtavaa ankeuttajien tietä väsyneenä, pimeässä. Sen sijaan pakkaan auton, kellahdan Miltonin sänkyyn, nautiskelen hotelliaamiaisen ja ajelen virkistäytyneenä, valoisalla formuloiksi kotiin. Olisin siis kovasti onnellinen, jos tulisitte ostamaan Puodista hotelliyön hinnan verran ;)

Itseni piristykseksi vietin tänään pari tuntia kuopuksen koululla. Heillä oli yleisurheilukisat ja koululla on tapana, että vanhemmat, jotka toimivat apuna mittaamisessa ja muussa tarpeellisessa, saavat palkaksi tulla koululle syömään. Tätä oikeuttani olen käyttänyt nyt jo 7 vuotta :) Sain siis raitista ilmaa, punaiset posket, korvien täydeltä naurun helinää ja vielä mahan täyteen. Taas jaksaa ommella!

Ai niin, yksi juttu vielä, joka on jäänyt tässä kaiken jalkoihin: Meillä on ollut viime aikoina aivan järjetön arpaonni! Ihan viimeisinä esikoinen voitti Citymarketin arvonnasta Risto Räppääjä -julisteen ja tehtäväkirjan ja mie olen voittanut Astu butiikkiin -arvonnasta 20 € lahjakortin, jonka käytin Risakon Minne mentäis -pussukkaan ja sitten Metkunin arvonnasta tämän huikean, käsin ommellun nallen! Sen nimi on Onni ja se katselee nyt elämänmenoa meidän olkkarissa ja myhäilee tyytyväisenä, kun sitä rapsutellaan ohimennen. Tuossa pienessä, puukantisessa kirjassa on Onnin syntymätodistus ja yksityiskohtaisia tietoja Onnista. Aivan huikea <3

Oli pakko tehdä myös lotto tässä voittohuumassa, mutta ei tullut miljoonia - vielä :D

Ken hoitaa!

Lauantaina 13.9. klo 10-18 on Hesassa Narinkkatorilla Käsityökortteli. Mie en tällä kertaa ole mukana, sillä opetan piiperryspistoja tällä Imatralla, mutta mene sie!

Koska vähän harmittaa, etten päässyt mukaan, pyysin muuan Keniä auttelemaan ja jakamaan Käsityökorttelissa kuponkeja, joissa on sellainen taikasana, jolla saa miun Puodista tilaukset ilman postikuluja 21.9. saakka :) Mene siis lauantaina Käsityökortteliin, etsi Ken ja pyydä kuponkia. Ehkä voit siinä samalla tehdä riepuostoksia oranssilla teltalla (se oli vihje ;) ).

Yrittäjän päivä

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Kerroin vuosi sitten ja kaksi vuotta sitten päivästäni Yrittäjän päivänä. Tästä taitaa tulla perinne. Hyvää yrittäjänpäivää!

5.45 Herään miehen herätyskelloon. Olen nukkunut tosi huonosti, ollut valveilla vähän väliä ja torkahdellut kevyesti. Loikoilen sängyssä, käyn läpi päivän hommia ja jostain syystä päädyn muistelemaan kuolleita läheisiä lämmöllä. Hymyilyttää.

6.34 Nousen viimein ylös, käyn aamupesulla ja kokoan aamupalan tarjottimelle, jonka kannan ruokailuhuoneeseen tietokoneen ääreen. Luen Facebookin, kurkkaan sähköpostit - vain pari roskapostia, käyn Suomen käsityöyrittäjien foorumilla lukemassa uudet viestit ja alan kirjoittaa 
blogia.

7.12 Käyn varmistamassa, että seiskaluokkalainen on herännyt.

7.16 Tajuan, että blogin päivämäärä on EDELLEEN päivän pielessä. Miten mie en tajua tätä muulloin, vain aina Yrittäjän päivänä... Jokohan nyt saisin tehtyä asialle pysyvästi jotain...

7.19 Tajuan, ettei ehkä olekaan. Mie vain kirjoittelin nuo alustukset jo eilisiltana ja vaikken silloin julkaissutkaan, päivämäärä jäi ilmeisesti siitä.

7.43 Aamupala syöty, Facebookia päivitelty, Suomen käsityöyrittäjien foorumilla hoideltu hommia ja tervehditty porukoita. Lähden pajalle muokkaamaan kiilaferren kaavaa sopivaksi 13-vuotiaalle, jonka mitat tulivat sähköpostilla. Otan taustamusiikiksi koostamani FolkJam-tunnin musiikit, sillä ne on saatava selkäytimeen keskiviikoksi.

