Sivut

torstai 18. elokuuta 2011

Testaaja hakusessa!



Monen vuoden "pitäis"-projektina on ollut sielunlämmittäjä. Se on sarafaanipukeutumiseen (=feresi) liittyvä liivimäinen, takaa komeasti poimutettu vaatekappale. Sielunlämmittäjä (ven. душегрея, dušegreja - vinkki: kopioi tuo kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu googlen kuvahakuun) puetaan rätsinän ja olkainhameen päälle, ilman nuttua. Sielunlämmittäjät on tietojeni mukaan valmistettu hienoimmista, mm. kultabrokadikankaista ja koristeltu niinikään kultanauhoilla. Suosittu väri on puna-kultainen. Joidenkin lähteiden mukaan sielunlämmittäjä on ollut morsiamen vaate, mutta ainakin venäjän puolen levinnäisyyden perusteella rohkenen vähän epäillä sitä tietoa. Selvitys on vielä työn alla, mutta itse vaate on valmis ja kaavat ja ohjeet viimeistä silausta vailla! Sielunlämmittäjiä on hyvin monenlaisia, pitempiä, lyhyempiä, tiukasti sidotuilla poimuilla, suurilla, avonaisilla poimuilla jne. Tämä toteuttamani on yksi versio. En ole nähnyt livenä yhtään sielunlämmittäjää, tämä kaava ja ohje perustuvat valokuviin ja siihen, mitä kuvittelen tietäväni kansanomaisesta kaavoituksesta ja työtavoista (ja äitini muutamia vuosia sitten kuvan perusteella tekemiin kahteen sielunlämmittäjään, joita olen tässä "vienyt pidemmälle"). Oma sielunlämmittäjäni on ommeltu suureksi osaksi koneella ja ohjeessakin neuvotaan tekemään niin, joskin se on helppo soveltaa käsinommeltavaksi, jos se on materiaalin kannalta mukavampaa.

Kaipaisin nyt paria henkilöä testaamaan kaavaa ja ohjetta! Oma sielunlämmittäjäni on S/M-kokoinen, joten olisi mukavaa, jos testattavat sielunlämmittäjät olisivat isompikokoisia. Testaajat saisivat olla jonkin verran ohjeiden perusteella ommelleita, mutta ammattilainen ei missään nimessä tarvitse olla! Annan siis tuohon käyttöön kaavan ja ohjeen ilmaiseksi ja jos niihin tulee jotain muutoksia, testaaja saa myös korjatut versiot ilmaiseksi. Annan myös (jos testaaja haluaa), kulta- tai hopeabrokadinauhaa sekä raavelia tukikankaaksi yhtä sielunlämmittäjää varten kummallekin testaajalle. Muut tarvikkeet (päällis- ja vuorikankaat, hakaset ja kanttinauhaa) testaaja hankkii ja maksaa itse. En ota vastuuta mahdollisista materiaalitappioista. Testaajat sitoutuvat valmistamaan sielunlämmittäjän näillä ohjeilla ja kaavoilla, ottamaan valokuvat valmistamastaan sielunlämmittäjästä (saan kuvat käyttööni, kuvaajan ja testaajan mainiten) sekä antamaan palautetta kaavan ja ohjeen toimivuudesta ja selkeydestä SYYSKUUN 2011 AIKANA. Jos innostuit, niin laita sähköpostia: soja@kansallispuku.com.

Pidän sielunlämmittäjäkurssin Helsingin Suomenkielisessä työväenopistossa 16.-19.8.! Perjantain luennolle mahtuu kurssilaisten lisäksi 10 kuulijaa, tervetuloa :)


Ihka uusi, ihana sielunlämmittäjäni ulkoili ensimmäisen kerran 13.8.2011 Joensuun Taitokorttelissa, Wanhan kaupungin päivässä! Kuva: Petra Karjalainen



Muokkasin 15.9.2011, tuon душегрея -sanan, koska olinkin kirjoittanut sen väärin... Nyt pitäisi löytyä googlen kuvahausta vaikka mitä!

maanantai 15. elokuuta 2011

Tuulettelua!

