Sivut

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Koulutusta!

Suomen Kansallispukukeskus järjestää kansallispukuvalmistuksen peruskurssin!

Etenkin alan opettajat, valmistajat ja sellaisiksi haluavat, ehdottomasti sinne!



Mie katoan nyt tutkasta pariksi viikoksi. Puoti on avoinna normaaliin tapaan, mutta ennakkolaskut ja tilaukset lähtevät matkaan vasta 14.7. Siellä Puodissa on yksi uutuuskin ;)

Ihania kesäpäiviä siulle!


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Tapahtui perjantaina, 13. päivänä

Miehän tässä parhaillaan teen viimeisiä osia Kuolemajärven B-mallipukuun. Se tarkoittaa sitä, että A-mallipuku on se ensimmäinen, joka tarkistettavasta puvusta tehdään ja se menee säilöön Suomen Kansallispukukeskukseen. Tilaajayhteisön kannattaa teettää oma mallipuku, jota käytetään markkinoinnissa ja vaikkapa mallina tekijöille. Usein tilaajayhteisö tilaa molemmat puvut samalla kertaa ja ne tehdään rinnan, sillä se on taloudellista ja käytännöllistä. Tässä Kuolemajärven tapauksessa tehtiin ensin A-puku ja nyt sitten tehdään sitä B-pukua. Tähän väliin ehti Jääsken naisen puvun tarkistus ja sen mallipukujen teko, joten se on mennyt edelle niiltä osin kuin olen sitä voinut tehdä. Siksi Kuolemajärven B-puvun teko on venynyt ja paukkunut. Mutta nyt on siis loppusuora menossa.

Ompelin tässä alkukesästä Kuolemajärven esiliinoja, niitä on kaksi. Ensin ompelin kirkkaamman värisen esiliinan. Siinä on vähän kirjontaa, lähinnä siinä vain kootaan kappaleita yhteen. Esiliinan hienous ovat väli- ja helmanyytinki, joista jälkimmäinen tehdään helmaan kudotun kapean sinisen kaitaleen loimilankahapsuihin. Nyytingit nypläsi Annikka Eilola, mie vain kasailin esiliinan.

Tässä kuvassa on A-puvun kirkkaan värinen esiliina, jonka äitini Tuula Tanttula-Murto on ommellut.

Suurempitöinen ompelijan kannalta on lempeän värinen esiliina. Siinä on kapeita kirjontaraitoja, jotka eivät ole kovin huomiotaherättäviä, mutta niiden tekeminen vie kyllä aikaa. Tässäkin esiliinassa on välinyytinki. Reunoja kiertää iskuhapsu. Suurin osa kirjonnasta tehdään sinisellä Katrilli-nyytinkilangalla, jota käytetään hyvin paljon kansallispuvuissa. Osa on oranssinpunaista, ohutta kampalankaa. Myös iskuhapsuissa on pellavaa ja villaa.

Tässä kuvassa on A-puvun lempeän värinen esiliina, jonka äitini Tuula Tanttula-Murto on ommellut.
Kirjonnat, vaikka aikaa vievätkin, ovat miun lempihommia. Olin sopinut, että toimitan molemmat esiliinat Karjalaisille kesäjuhlille 14.6., josta Kuolemajärvi-säätiön edustaja vie ne perille Turkuun. Sain esiliinan valmiiksi juuri määräaikaan mennessä, torstaina 12.6. illalla. Kaikki nämä käsinnyperrettävät pellavaiset, valkeat, täytyy pestä ennen luovutuskuntoon silittämistä. Niin tietysti tämäkin. Illalla kymmenen jälkeen pesin esiliinan. Jos siinä ei olisi villaa, olisin tietysti pessyt sen mahdollisimman kuumalla vedellä värien leviämisen ehkäisemiseksi, mutta koska siinä on, piti käyttää viileää vettä. Villan takia käytin myös villalle soveltuvaa pesuainetta ja lisäsin normaaliin tapaan reilusti suolaa pesuveteen, edelleen värien leviämistä ehkäisemään. Pesin esiliinan, huuhtelin hyvin, laiton viimeiseen huuhteluveteen tärkkiä, puristelin enimmät vedet ja jätin kuivumaan. En laittanut viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Älkää kysykö miksi - en tiedä. Hyvältä näytti, menin nukkumaan.