7.54 huikkailen tokaluokkalaisen hereille ja menen oikeasti sinne pajalle. Seiskaluokkalainen lähtee kouluun.

8.05 Kiilaferrejen kaavat ovat "tallessa". Huoh. Paja on ihan karmeassa kunnossa, eikä sieltä löydä mitään. Yhtään ei auta, että pajalla on snookerpöytä, jonka päällä noin periaatteessa olisi miun leikkuupöytä, mutta nyt leikkuupöytälevy on killunut kangaspuiden päällä jo vaikka kuinka pitkään, mie yritän tehdä hommia snookerpöydällä ja mies aina illalla "siivoaa" ne miun työtavarat pois tieltä. Siinä ne miun päivät sitten menevät kamoja etsien.

Piirrän uuden kaavan ja muokkaan sen mittojen mukaan. Siivoilen hyvin vähän ja haaveilen paremmasta siivouksesta. Ja siihen liittyvästä hävitysmyynnistä - nurkat ovat täynnä vanhojen pukujen osia, jämäkankaita, lankoja, ties mitä tarpeellista tavaraa, jota voisi joku muu tarvita enemmän kuin mie.

8.34 soittaa ystävä ja kurssilainen, joka tulee tänään tyttärensä kanssa tutkailemaan sielunlämmittäjää. Hän on tulossa miun sielunlämmittäjäkurssille Karjalatalolle marraskuussa. He tulevat kymmenen maissa.

8.51 istahdan hetkeksi tähän koneelle tuumailemaan, mitä tekisin. Kamerasta loppui akku, joten nyt ei tule vielä kuvia. Päätän siivoilla pajaa, sillä se tuntuu nyt tosi tärkeältä. FolkJam-musiikkien tahtiin sekin sujuu kuin tanssi :) Kunhan sielunlämmittäjän tutkailijat ovat käyneet, menen käymään Susannalla leikkaamassa kiilaferren, jos hänelle käy. Ja jos siivoilu alkaa tympiä, jatkan Jääsken B-mallipuvun sinisen hameen ompelua. Jes, siinä suunnitelma. Nyt sitten persaus ylös penkistä! Hop! - Ei irronnut. Pidän aamukahvipaussin, jospa se siitä.

9.24 huomasin, että eräs asiakas on maksanut laskun, joten makselen omat laskuni pois. Siirtelen rahaa tililtä toiselle, jemmailen alv-rahoja, nehän eivät ole miun rahaa, vaan valtio on värvännyt yrittäjät keräämään ne rahat asiakkailta. Ne eivät siis ole missään vaiheessa miulle eikä miulta pois, miun täytyy vain pyöritellä niitä rahoja tileilläni, kunnes on aika tilittää ne valtiolle. Onneksi siirryin kesällä kuukausimaksusysteemiin, aikaisempi vuosittain maksettava se vasta raastavaa olikin.
Söin seiskaluokkalaisen tekemää mansikkakiisseliä. Hän keitteli sen eilisaamuna, se oli köksänläksy. Voi että mie tykkään :D Sekä mansikkakiisselistä, että köksänläksyistä!

9.29 saan puhelun koskien Imatran Seudun Kalevalaisia. Olen odottanut tätä tietoa ja pääsen nyt hoitamaan homman eteenpäin. Laitan seurapalstalle ilmoituksen. Päivitän vielä yhdistyksen nettisivut ajan tasalle ja hops, kello onkin 9.55. Lähden pajalle odottelemaan sielunlämmittäjän tutkailijoita ja siivoamaan.

10.50 Nälkä. Sielunlämmittäjän tutkailija osti brokadia, nauhaa ja laatikon tulevalle sielunlämmittäjälleen. Susanna ehti jo lähteä Jyväskylään, joten kiilaferren leikkuu jää maanantaille. Ystävä käväisi hakemassa limpparia, joka asusteli meidän varastossa. Pyysin häneltä apuja siihen, että miten pystyy luomaan oman nettitestin, sellaisen "mikä väri olet"-tyyppinen juttu, tiedäthän, joita on Facebook pullollaan. Hän on miun henkilökohtainen it-tukeni ja lupaa tutkailla asiaa. 
Valmista ruokaa ei ole, joten kasailen pikaisen salaatin. Syön sen, kuten lähes aina, tietokoneen ääressä. Kurkkaan sähköpostit, jaan Villisilkin alepäivityksen Facebookissa työminän ja Feresi-ryhmän seinällä, kirjoitan äskeiselle asiakkaalle laskun, päivitän verkkokaupasta pois hänen ostamansa tuotteet ja pohdin, että haluan loputkin säilytyslaatikot nurkista pois. Päätän laittaa pystyyn alen, että noutamalla laatikon saa 20 eurolla. Noutaa voi täältä Imatralta tai 20.9. Jyväskylästä kansallispukukeskuksesta tai mahdollisesti (jos menen omalla autolla) Karjalatalolta 7.-9.11. Olisko tarvetta? Lisään mainoksen Facebookiin.