Joskus viime vuoden alkupuolella ehdotin Imatran Seudun Kalevalaisille kansallispukujen tuuletuspiknikiä. Ihanaiset innostuivat! Viime vuoden elokuussa yli 120 kansallispukuun, sarafaaniin tai johonkin näiden osaan pukeutunutta kokoontui Imatralle Valtionhotellin puistoon piknikille! Nälkä kasvaa syödessä. Tänä vuonna piknikejä pidettiin (tai pidetään) jo ainakin 12 paikkakunnalla! Kutsujina toimivat haasteestamme Kalevalaiset jäsenyhdistykset, mutta vaatimaton haaveeni on, että pian kaikkialla aina 5.8. ilman sen suurempaa kutsumista tai järjestelyä ihmiset pukeutuvat kansallispukuihin, sarafaaneihin tai johonkin niiden osiin tai vaan kansallispukuasenteeseen, pakkaavat eväät mukaan ja menevät ihmisten ilmoille tuulettamaan pukujaan!

Toivoisin, että tapahtuma pysyisi helppona ja matalan kynnyksen juttuna. Jokainen päättää itse, mihin haluaa pukeutua, mikä on "minun kansallispukuni tänään". Kenenkään ei tarvitse järjestää ohjelmaa, suunnitella mainoksia tai pitää puheita. Jos jotain alkaa laulattaa, niin saa laulaa. Jos joku haluaa jotain soittaa, niin ihanaa! Toivoisin, ettei ole mitään pakkoja, ei mitään sen suurempaa järjestelmällisyyttä. Vain iloista yhdessäoloa ja pukujen väriloistoa. Sitä kohti siis!


Tänä vuonna, 5.8., Imatralla Valtionhotellin puistossa oli yli 50 päivän hengen mukaan pukeutunutta!
Kuva: Päivi Sandberg

Muurikkalettuja ja uimarantoja

Tänään on kesäloman viimeinen päivä. Miehen loma loppui jo pari viikkoa sitten. Huomisaamuna kello soi kuudelta, kuopus lähtee päiväkotiin ja mie pajalle hommiin. Ja nelosluokkalaisen kello soi vähän myöhemmin ja hän lähtee kouluun. Kaiken lomailun ja lokoilun jälkeen kipeästi kaivatut Arki ja Järjestys palaavat.

Meillä oli miehen kanssa yhteistä lomaa 2 viikkoa. Siitä 12 päivää olimme asuntoautoilemassa koko perheen voimin. Ainoa etukäteen päätetty etappimme oli Power Park Alahärmässä. Muuten tykkäämme ajella ihan fiiliksen mukaan ja seurata jokaista kylttiä, joka näyttää mielenkiintoiselta. Ensimmäinen stoppimme oli Mikkelissä, kaverin mökillä. Sieltä jatkoimme illalla Saarijärvelle nukkumaan erään harjun päälle parkkikselle. Siinä vieressä oli kunnostettuja vallihautoja, joita kävimme ihmettelemässä.



Mahlussa, Saarijärvellä, tienposkessa seisoi nähtävyysmerkki: Maapallopatsas. Sitähän piti mennä tutkailemaan! Rutas-Matti on saanut ylhäältä (tai mistä lie) päähänsä tekstejä, joita on vajavaisella kirjoitustaidollaan kirjoittanut levyihin ja tehnyt patsaat. Rutas-Matin asumukset ovat samalla tontilla ja melkoisen alkeellisissa oloissa herra on asustellut, tosin siihen maailman aikaan aika tavallisesti. Jonkinlainen "kylähullu" hän lienee kuitenkin ollut. Jos joku tietää, missä tuo maapallopatsas tarkalleen sijaitsee, niin kiitollisna otan tiedon vastaan! Ehdottomasti pikaisen pitstopin arvoinen paikka kaikista kummallisuuksista pitäville. Näitä pitää käydä katsomassa jo siksi, että joku on katsonut aiheelliseksi kunnostaa ja pitää kunnossa jonkin paikan.



Kun kerran kulmilla oltiin, niin ajattelimme käydä katsomassa Tuurin kyläkaupan. No, katsominen riitti. Ajoimme parkkipaikan läpi ja tuumasin, että jatketaan matkaa vaan, minua ei tuonne sisälle tungokseen saa! Uh! Ahdistun jo sittarissa ruuhka-aikoina, saati sitten tuolla!