Aamulla heräsin perjaintaihin, 13. päivään. Menin heti aamupesun jälkeen katsomaan esiliinaa. Sininen väri oli levinnyt kirjontalangasta ihan valtavasti. Esiliina oli vielä hitusen kostea, joten nappasin sen ja menin heti pesemään uudelleen. Ei auttanut. Kuuumensin veden villasta välittämättä. Ei auttanut. Kokeilin eri pesuaineita ja tässä vaiheessa väriä alkoi jo irrota lisää. Ne ajatukset, joita päässäni liikkui, eivät ole julkaisukelpoisia. Kuvia tuosta vaiheesta ei ole, se ei ollut niitä hetkiä, jotka haluaisin ikuistaa.

Kun oli selvää, että sininen väri ei lähde irti pesemällä, päätin kokeilla viimeisenä vaihtoehtona Kloritea. Sainkin sillä pahimmin levinneet alueet tuosta ylimmäisen kirjonnan yläpuolelta lähtemään ja se näytti jo ihan siistiltä. Alempi kirjottu kappale sen sijaan oli vaikea puhdistaa, sillä siinä oli pakko myös vähän osua Kloritella siihen kirjontalangan päälle. Lopulta Klorite poisti väriä niin kirjontalangasta kuin noista kasvivärjätyistä ostonauhoistakin. Ja hillitön peseminen oli vanuttanut iskuhapsujen villalangat. Tulos oli tällainen:








 Onneksi nyytinkin säästyi, sen purin tuosta pilalle menneestä essusta pois. Toimitin toisen essun kuten oli sovittu ja pahoittelin syvästi, että puvun loput osat viivästyvät entisestään.

Nyt on siis tehtävä uusi esiliina.
En tajua, mikä kirjontalangasta irrotti värin ja miksi vasta kuivumisvaiheessa. Siksi tein vähän testejä. "Kirjoin" lankaa johonkin ostokankaanpalaseen. Laitoin astiaan vähän kädenlämpöistä vettä ja samaa pesuainetta, jota olin käyttänyt, ajatuksenani, että vika oli pesuaineessa. Ei irronnut väriä. Lisäsin suolaa. Ei irronnut väriä. Sitten mieleeni juolahti, että tuo esiliinakangas on kudottu valkaisemattomasta pellavasta ja valkaistu Kloritella kankaana. Klorite ei lähde kuiduista koskaan kokonaan pois ja mietin aiheuttaisiko se tämän (tosin tuota kangasta on iänkaiken käytetty ongelmitta). "Kirjoin" lankaa varsinaisen essukankaan tilkkuun ja tein sille samat jutut. Ei irronnut väriä. Laitoin kuumempaa vettä, ei mitään. Sitten ajattelin, että essussahan on kasvivärjättyjä nauhoja, voisikohan niissä olla jotain puretetta tai muuta jäljellä. Laitoin samaan liemeen lillimään pätkän nauhaa. Ei irronnut väriä.

Siellä lillivät. Ei irtoa väriä.
Esiliinasta värit levisivät vasta kuivumisvaiheessa. Laitoin tilkut kuivumaan täsmälleen samoin vaakatasoon kuin essukin oli ollut. Joko arvaat?

Kuivuessakaan ei irronnut väriä.

 En tajua. En kertakaikkiaan tajua. Nyt kaikki kemiasta, värjäyksestä, pesemisestä ja langasta ymmärtävät, mitä ihmettä tässä tapahtui?

Vyyhtesin kirjontalankaa pienelle vyyhdille ja pesin sen. Lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Tässä kohtaa ei enää yllättänyt se, että langasta ei irronnut pesussa väriä.

Nyt teen uutta esiliinaa. Kirjon sillä samalla langalla, tosin nyt pestyllä ja etikkakylvyn saaneella. Pahimmassa tapauksessa tässä käy niin, että uudestakin esiliinasta leviävät värit. Voi olla, että sitten en pysty viikon rauhoittumisenkaan jälkeen kirjoittamaan siitä tänne.