11.39 massu on täynnä ja hommat taas hetkeksi hoidossa. Puhelin soi. Asiakas kysyy Koillis-Savon röijyn ja hameen ompelutyötä. Lupaan laskea tarjouksen ensi viikolla ja laittaa hänelle sähköpostia. 

11.47 Menen pajalle jatkamaan siivousta.

13.15 soitan yhdelle opiston kässäopelle, että kelpaako tilkkutyökama ja kirjontatarvikkeet vai heitänkö roskiin. Kuulemma kelpaa, hyvä :) Tokaluokkalainen tulee koulusta. Häntä jännittää, tänään tulee sylikummi viikonlopuksi kylään ja tiedossa on mukavaa puuhailua hänen kanssaan. Lisäksi tänään on yhdet kaverisynttärit. Seiskaluokkalainenkin tulee, kaverin kanssa ja he ryhtyvät soittelemaan eilen taloon tulleita sähkörumpuja. Mahtava keksintö, niissä on hyvin pieni ääni :D

14.50 Huhhuh! Jos vaikka välipalaa. Siivous on siinä vaiheessa, että sotkua taitaa olla enemmän kuin ennen sitä, mutta muutama "miljoonalaatikko" on lajiteltu. Näistä suurin osa oli erään kansallispukuja valmistaneen henkilön peruja. Joukossa oli mm. tilkkutyöjuttuja ja niitä lajittelin kiertoon. Lopuista tein läjiä: kirppiskasa, omaan käyttöön -kasa, myyntiin-kasa. Nyt ne sitten ovat kasoja. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin läjät jäävät pyörimään tuonne pajalle... No, jospa tällä kertaa ei.

Katsokaa mitä aarteita :D

Viskoosilankoja. Olisko tarvetta?

Oi, tämmöiset haluaisin joskus tehdä, mutta ehdottomasti kurssilla.

Oih!

Kirjepaperikko :D

Nykyhetken kankaita - vuodelta 1944 ;)

Tällainen tehtiin vuonna 2011, nyt se putkahti tuolta peruista!

15.12 Nyt saa riittää tältä viikolta. Tämä päivä meni tosiaan yrittämiseksi, mitään suurempia onnistumisia en kokenut, enkä mitään valmista saanut aikaiseksi. Maanantaina sitten taas ommellaan ja siivous jatkuu sopivana hetkenä. Myö lähdetään hakemaan tokaluokkalaisen kummia junalta. 

Hyvää viikonloppua!

Nappi otsaan!

Yksi eniten päänvaivaa aiheuttavista asioista kansallispuvuissa lienevät pääasiat. Siis päälaitteet. Ihmeellisiä päähineitä on joka lähtöön: on natsia, huntua, tykkiä, tanua, sorokkaa, pinteliä, säppäliä, liinalakkia ja mitälie sykeröitä.

Kun pääsee yli siitä huimasta ajatuksesta, että kansallispuvun kanssa voisikin käyttää jotain muuta päähinettä kuin alle rippikouluikäisten nauhoja (kyllä, elämänkokemuksesi saattaa paljastaa, että olet jo aikuinen), tulee seuraava ongelma: oman puvun aikuisen päähine on outo, hankala, kallis, vaikea pukea, ruma, siitä ei löydy mistään tietoja.

Mielelläni ratkaisisin kaikki ongelmat kerralla ja vuodattaisin kaiken tietoni tähän. Mutta mie en ensinnäkään tiedä kaikkea ja toiseksi täytyisi mennä ompelemaan. Otetaanpa siis yksi kerrallaan. Tykkimyssyn pukemisesta olen kirjoittanutkin, ehkä joskus myös jostain hunnusta.