Matka siis jatkui kohti Kauhavaa. Siellä pistäydyimme Kauhavan puukko- ja tekstiilimuseossa. Puukot olivat komeita ja kauniita:



Sen sijaan tekstiili-puoli oli mielestäni vähän kummallinen kokoelma. Erityisesti tunsin taas väsymystä ja lievää tuskastuneisuutta tässä kohdassa:

Ja noiden pukujen kohdalle oli vielä ihan tyynesti isketty tarkistetun Etelä-Pohjanmaan puvun tekstit... Hohhoi. Mietin, että miltä tuo puukkokokoelma teksteineen näyttää puukkoasiantuntijan mielestä. Ehkä nuo puvutkin näyttävät oikein hienoilta Tavallisen Turistin silmissä...

Poikkesin myös Kauhavan Kangasaitassa ostamassa ystävälle vähän värkkäiltävää äippäloman ratoksi - jos kahdessa vaippaikäisessä ei ole tarpeeksi...

Reissuillamme parasta on ruokahetket! Auto parkkiin levähdysalueelle, koulun parkkikselle (ovat kesällä ihan tyhjiä) tai muuhun sopivaan kohtaan. Kontista muurikka ja matkagrilli. Mies grillailee ja paistelee, mie silppuilen vähän vihanneksia ja likat löytävät jotain hauskaa tekemistä! Massut täyteen herkkuruokaa, sitten tiskataan yhdessä ja mätetään keittiö takaisin takakonttiin ja uusi seikkailu voi alkaa!

Tiia-Maija rullistelee (muistaakseni Kauhavalla) erään koulun parkkiksella...


... ja Leea-Mari toimii lähettäjänä ja tuomarina!


Ja sitten syödään!


Koska oli helle, autossa ei ole ilmastointia ja Kauhava ei tarjonnut meille yhtään uimapaikkaa, suuntasimme Lappajärvelle. Nyt seuraa epäluottamuslause: Lappajärven kunnan nettisivuilla on listattu 9 yleistä uimarantaa. Yhteenkään ei ole opastemerkkiä! Ja voin kertoa, että turistina, joka ei tunne näitä paikallisia paikkoja, ei ole ihan helppo löytää niitä uimapaikkoja ilman opastemerkkejä. Löysimme jonkun kirkon rannan, mutta se näytti niin epäilyttävältä, ettemme uskoneet olevamme oikeassa paikassa. Kylpylä Kivitippuun sentään oli opastettu, joten sen uimarannan löysimme (ei uimaranta-merkkiä sielläkään) ja tytöt pääsivät liottamaan itseään Lappajärvessä. Kivitipussa piti tietysti käydä katsomassa meteoriitti-näyttely :)


Sitten se matkan pääkohde: Power Park!


Power Parkissa vierähti iloisesti koko päivä! Odotukset olivat korkealla ja kyllähän tuo melkein ne täyttikin! Jonottaa sai luonnollisesti enemmän kuin kieppua laitteissa ja puhti saatiin pois koko perheestä. Ihan kaikkiin laitteisiin ei huiminkaan meistä uskaltautunut. Totesimme, että tuon mahdottoman pitkän matkan takiakin Tykkimäki on meille vielä oikein oiva paikka. Tuonne kuulemma suunnitellaan vesipuistoa parin vuoden päästä joten sitten.... :D


Alahärmästä matka jatkui Vaasaan:


Raippaluodossa piti käydä, ihan vaan ajaaksemme sillan yli :)


Ja Vaasasta löytyi uimaranta helposti, yllättäen ;D Tiia-Maija oli hämmentynyt, kun vesi maistui pahalle... Sisävesien kasvatit...


Meillä oli polkupyörät mukana, niillä on helppo liikkua keskustoissa. Vaasassa kävimme parilla kirppiksellä täydentämässä vaatevarastoa ja torilla kaffella ja ostamassa vattuja ja pensasmustikoita.


