Täällä blogissa tuntuu taas olevan kaikkea muuta kuin kansallispukujen tekemistä, mutta se johtuu siitä, etten ole niitä paljon ehtinyt tehdä, saati niistä kirjoitella... Tuossa oikealla sivupalkissa näkyy noita instagram-kuvia, yritän sentään sinne napsia ompeluksista kuvia silloin kun niitä teen. Nyt ajan ja julkaisutilan tuntuu vievän nämä kiilaferret ja Käsityökorttelit. Koittakaa kestää, kyllä tulee vielä niitä kansallispukujuttujakin :)
Jyväskylä on miulle yleensä yhtä kuin
Kansallispukukeskus. Piipahdin kyllä sielläkin, mutta tämän Suomen Käsityöyrittäjien Imatran Idioottien jaoston kevätretken pääkohde oli
Käsityökortteli.
Näihin reissuihin valmistautuminen vie aina yllättävän paljon aikaa. Niin nytkin, mutta onneksi menen samoilla kamoilla vielä
Helsingin Käsityökorttelin ja
Karjalaiset kesäjuhlat, enkä aio suuremmin purkaa niitä välillä.
Perjantaina pakkasin harkkarin kanssa omat kamat kyytiin ja hurautin hakemaan
Susannaa. Kun etukäteen katselin tavaramäärää pajalla, arvelutti, mahdunko rekkaankaan, mutta järjestelmällinen pakkaaminen toimi. Vielä olisi mahtunut kolmaskin käsityöyrittäjä mukaan!
Inhoan ajaa Jyväskylään. Matka Mikkelistä Jyväskylään on oikea ankeuttajien tie ja etenkin huonolla kelillä väsyneenä kotiinpäin tullessa se tuntuu loputtoman pitkältä. Nyt Jyväskylään päin matka lensi siivillä. Pidimme useamman tauon, käväisimme leipomossa, jonne emme mene enää ja söimme Kangasniemen Teboililla, jonka tirripaisti jakoi mielipiteemme 1-1: Susanna rakasti, mie ällösin :D
Osasimme ennakkopeloista huolimatta ajaa suoraan hotellin pihalle.
Hotelli Milton yllätti meidät positiivisesti! Ulkonäkö ei anna liikaa lupauksia, mutta Milton on viihtyisä ja ihmisen kokoinen, palvelu on joustavaa ja ystävällistä ja hinta edullinen.
Kävin illalla Harjulla juoksemassa vähän autoilun kangistamia koipeliineja vetreämmiksi ja pääsimme vielä keskenämme saunaan miesten vuoron päätteeksi illalla. Uni maistui yllättävänkin hyvin ja heräsin lauantaiaamuun levänneenä. Näkymä hotellin ikkunasta oli harmaa, mutta mieli oli aurinkoinen. Mikä tärkeintä yöllinen sade oli lakannut, eikä se uhkaavista pilvistä huolimatta palannut koko päivänä
Ihanan runsaan hotelliaamiaisen jälkeen kurvasimme satamaan ja aloimme pystyttää kojujamme. Siihen tuhrautui yllättävän kauan aikaa, pari tuntia sekä Susannalta että miulta, mutta niin vain 9.55 oli valmista, siis juuri sopivasti!
Pelkäsimme, miten väki löytää satamaan, se kun ei tuntunut olevan minkään kulkureittien varrella. Mainostushan tapahtuu lähinnä ilman rahaa ja on siksi aina hyvin epävarmaa, onnistuuko se. Tuntui onnistuneen. Ihmisiä oli tasaisena virtana koko päivän ja ihanaa oli se, että asiakkaita riitti ihan loppuminuuteille saakka! Tunnelma oli puuskittaisesta tuulesta ja sateen uhasta huolimatta iloinen ja leppoisa ja haluan antaa erikoiskiitoksen keskisuomalaiselle kortteliväelle: en kuullut kertaakaan kauhisteluja hinnoista tai huomannut kenenkään katselevan vaatteita kopiointimielessä! Tajusin tämän vasta viiveellä, mutta se kyllä oleellisesti vaikutti siihen hyvään mieleen, joka tapahtumasta jäi. Siitäkin huolimatta jäi hyvä mieli, että enhän mie rahallisesti tuosta mitään saanut. Päin vastoin, koska hankin teltan ja uuden rekin näitä Käsityökortteleita varten, jäin kyllä oikeastaan tappiolle. Mutten silti kadu, että lähdin. Oli mukava tavata kaikkia teitä vanhoja ja uusia tuttuja ja saada kasvot monelle nimelle, jotka ovat sähköpostin tai facebookin kautta tulleet tutuiksi!
Kotimatka tällaisten päivien jälkeen on aina ihan kamala kun väsyttää ja matka on pitkä ja haluaisi vain käpertyä peiton alle. Vaan nyt, loistavassa seurassa, se ankeuttajien tiekin vilahti vain ja ennenkuin tajusimmekaan, olimme jo Virmutjoella (ja se on melkein kotona!). En edes muista ajaneeni Puumalan sillan yli. Pysähdyimme syömään sille Shellille, joka on Jyväskylästä lähdettyä siinä risteyksessä, josta käännytään Mikkeliin. Ei aavistustakaan mitä paikkaa se on, mutta söimme jonkin kasvisaterian kumpikin, se oli erinomaisen herkullista, juuri sopivaa siihen kohtaan ja juuri sillä hetkellä myyjänainen teki miut älyttömän onnelliseksi, kun kysyin, saako jälkkärikahvin ottaa mukaan ja hän vastasi: "Saa toki, enkä pahastu, jos otat ison kupin." <3 Pysähtykää sinne syömään, suosittelen :) Jos joku tietää, mikä sen Shellin nimi oikeasti on, niin lisätään se tähän.
Käsityökortteli nousee ensi viikonloppuna
Tampereen Keskustorille, mutta siellä mie en ole mukana. Kahden viikon päästä on
Helsingin vuoro ja sinne Narinkkatorille tulen, kuten tulee yli 90 muutakin käsityöyritystä! Noidenkin Käsityökortteleiden onnistuminen on kiinni mainonnasta ja olenkin tosi kiitollinen, jos pystyt auttamaan siinä. Kerro kortteleista kaverille, vie juliste (
Helsinki,
Tampere) työpaikan, kirjaston, kaupan tai muun seinälle, jaa
Käsityökorttelin juliste Facebookissa, kerää kaveriporukka ja tulkaa Käsityökortteliin - sinne kannattaa tulla kauempaakin! Alueille on vapaa pääsy ja myynnissä on taatusti oikeaa suomalaista käsityötä, ei krääsää, ei helppoheikkejä.