Näin puetaan Sakkolan ja Raudun kansallispuvun huntu

Tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus. Tämä on tapa, jonka olen todennut ihan toimivaksi. Todennäköisesti on olemassa viisaampia tapoja ja yllytän niitä kehittelemään :)

Laiskuuttani tai ihan provosoidakseni jätin tukan muuten siihen kuosiin, jossa se on. Jos pukeutuisin oikeasti kansallispukuun, yrittäisin litata vähän kansallispukuisemman kampauksen.

Tässä linkki kuvaan, jonka kampausta voi yrittää matkia:

Aune Makkara huntu päässään Sakkolan Volossolan kylässä

Kun nyt meillä kaikilla ei ole tuollaista polkkaa ilman etutukkaa, suosittelen (ihan selkäytimestä, keltään muulta asiantuntijalta kysymättä), että hiukset, jotka yltävät niskaan nutturalle, sidotaan niskaan nutturalle. Lyhyemmät hiukset asetellaan mahdollisimman sileästi. Otsatukka saa jäädä. Jos jakaus onnistuu, niin jakaus tehdään keskelle päätä.

Sakkolan ja Raudun kansallispuvun huntu on kolikon kokoinen ja se sidotaan hiusrajaan keskelle otsaa.

Kuten kaikkiin huntuihin, tarvitaan alle sykerö. Pieneen huntuun tehdään pieni sykerö.

Jos omaa tukkaa on otsalla tarpeeksi pitkästi, käytetään pelkästään sitä. Jos ei ole, niin jelpataan langalla. Tähänhän käy mikä vaan vaalea tai tukan värinen lanka, materiaalilla ei ole väliä, mutta karkeampi pysyy tietysti paremmin. Sakkolalaiset taisivat käyttää vähän jotain risujakin ja yllytän kokeilemaan. Nyt kuitenkin tehdään sykerö tukasta ja langasta.

(Tässä on Aune Makkara sykerö päässään)

Otin kolme langanpätkää, pituudeltaan parikymmentä senttiä. Solmin ne keskeltä yhteen, että letittämisen aloittaminen olisi helpompaa.

IIIIK, miten vanhalta ja väsyneeltä mie näytän!

Erotin pienen tukon omia hiuksia otsalta ja asetin langat samaan nippuun niin, että langassa oleva solmu on tuolla otsaa vasten. Sitten letitin tukan ja langat. Koska tämä lanka ei ole liukasta, en päätellyt lettiä mitenkään, vaan...

...pyöräytin letin pieneksi ympyräksi ja kiinnitin nuppineulalla. Tuon ympyrän pitää siis olla sen kokoinen, että se mahtuu hunnun sisään.

Sitten lopsautetaan huntu siihen päälle ja kiinnitetään sekin nuppineulalla. Työnsin valkopäisen nuppineulan tuolta hunnun takaosan solmun vierestä hunnun sisään, sykerön alta ja ihan aavistuksen pilkistämään hunnun etureunasta. Näin sen mielestäni saa parhaiten näkymättömiin. Koska sitä pajunrisua ei ole täällä sisällä, huntu ei pysy ilman neulaa. Samasta syystä neula voi litata hunnun epäsymmetriseksi, varo sitä.

Joo-o, siinä se nyt on! Siviilivehkeissä ihan katu-uskottava tuon miun "keski-ikäisten irokeesin" kanssa. Kansallispuvussa tosiaan saisi ehkä olla vähän matalampaa mallia.

Hyvin pysyy!

Käsityökortteli on...

Olet varmaan (toivottavasti) huomannut Käsityökorttelin ja Suomen käsityöyrittäjien mainokset täällä miun blogissa. Jos käytät Facebookia tai Instagramia, olet toivottavasti nähnyt niitä sielläkin.
Mainonta voi käydä ärsyttäväksi, jos sitä tulee joka tuutista. Se ei ole tarkoituksemme ja toivomme, ettei niin käy.

Me Suomen käsityöyrittäjät olemme ihmisiä. Olemme yrittäjiä, pääasiassa yhden tai ihan muutaman hengen yrityksiä. Jokaiselle yrittäminen ja käsityöläisyys on lähinnä elämäntapa. Helppoa rahaa tällä alalla ei ole, mutta työn iloa, sitkeyttä, taitoa ja intohimoa sitäkin enemmän.