Mie pidän työstäni ja pidän tästä kirjomisesta. Täytyy kuitenkin sanoa, että tekisin mieluummin perheeni kanssa jotain mukavaa sen sijaan, että teen töitä, kun muu perhe on lomalla. Tuon essun tekemiseen menee tässä kaiken muun ohella kolmisen viikkoa. Tästä pilalle menosta seurasi se, että miulla ei ole kesälomaa ja se, että rahaa ei tule. Olin tehnyt aika pitkää päivää useamman viikon, sillä harkkarin ohjeistaminen vie aikaa ja halusin tehdä hommat alta pois, että voisin olla lomalla ihan rauhassa. Jääsken mallipuvut jonottavat vuoroaan ja tähän Kuolemajärveen piti tehdä juuri nyt vielä huntu, säärisiteet ja nästyyki. Mie olen yleensä sellainen melko positiivisen kautta menevä ihminen, enkä vaivu kokonaisvaltaisesti synkkyyteen, vaikka joku asia pieleen menisikin. Perjantaina 13. päivänä halusin käpertyä itkemään ja ulvomaan ja luovuttaa ihan kokonaan, hoitakoon joku muu kaiken. Se, että harkkari oli täällä, poisti tehokkaasti sen vaihtoehdon.

 No. Onneksi mie tosiaan pidän tästä työstäni. Onneksi suuri osa hommista on sellaisia, joita voi tehdä missä vain. Niinpä esimerkiksi eilisiltana, juhannusaattona, kirjoin essua ystäviemme kesämökillä.


Voimme myös lähteä perinteiselle asuntoautoreissulle perheen kera, kunhan emme ajele kovin pitkiä siivuja, sillä mie en pysty kirjomaan ja ompelemaan autossa, siinä tulee paha olo.

Mie kuulun tuohon Suomen käsityöyrittäjät -ryhmään (Käsityökortteli) ja meillä on oma foorumi. Kun miun oli pakko saada tämä kamaluus oksennettua ulos, kirjoitin siitä tuonne foorumille. Kiukuttelin myös henkilökohtaisella Facebook-seinälläni. Itkin liikutuksesta, kun vertaistuki oli juuri sellaista, jota tarvitsin. Tuossa kohtaa ei tarvita sen suurempia sanoja, kuin että "tunnen tuskasi". Paremmin tietävät neuvojat voivat säästää luentonsa siihen vaiheeseen, kun pystyn taas vastaanottamaan jotain. Sain juuri oikeanlaista tukea ja se lienee se, miksi en sittenkään silloin pahan onnen perjantaina käpertynyt itkemään ja luovuttanut. Kiitos ihanat käsityöyrittäjäkollegat ja ystävät! Pidättehän peukkuja, että uudelle essulle ei käy huonosti?



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Yhteisörahoitusta Veneh-elokuvalle

Muistattekos vielä Veneh-elokuvan? Senhän piti ilmestyä jo keväällä, mutta toisin kävi. Vaikka näitä hommia suurella sydämellä ja intohimolla tehdään, tarvitaan myös rahaa. Elokuvan ohjaaja Jyrki Haapala haluaa lopputuloksesta laadukkaan - kuten me kaikki tietenkin - ja nyt kerätään rahaa elokuvan jälkitöihin.

Veneh-elokuvan yhteisörahoitukseen voi osallistua mesenaatti.me -palvelussa. Mukaan pääsee jo 5 eurolla!
Elokuvalla on myös nettisivu ja Facebook-sivu, jossa voi seurata valmistumista.

Tuossa elokuvassahan on miun tekemä naisten ja tytön puvustus ja ne olen tehnyt ilman rahallista korvausta. Osa elokuvassa nähtävistä vaatteista on ostettavissa Puodista :)


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Karjalaist hulinaa


Mie olin siel Karjalaisil kesäjuhlil Lappees lauantain ja sunnuntain Karjalaisel toril myymäs. Äiti oli miul apurina ja kylhä myö kauppaa tehtiikii. Mei myyntipaikka oli siel mone mutka takan, mut nii vaa löytiit asiakkaat meijät ja jaksovat rahasakii sinne ast kantaa!