En valitettavasti muista ihan kaikkia kiemuroita, joita vielä Pohjanmaalla teimme. Nämä ovat meille "uusia" seutuja ja siksi olimme hyvin pitkälti kuntien matkailusivustojen ja opaskirjasten armoilla. En tiedä, millä ajatuksella ne on tehty, mutta erittäin tehokkaasti niistä on kyllä karsittu kaikki mielenkiintoinen tai ainakin piilotettu hyvin aukioloajat ja sijainnit. Seinäjoelle suuntasimme ihan siksi, että löysin jo kotona Seinäjoen kaupungin sivuilta Fiilispuiston. Siellä on ilmainen pelivälinelainaamo ja ohjaajia, siellä voisi perheen kera pelailla. Löytämäni tiedon mukaan Fiilispuisto on auki klo 11 alkaen ja koska olimme aikaisessa, menimme ensin liikennepuistoon, jonka piti aueta kymmeneltä. No ei auennut. Ilmoitustaululla sentään oli lappu, että liikennepuisto on suljettu juuri sinä päivänä. Kävimme torilla jätskillä ja siirryimme Fiilispuistoon todetaksemme, että pelivälinelainaamo on suljettu, eikä siellä ollut edes mitään lappua ilmoitustaululla. Poistuimme pettyneinä Seinäjoelta. Nyt jälkikäteen löysin googlaamalla "Fiilispuisto", nuo poikkeukselliset aukioloajat - joihin ei ollut edes linkkiä sillä sivulla, jolta löysin tiedon fiilispuistosta ja sen aukioloajoista. Aika pienellä olisi Seinäjoki saanut meistä vähän tyytyväisempiä matkailijoita ja muutaman reissuroposen.


Suuntasimme Poriin, mieheni tädille. Hikisellä ajomatkalla näimme - HAA! - tienposkessa uimarantamerkin. Etanakodin nokka rohkeasti metsätielle ja kapeaa ränniä pitkin mutkitellen viimein avautui keidas! Nurmikkoinen ranta, laiturilla rajattu pienempien uima-alue, hiekkapohja, juuri sopivan virkistävä vesi, iloisia ihmisiä, joskin erittäin rautapitoista vettä. Ihanaa! Nämä pienet ilonaiheet jäävät reissuilta parhaiten mieleen.


Porissa täytyi tietenkin käydä Kirjurinluodolla uimassa.



Iltapalaksi söimme, kuten useina iltoina, muurikkalettuja - NAM!


Kävimme shoppailemassa lisää reissuvaatetta alennusmyynneistä ja jatkoimme matkaa Alastaroon. Siellä yövyimme RR-varikolla, katselimme kilvanajoa ja mies voitti arvonnassa ja pääsi Vesa Kallion kyytiin! Mie oon niiiiiin kateellinen!



Alastarolta kruisailimme Halikkoon, ystäville kylään. He rakentavat taloa ja auttelimme siellä vähäsen - tai lähinnä mieheni auttoi ja me naisväki istuimme Design Hillissä herkuttelemassa ;) Kävimme Meri-Teijossa kurvailemassa mäkiautoilla:


Koska kala ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä, poistuimme Halikosta neljäntenä...


Poikkesimme Fiskarsissa huollattamassa miun ihanan You'll never know... -korun Sassi Designilla ja kävimme Tonin kummipojan synttäreillä Kirkkonummella.


Lisäys 15.8.2011 klo 12.17: Unohdin yhden ihanan paikan, jossa piipahdimme: Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä! Kaunis alue, jossa on käsityöläisten puoteja, ravintola, kahvila... Kuin Fiskars maanläheisempänä, designin korsetista riisuttuna. Suosittelen!


Poikkesimme vielä Kotkaan. Emme koskaan mene varta vasten Meripäiville, mutta jostain syystä osumme sinne joka vuosi... Olen Kotkasta kotoisin ja nytkin menimme moikkaamaan serkkujani. No, sehän onnistuu hienosti viiniteltassa Kantasatamassa :)


Serkkuni, Ismo, pukeutuu perinteisesti Meripäivillä kilttiin. Istuimme tuolla teltassa pari tuntia ja sinä aikana varmaan 10 ihmistä ehti käydä kysymässä, onko siellä jotain alla vaiko ei ;D


Kotkasta palailimme kotiin. Oma sänky on ihana sänky.


Tässä vaiheessa lomaa työasiat alkoivat jo ahdistaa ja päätin helpottaa vähän tulevaa ja aloitella niillä hommilla, joista ei rahaa ole suoraan tulossa: sielunlämmittäjän mallikappaleella, protoilla, ohjeella ja kaavalla sekä Kuolemajärven hunnulla, josta on tehtävä vielä yksi versio.