Se, että olemme yhdistäneet voimamme, on Otto Aanmaan ansiota. Otto perusti ryhmän ja tekee ihan valtavasti työtä sen eteen. Ryhmässä on kourallinen muitakin aktiiveja, ylläpitäjiä, jotka huolehtivat homman toimivuudesta ja tarpeen mukaan aina joku ryhmäläinen tarttuu toimeen.

Meille yrittäjille ryhmä merkitsee vertaistukea, tietoja, edullisia yhteishankintoja, markkinointivolyymia ja jopa ystäviä. Monelle ryhmä on "työkaverit", koska muita ei ole. Omalta kohdaltani voin sanoa, että minulle sopii mainiosti, että "työkaverit" ovat tietokoneessa, jonka voi sulkea, kun haluaa olla rauhassa ;)

Minusta ryhmän idea on se, että kaikki tekevät vähän ja kukaan ei odota, että "taivaasta" tipahtaa valmiina kaikki. Kuten aina ryhmissä, siellä on niitä, jotka todella tarttuvat toimeen ja sitten niitä, jotka hengailevat laitamilla. Ja kaikkia niitä muita jäseniä, joita ryhmissä aina on. Toivon, että kun kyse on itsenäisistä yrittäjistä, vastuunkanto olisi luontevaa ja jokaiselle löytyisi sellaista tehtävää, mikä itselle on helppoa ja mukavaa.

Mitä iloa Käsityökorttelista sitten sinulle on?

Netissä Käsityökortteli on hakukone. Kun tarvitset Suomessa valmistettua käsityötä, löydät sen Käsityökorttelista. Käy kokeilemassa hakua. Haku vie yritysten omille sivuille ja verkkokauppoihin, joten asioit suoraan yritysten kanssa.

Käsityökorttelilla on blogi, joka esittelee yrittäjiä ja tuotteita, valmistusohjeita ja käsityöyrittäjän arkea. Monet Käsityökorttelin jäsenetkin pitävät omaa blogiaan, niitä voit seurata täältä.

Käsityökortteli on kartta. Matkaillessasi voit kätevästi tarkistaa, osuisiko matkan varrelle sopivaa avointa työhuonetta tai myymälää.

Käsityökortteli on Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa.
Aihetunniste #käsityökortteli vie kuviemme ja päivitystemme pariin.

Käsityökortteli myös jalkautuu. Seuraavana tulossa ovat Jyväskylän ja Helsingin Käsityökorttelit. Niissä myydään vain Suomessa valmistettua käsityötä ja myyjät ovat yrityksiä. Harrastelijoita ja helppoheikkejä ei Käsityökorttelissa nähdä.

Suuri muutos tässä ryhmässä hiljattain, oli siirtyminen omaan, hienoon sivustoon ja foorumiin sen sijaan, että höpöttelimme Facebookissa. Työmäärä oli huikea ja toivon todella, että se osoittautuu kannattavaksi. Se voi toimia vain niin, että me kaikki ryhmäläiset aktivoidumme toimimaan ryhmässä ja markkinoimaan Käsityökorttelia ja että sinä ja muut asiakkaat koette siitä olevan jotain hyötyä.
Palaute Käsityökortteli-myyntitapahtumista on ollut erittäin kannustavaa. Meillä on nytkin suunnitteilla vaikka mitä mukavaa ja otamme oikein mielellämme vastaan myös ehdotuksia, miten voisimme paremmin, palvella, viihdyttää, ilahduttaa.

Mitä se käsityö sitten pohjimmiltaan on? Sehän voi olla vaate, joka on persoonallisempi kuin halpatuontipaita ketjuliikkeessä. Se on usein eettisempi valinta. Se on lähituotantoa. Se maksaa usein enemmän kuin massatuotantoveljensä, mutta se todennäköisesti myös kestää ehjänä ja aikaa paremmin kuin se massatuotantoveli. Se tuo veroeuroja Suomeen.

Miulle käsityön tekemisessä on tärkeämpää se tekeminen, kuin se valmis tuote. Niin kauan kuin teen sitä, se on miun. Se on miun taito, miun tunne, miun käsien liike, miun ajatukset, miun tuoksut ja äänet, miun turhautuminen, miun matka ja miun oppiminen. Kun se tuote on valmis, se on siun. Se on siun vaate ja on siun vuoro kokea sen kanssa se, mitä sitten tunnetkin. Toivottavasti siinä välissä tapahtuva kohtaaminen kantaa mukanaan jotain lämpöä ja positiivista, joka siirtyy tuotteen mukana sinulle. Onko se silloin enää pelkkä tuote?