Siel ko myö oltii, ni välil oli olo niiko muumilaaksos, ku jos jonkiimoist viipeltäjää ja sepustajaa pyörähtel siin, mut karjalaisel huumoril myö niistkii selvittii.

Nois kemulois nää talkoolaiset tekkeet hirmuse homman ja tietyst välil tulee vähä sotkuukii, ku ei oo ammattilaisii hoitelemas kaikkii asioit, mut hyvihä noist selvittii! Miust ol ihanaa, et iha siihe mei myyjie lähelle oli pykästy kahvipiste iha meille ja talkoolaisille, ni säästy monta minuuttii, ku ei tarvint kaike kansa kans sitä kaffetta jonotella. Palkatutha ne vast hommii paiskookii, ei taija iha ylityökorvaukset niit hommii kattaa. Ja hyväst oliit hoitaneet. Markkinointiikii olivat panostaneet silviisii hyväst, et vaik yleensä nois kemuis lauantai on vähä hiljane, ni nyt ei ollu, nyt oli mukavast vilskettä tasasest ja se on hyvä, ni ehtii hyväst kaikkii kans haastella, mut ei käy aika pitkäks.

Pienest tilast huolimatta mie sain miun tuotteet ihan kivasti esille. Vähä jouvuttii siel väistelee toisiamme asiakkaitte kans, mut sopu tekee tilaa ja tipu tekee solaa. Tuos on miu äiti neuloi kattelemas.


Lauantai-iltan mie en heti suihkintkaa kotii Imatralle vaa jäin Karjalaise nuorisoliiton konserttii, ko mei lapset esiinty siel. Lellu tanssi Lirpukois ja molemmat laulo Metku-kuoros. Siel ol muutekii mahtavat esiintyjät ja miu tanssijalkaa alko iha näppäsee silviisii, et pitäs päästä vähä FolkJammailee.

Imatran Seudun Karjalaiset Nuoret, Lirpukat

Metku-kuoro ja Roihu-yhtye johtajanaan Sari Kaasinen. Nuo oikeanlaitimmaiset ovat miun :)

Kovast ois tehnt mieli pitää yks vapaapäivä, mut miul män yks homma puihin ja sen takii se ei nyt käy. Voip olla, ettei tuu lomaakaa, mut siit sit toisel kertaa. 
Oikee lämmin kiitos kaikil, jotka käitte miu kans haastelemas Lappeenrannas! Ens vuon nähhääkii sit Hyvinkääl ja sitä enne seilataa Suures karjalaises karonkas!


P.S. Muistakaas sit viel tää kuvakisa! Saa lähettää nii mont kuvaa ko tahtoo!
P.S.2: Jos jotaa käi ihmetyttää miu murresekamelska, ni sehä johtuup siit, et mie en oo oikee mistää kotosii. Miu isä on Suojärvelt ja siel puhuvat karjalankieltä. Mie oon syntyjäin kotkalainen, niiko äitikii. Mut tääl Imatral minuu on tän 27 vuue aikan tarttunt tätä paikallist siemiekieltä aika tiukast, vaik toi kotka välillä vähän mukaan tunkeekii. 

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kuvatehtävä!

Tänä viikonloppuna voi bongata kansallispukuja (ja ehkä muutakin hienoa pukeutumista?) ainakin kaksilla kesäjuhlilla: Sottiisimoves Tampereella ja Karjalaiset kesäjuhlat Lappeenrannassa.
Tehtävänä on ottaa tänä viikonloppuna näissä tapahtumissa tai ihan muualla UUSI, MIELENKIINTOINEN KUVA KANSALLISPUVUSTA TAI -PUVUISTA tai jostain niihin liittyen. PALKITSEN PARHAAT KUVAT PIENILLÄ YLLÄTYKSILLÄ!
Kuvan voi lähettää miulle sähköpostiosoitteeseen soja.murto@gmail.com 22.6.2014 mennessä. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi ja halutessasi lyhyt kuvateksti.
Kuvia tulen käyttämään Facebookin Kansallispuku -ryhmän tunnistuskilpailussa sekä opetustarkoituksissa. Muusta käytöstä sovitaan aina erikseen.


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Karjalaiset kesäjuhlat

Mie olen tehnyt niin reippaasti töitä, että tämä netissä keikkuminen on jäänyt ihan minimiin. Siksi täällä blogissakaan ei ole tapahtunut mitään. Hiljaista saattaa näin kesällä olla muutenkin, yritän lomailla heinäkuussa pari viikkoa ja töiden kanssa on kiirusta. Facebook on mennyt typeräksi, kun seinälle lävähtelee tuikituntemattomien kaverinkaverin päivityksiä aina kun joku kaveri sattuu niistä tykkäämään.

Olen kokenut dominopalikkailmiön työkalenterin kanssa. Kun sinne tänne alustavasti lupailee ja niitä kolmeen kalenteriin tai pääkoppaan merkkailee, niin äkkiä käykin niin, että samalle viikonlopulle on kolme menoa. Kävi niin, että olin luvannut mennä Karjalatalolle pitämään Karjalaisen nuorisoliiton tilauksesta sielunlämmittäjäkurssin. Ilmeni, että Kansallispukukeskuksen kansallispuvun syntymäpäivä -tapahtuma on samaan aikaan. Molemmissa olisi oltava. Ihana Hilu suostui siirtämään sielunlämmittäjäkurssin marraskuulle. Siinä kohtaa olin tietenkin unohtanut, että olin tarjonnut Imatran työväenopistolle sielunlämmittäjäkurssia juuri sinä samana viikonloppuna. Onneksi huomasin sen hetkeä ennen kuin ilmoittautuminen alkoi. Imatran kurssia siirrettiin viikolla. Seuraavan viikonlopun piti olla ihan tyhjä. Kunnes huomasin, että suuri yhteistapahtuma Suomen käsityöyrittäjät -ryhmän kanssa onkin juuri silloin. Huoh. Laitoin juuri opistolle viestiä, että vieläkö onnistuisi siirto. Ja nyt syksyni näyttää siltä, että lyyhistyn, romahdan ja tainnun, kun kaikkien menojen ja kurssien lisäksi pitäisi vielä tehdä töitäkin. Jokohan kohta oppisin sanomaan "ei"?
-- juuri tulleen tiedon mukaan Imatran työväenopiston sielunlämmittäjäkurssi on siirretty marraskuun viimeiseen viikonloppuun. Katsohan myös muu tarjonta, siellä on esim. syyskuussa miun pitämä "piiperryskurssi", joka on (kuten sielunlämmittäjäkurssikin) aikataulutettu niin, että kauempaakin voi tulla :)

Mukavaa on tulossa viikonloppuna, kun Lappeenrannassa on Karjalaiset kesäjuhlat! Olen siellä Karjalaisella torilla lauantaina ja sunnuntaina myyntipaikalla 45-46. Tori on Kimpisen koulukeskuksella, Pohjolankatu 23 ja avoinna lauantaina klo 9-18 ja sunnuntaina 9-15. Karjalaiselle torille on vapaa pääsy ja kaikki ovat sinne erittäin tervetulleita, vaikkeivät muuten kesäjuhliin osallistuisikaan.
Kannattaa kyllä tutustua muuhunkin kesäjuhlatarjontaan ja kaikki kansallispukuiset tervemenoa kulkueeseen!

Miulla on Karjalaisella torilla näytillä Jääsken alueen miehen ja Kivennavan naisen kansallispuvut. Myytävänä on kiilaferrejä, sarafaaneja, feresejä, ohjeita, nauhoja, nappeja, tärkkiä ja iki-ihania Kiss kiss -taidesukkiksia, -damaskeja ja -polvisukkia. Juuri nyt on erinomaisen hyvä aika tehdä ennakkotilaus Puodista ja säästää postikulut noutamalla tilaus Karjalaiselta torilta. Maksuvälineenä noutaessa ja toriostoksiin käy käteinen sekä pankki- tai luottokortti. Luvassa hienoja kesäjuhlatarjouksia!